Oma muistikuvani 2010-luvun alusta on toinen. Muistan että Pesonen sanoi suoraan, että painopaperikoneita ei konvertoida eikä uusita vaan niitä ajetaan loppuun ja käytetään näin syntyvää kassavirtaa uusien liiketoimintojen kehittämiseen. UPM teki siis erilaisen strategisn valinnan kuin SE ja MG.
Tuolloin suurimpia käynnissä olevia projekteja olivat kokonaan uutena liiketoimintana biopolttoaineiden jalostaminen Lappeenrannassa sekä selluntuotannon laajentaminen/hajauttaminen Uruguayn projektissa. Lisäksi Pesonen painotti suuresti UPM:n muuttumista bulkkipaperin tuottajasta korkean teknologian yhtiöksi. Aiemmin UPM ei rekisteröinyt kuin muutamia patentteja vuodessa, 2010-luvun alkuvuosina luku nousi, en muista tarkalleen, ehkä 20-kertaiseksi?
Jälkiviisaus on tietysti aina parasta viisautta ja selvää on että metsäalan innovaatiot ovat hyvin suurelta osin jatkossakin riippuvaisia poliittisesta ohjauksesta - eli käytännössä siitä, joutuvatko korvattavien tuotteiden tuottajat (kuten perinteisen puuvillan tuottajat puupohjaisten tekstiilikuitujen kohdalla) maksamaan aiheuttamansa negatiiviset ulkoisvaikutukset, vai ei. Poliitikot usein päättävät poliittista syistä, että eivät joudu. Tällöin metsäteollisuuden korkean teknologian ratkaisut eivät kykene kilpailemaan taloudellisesti. Näin on myös käynyt erittäin suurelle osalle metsäteollisuuden innovaatioita 2010-luvun alun jälkeen.
En tiedä mihin vuoteen 2010-luvun alussa tässä viitattiin, mutta minun muistikuvissani Pesosen näkemys painopapereiden tulevaisuudesta ei ollut sen optimistisempi kuin muillakaan. Varmasti moni odotti jonkinlaista toipumista, mutta laskun syvyys ja pysyvyys pääsivät yllättämään.
Toisaalta meillä odotettiin koko yhteiskunnan tasolla noin vuoteen 2020 saakka, että talous lähtee ihan kohta kovaan kasvuun vuoden 2008 kriisin jälkeen, kuten oli aina ennekin käynyt. Nyt on ilmaantunut hirveä määrä ihmisiä, jotka tietysti näkivät heti ettei entisen kaltaista talouskasvua ollut koskaan luvassa. Jälkiviisaus on aina helpointa.