Olen kanssasi samaa mieltä, ja nykyinen toimintaympäristö on vahvistanut argumenttia merkittävästi siitä, kun viimeksi kirjoitin tästä.
Ukraina paljasti kriittisen pulan torjuntaohjuksista koko Natossa, mikä loi toisen asteen ongelman, joka on helppo sivuuttaa. Kun torjuntaohjusvarastot hupenevat, puolustaja ei voi torjua jokaista tulevaa uhkaa, vaan sen on priorisoitava vaarallisimmat niistä. Tämä valikoivuus edellyttää parempaa tilannekuvaa, enemmän aikaa päätöksentekoon ja selkeämpää reaaliaikaista kuvaa siitä, mitä todellisuudessa on tulossa. Juuri sitä GlobalEye tarjoaa. Se laajentaa tutkahorisonttia, se on monialainen (multi-domain), mikä tarkoittaa, että se seuraa ilma-, meri- ja maamaaleja samanaikaisesti, ja se syöttää tämän kuvan suoraan maan laajempaan johtamisjärjestelmään (command and control architecture). Tämän suorituskyvyn omistamisen marginaalinen arvo oli nousussa jo ennen viimeaikaisia tapahtumia.
Nyt ongelma on laajempi, ja kuten oikein huomautat, se tarkoittaa, että marginaalinen arvo on suurempi. Lähi-idän konflikti on tuonut mukaan toisen aktiivisen toiminta-alueen, jossa liittolaisten infrastruktuuri on ballististen ohjusten, risteilyohjusten ja lennostoparvien kohteena useissa maissa samanaikaisesti. Jokainen näistä uhatyypeistä on juuri sitä, mitä GlobalEye on rakennettu havaitsemaan varhaisessa vaiheessa ja auttamaan hallitsemaan. Maa, joka arvioi ilmapuolustusarkkitehtuuriaan uudelleen kaiken tämän valossa – ja useilla on nyt vahvat syyt tehdä niin – pitää GlobalEyen kaltaista järjestelmää huomattavasti kiireellisempänä hankintana kuin kaksitoista kuukautta sitten.
Vientivalvonta on edelleen todellinen rajoite. Ruotsin on hyväksyttävä jokainen kauppa, joten ostajien on oltava liittolaisia tai vähintäänkin maita, jotka eivät ole vihamielisiä. Mutta niiden maiden joukko, jotka täyttävät tämän kriteerin ja pohtivat nyt aktiivisesti ilmapuolustusasemaansa, on kasvanut merkittävästi helmikuun 28. päivän jälkeen, ja tämän on heijastuttava siihen, miten ajattelemme GlobalEyen keskipitkän aikavälin kysyntänäkymiä (demand pipeline).
Sivuhuomautus riskeistä: Todellinen riski ei ole se, että satelliitit korvaisivat yllättäen GlobalEyen kaltaiset järjestelmät. Riski on siinä, että matalan maan kiertoradan (low earth orbit) tutkakonstellaatioiden nopea kaupallistaminen kaventaa vähitellen ilmavalvonta- ja ennakkovaroituskoneiden (airborne early warning) markkinapotentiaalia kymmenen tai viidentoista vuoden ajanjaksolla. Välittömämpi riski on se, että asiakkaat alkavat huomioida satelliittivaihtoehdot aikaisemmin hankintaprosessissa, mikä voi pidentää myyntisyklejä ja lisätä näyttövelvollisuutta lentokonepohjaisille alustoille. Minulle Saabin selkein suojautumiskeino (hedge) onkin omistaa datan fuusio- ja johtamiskerros sen sijaan, että se puolustaisi vain itse keräilyalustaa. Tämä tekee sen investoinneista avaruuteen ja autonomiaan strategisesti tärkeitä, vaikka niiden vaikutus liikevaihtoon näyttääkin vielä nykyään vaatimattomalta.