Pakko myöntää, että aika harvoin tulee käytyä Citymarketissa ruokaostoksilla. Joka kerta kun käyn, niin tunnen kyllä piston sydämessäni katsoessani laskun loppusummaa kassalla
Citymarketin eduksi voi laskea vähän kaupasta riippuen paikallisten tuotteiden saatavuuden ja keskimäärin paremmalla esiinpanolla hoidetut hevi- ja leipäosastot kuin kilpailijoilla. Mutta kyllä oma ostamiseni on keskittynyt Lidleihin sen jälkeen kun lopetin S-kauppojen kassoilla työskentelyn reilu 10 vuotta sitten. Mutta kaikkea ei sieltäkään saa ja tällöin tulee päivittäistavaraostoksia täydennettyä kotimaisilta ketjuilta. Kyllä melkoisesti kasvaisi ruokakulut jos keskittäisi Keskoon.
Olen kuullut lähipiirissä Lidlin osalta, että siellä ei uskalleta käydä kun ei tunneta tuotteita. “En osaa ostaa Lidlistä”, suoraan lainattuna, mitä pidän erikoisena kun kyllä niissä kanasuikalepaketeissa “kanasuikale” lukee. Natsisiwa-kommenttiakin kuulee, mutta ne voi hyvin jättää omaan arvoonsa. Lidl toi aikoinaan erittäin tervetullutta kilpailua Suomen päivittäistavaramarkkinoille.
Olen hahmotellut mielessäni erilaisia askelmerkkejä konkretisoimaan perheemme salkkujen kehitystä. Yksi selkeimmistä askelista on ollut minun ja vaimoni salkkujen bruttotuoton yltäminen samalle tasolle oman bruttovuosipalkkani kanssa.
Nyt, noin 3,5 vuoden volatiilin taivalluksen jälkeen, voin ilokseni todeta saavuttaneeni tuon tason, vaikkakin vasta yksittäistapauksena. Saavutus lämmittää ajatuksen tasolla, koska se periaatteessa ja johdonmukaisesti saavutettuna, mahdollistaisi jommalle kummalle työelämästä pois jäämisen. En koe paloa firettämiseen, mutta pidän ajatuksesta olla taloudellisesti riippumaton, varsinkin näinä epävarmoina aikoina.
Kunhan salkkujen euromääräinen kasvu jatkuu, tavoitteen saavuttaminen luonnollisesti helpottuu vuosi vuodelta. Tänä vuonna tuon uusiminen vaatisi molempiin salkkuihin noin 50 %:n kasvun. En usko enkä odota pääseväni tuohon, mutta pääsenpä edes hetkeksi nauttimaan tästä keveyden tunteesta.
Lidlissä voi käydä kyllä satunnaisesti, mutta sieltä puuttuu tiettyjä tuotteita mitä löytää vaan S-marketista/Prismasta/K-superista/Cittarista. Ja pyrin aina suosimaan kotimaista tuotetta jos hinta on edes lähelle sama kuin ulkomaisessa, ei minua haittaa joku +10% hintaero.
Edit: ja osakkeenomistajan on pakko ostaa Olvia tai Olvin tekemää
Vime vuosi oli poikkeuksellisen tuottava (hesulikin n. +30%), joten tässä on varsinkin aloittelevan sijoittavan (en sano että sinä olet) sokaistua todellisuudelta. Pitää kuitenkin muistaa, että keskimääräinen vuosituotto on 7% luokkaa. Mutta onhan se kiva leikitellä ajatuksella, niin teen itsekin. Ja sitten kun laitan realistiset kaavat työskentelemään, niin huomaan että töitä on vielä tehtävä.
Ei hätää, 3,5 vuoden sijoittamiskokemuksella koen olevani edelleen täysi aloittelija, enkä rehellisesti pysty nimeämään yhtäkään vahvuutta, jonka avulla voisin perustella, edes itselleni, olevani keskimääräistä parempi sijoittaja. Olen aloittanut sijoittamisen tuhoamalla sen verran pääomaa, että en usko enää kovin helposti ylpistyväni. Lähinnä iloitsen hyvästä vuodesta, sen antamasta hetkellisestä myötätuulesta sekä sijoittamisen alkumetreistä kääntyneestä suunnasta.
Nuorena miehenä ysärillä olin Ranskassa työmatkalla. Ihmettelin kovin sinikeltaista logoa; liekö ruotsalainen lelukauppa. En mennyt kun en tarvinnut leluja, hekottelin itsekseni kaupan nimeä; äärettömän vaikea lausua, tuntuu että kieli kääntyy nurinpäin nieluun. No, lelukauppa ampui Suomeen ja laajeni sutjakasti. Ja katso, olen tuon lelukaupan asiakas. Käyttötavaroissa ihan käsittämättömiä juttuja. Keittiöveitsisarja, maksoikohan 15€, parempia veitsiä saa hakea. Mutteripyssy on legenda, sillä lähtee vaikka mikä irti. Lenkkarit oli vitsi joskin hyvä sellainen. Jotenkin olen ajatellut, että paikkakuntani Citymarketiin mennään jotenkin ‘näytille’, ostamaan järkyn kalliita eikä mielestäni yhtään sen laadukkaampia tuotteita. Hintaero on iso. Mutta kun minä en halua eikä minun tarvitse olla ‘näytillä’ niin käyn lelukaupassa. Jos en jotain löydä, minua autetaan. Kaikki toimii, mitä muuta minä tarvitsen?
Minusta on lidlin käytön myötä kuoriutunut hienoinen ässävihaaja.
Olen nyt siis vanhana Prismafanina n. vuoden ajan hakenut 90% ostoksistani Lidlistä, enkä ole vielä montaa kertaa ajatellut, että nyt on tarve lähteä hakemaan jotakin vaikkapa sieltä Prismasta. Ei siellä toki ole joka käynnillä aivan jokaista hedelmää tai vihannesta, mutta joka kerta on kymmeniä vaihtoehtoja, ja perustuotteet löytyvät aina. Sama proteiinihyllyillä, ja maitotuotteissa. Tervashampookin löytyy vakkarivalikoimista. Arkiostokset siis hoituvat vaivatta ja halvalla. Kotimaisuusasteenkin saa pidettyä kunnossa juuri perus arkituotteita ostaessa, mitä nyt Närpiön appelsiinit ja banaanit ovat olleet lähiaikoina vähän kiven alla.
Puutteitakin toki on. Leipävalikoima on heikko, kun erityisesti paikallisia tuotteita ei käytännössä ole tarjolla. Paistopiste häviää myös Cittareille ja myös Prismoille. Ja ahtaitahan nuo ovat ruuhka-aikaan.
Mutta nyttemmin Lidliytyneenä olen Prismoissa asioidessani ihmetellyt, miten siellä ei tunnu koskaan olevan mitään sellaista, jolla voisi perustella kaiken sen lattiapinta-alan, näin asiakkaan ajankäytön kannalta. Samoja aivan peruslihoja vähän eri marinadeissa silmänkantamattomiin, viittä eri sikanautajauhelihaa, kymmeniä lähes identtisiä perunapakasteita sekä makarooneja. Samat tuotteet joka Prismassa. Tuntuu täydeltä järjettömyydeltä tuhlata tuolla aikaa, kun ei siinä hommassa edes säästä, tai syö yhtään sen monipuolisemmin.
Keskon pisteet sen sijaan loistavat juuri näillä osa-alueilla joilla Lidl jää vajaaksi ja joita s-mafia ei paikkaa. Reilusti paikallisia tuotteita, erikoisempia lihoja ja leikkuita niiden kanan fileesuikaleiden lisäksi, oman talon tuotteita ja kokeiluja. Tämä on tietysti kauppiaasta kiinni, mutta jos on jotain Lidlin perusvalikoimaa erikoisempaa tarvetta, suuntaan 100% ajasta Cittariin.
S-konsernin pienemmistä kaupoista lienee turha tässä edes puhua, kun hintataso hyppää jälleen järjettömäksi (vrt lidl), eikä valikoima k-kauppoihin verrattuna varsinaisesti parane.
Tuli vastaan ensimmäinen kunnollinen sijoitushuijausta tai vähintään luvatonta sijoitusmarkkinointia muistuttava tapaus, ja ajattelin jakaa kokemuksen tänne, jos olisi joku muu olisi sattunut törmäämään samaan. Löysin netistä yhden hyvin samankaltaisen maininnan samasta toimijasta:
Minuun otettiin yhteyttä kylmäpuheluna, johon mielenkiinnosta vastasin. Soittaja esittäytyi Minerva Capital -nimisen yrityksen edustajaksi Japanista ja pyysi sähköpostiosoitettani voidakseen lähettää lisätietoa sijoitusmahdollisuudesta listaamattomaan tekoäly-yhtiöön. Tähänkin suostuin silkasta mielenkiinnosta. Sähköpostitse tuli muutama linkki ja esitelmä Cerebras Systems -nimisestä yrityksestä, jonka IPO oli aiemmin peruttu. Tässä vaiheessa itse Minerva Capitalista ei tullut juuri mitään konkreettista tietoa. Nopeana johtopäätöksenä tässä vaiheessa siis jotenkin ajattelin, että tämä Cerebras Systems jostain syystä hakee jonkun välittäjän avulla lisärahoitusta, kun listautuminen epäonnistui.
Vähän myöhemmin sain uuden puhelun, tällä kertaa Puolasta. Tässä puhelussa kerrottiin homman oikea nimi. Soittaja oli varsin mukava englantia puhuva mies, joka selitti minulle että hän edustaa sijoituspalveluyritys Minervaa, joka tarjoaa yksityissijoittajille mahdollisuuksia sijoittaa listaamattomiin yrityksiin ”instituutiosijoittajan tavoin”. Puhelun aikana minut ohjattiin eri verkkosivuille “tarkastamaan” yrityksen legitimiteettiä. Jälkikäteen harmittaa, etten kirjannut kaikkea tarkemmin ylös, sillä keskittyminen meni lähinnä siihen, että puhelu käytiin nopealla ja vahvan aksentin omaavalla englannilla. Ohi meni varmasti myös tavaraa.
Puhelun pääsisältö oli karkeasti:
Yrityksen “tarkastaminen” eri sivujen kautta (jäi itselleni epäselväksi, mitä tarkalleen tarkastettiin)
Korostettiin aiempia onnistuneita sijoituksia ja tyytyväisiä asiakkaita
Esiteltiin uusi sijoitusmahdollisuus listaamattomaan tekoäly-yhtiöön
Selitettiin, miten sijoittaminen Minervan kautta toimisi
Korostettiin, ettei sijoittamiseen ole painetta ja että tilin avaaminen olisi ilmaista
Sovittiin uuden puhelun ajankohta, jotta saan mietintäaikaa.
Puhelu siis loppui ja mielessä oli edelleen iso skeptisyys, mutta kokonaisuus vaikutti ensivaikutelmaltaan melko ammattimaiselta. Päätöksiin ei painostettu, mikä lisäsi luottamusta. Yrityksen verkkosivut olivat ulkoisesti yllättävän siistit ja uskottavat, tosin lähdekoodia ei päässyt tarkastelemaan, eikä edes asioita kopioimaan. Lisäksi Minerva-nimellä toimii myös oikea sijoitusalan yritys, kuten Minerva Growth Partners, mikä ainakin itseni johti aluksi harhaan, koska hakutuloksista löytyi tätä “oikeaa” Minervaa validoivaa sisältöä.
En tiedä osaanko etsiä Japanin yritysrekisteristä mitään, mutta en sieltä ainakaan tätä Minerva Capitalsia löytänyt. Seuraavaksi pyysin tekoälyä auttamaan checklistin teossa, mitä lupia tällaiselta sijoitusyhtiöltä pitäisi löytyä Eurooppaan markkinointiin. AI:lta tuli sellainen ehto, että EU-alueella markkinoivalla sijoituspalveluyrityksellä tulisi olla vähintään yksi seuraavista:
EU-maan sijoituspalvelulupa (MiFID)
EU-passitus Suomeen
Selkeä yhteistyö EU-lisensoidun sijoituspalveluyrityksen kanssa
En omilla selvityksilläni löytänyt mitään näyttöä siitä, että yksikään näistä täyttyisi Minerva Capitalin kohdalla. Nämä kaksi olivat tarpeeksi omille johtopäätöksilleni, jonka lisäksi löysin vielä tuon yhden kommentin samanlaisesta kokemuksesta. Huijaus sen oli oltava.
Tässä taannoin tämä, jo kolmas puhelu tuli ja lopetin tämän kertomalla, että minulla soi liikaa hälytyskelloja, ja että nyt ei rakentunut tarpeeksi luottamusta. Lyhyiden puheiden jälkeen laittoi luurit eikä sen koommin ole puhelua tullut. Mielestäni mielenkiintoista oli se, miten vähän tämmöisistä olen kuullut kokemuksia. Toisaalta hämmästyin vähän itsessäni sitä, miten jossain vaiheessa puoliksi uskoin tätä random tyyppiä maailman toisesta kolkasta.
Valtioyhtiö VR kun laajentunut Ruotsiinkin niin eipä ota enää selvää, että kun ilmoittelee matkustajamääristään että onko nyt vain Suomen luvut vai Ruotsinkin lukuja mukana.
Jatkossa kun entistä enempi liikevaihdosta tulee Ruotsista.
Miten tähän on menty? Näitä samanlaisia uutisia joutuu näkemään aivan liikaa? Miten se VOI olla mahdollista, että kaikki arvokkuus mennä aikanaan hautaan rauhassa, tuttujen, rakkaitten ihmisten, rakkauden ympäröimänä, hyvinvointivaltiossa- onkin nyt menehtyä sidottuna yksin tuoliin. Kertokaa minulle joku miten tähän on tultu? Pelottaa vanheta kun ei tiedä meneekö tämä aina vain hullummaksi. Olen syvästi surullinen.
Lidlillä on tietty paikkansa omassakin hankinnassa. Itse käytän sitä hedelmäheräteostoihin – Lidlistä kun usein saa vähän eksoottisemmat hedelmät (litsit, granaattiomenat, kaktusviikunat, ym.) selkeästi halvemmin kuin K- tai S-kaupoista. Toisaalta ei voi luottaa että aina olisi kaikkea tarjolla, joinain päivinä valikoima saattaa olla ihan onnetonkin, mutta monesti löytyy jotain kivaa piristystä.
Käytetään kotona hedelmiä aika paljon, joten ollaan semisti kilohintasensitiivisiä. Paikallisessa Citymarketissa on kyllä hyvä valikoima, mutta hinnat ovat välillä aivan hervottomia kun mennään perussetin ulkopuolelle.
Todennäköisesti menee hullummaksi. Väestön ikääntyminen takaa, että tulevaisuudessa resurssit ovat entistä niukemmat. Täytyy toivoa tekoälyä ja humanoidirobotteja avuksi
Väestön ikääntyminen ei ole väliaikainen ilmiö
Suomen eläkeikäinen väestö jatkaa nopeaa kasvuaan koko ennustejakson ajan, myös 2040-luvulla. 2050-luvulla Suomessa asuu noin 1,5 miljoonaa eläkeikäistä, ja vuonna 2050 jo joka seitsemäs suomalainen on yli 74-vuotias.
Koko ennustejakson ajan kaikista iäkkäimpien eli yli 84-vuotiaiden määrä kasvaa. Se kasvaa erityisen nopeasti 2030-luvun alusta lähtien ja kasvu jatkuu voimakkaana 2050-luvulle saakka.
– Vaikka pitkän aikavälin väestöennusteisiin sisältyy merkittäviä epävarmuustekijöitä, erityisesti iäkkään väestön voimakas kasvu on vääjäämätöntä kaikilla Suomen alueilla, väestöennusteen laatinut MDI:n johtava asiantuntija Rasmus Aro painottaa.
– Tämä suuri demografinen murros tulee haastamaan sekä kuntien että hyvinvointialueiden palvelutuotannon tulevaisuudessa.
Työikäisen väestön eli 20–64-vuotiaiden osuus koko väestöstä tulee pienenemään, eläkeikäisten määrä suhteessa työikäisiin kasvaa.
Edit. Tai sitten pitää ottaa viikinkien ättestupa käyttöön Kannattaa muuten tutustua sarjaan Norsemen. Varsin viihdyttävä viikinki komedia.
Eikö tuo Esperi Care ole jo kertaalleen kunnostautunut asiakkaan kuolemaan johtavan laiminlyönnin saralla, joten ihme että toimilupakin vielä olemassa.
Mä yritän selittää jotain mahdollisimman kansantajuisesti. Oon työskennellyt vanhusten hoidossa about 15+ vuotta. Suurella osalla on jonkinlainen muistisairaus. Joillain lievä, mutta suuri osa ei tiedä onko joulu vai juhannus. Yö vai päivä. Vuosi 1930 vai 2026.
Rajoittamisista ja “sitomisista.”
Rajoittamisia on erilaisia. mm Sängyn laitojen ylhäällä pito, hygieniahaalarit ja vaikkapa tuo sitominen.
Sitomisessa on siis kyse siitä, että asiakas “sidotaan” esim G-tuoliin haaravyöllä. Vähän kuin autossa lastenistuimessa käytettävällä vyöllä. Puhumalla sitomisesta, saadaan tarkoituksella (klikki) tai tahattomasti kuulostamaan asia paljon rajummalta kuin se oikeasti on. Tämän idea on esimerkiksi estää ihmisen jatkuva kulkeminen, kaatuilu ja muu häröily. Vyötä voidaan käyttää vaikkapa siihen tarkoitukseen, että asiakas pysyy paikallaan ruokailun ajan. Tai että istuskelee muiden seurassa katselemassa telkkaria tai hoivakodissa vierailevan papin saarnaa tms.
Sängynlaidat nostetaan ylös asukkaan oman turvallisuutensa vuoksi. Ettei putoa ja riko itseään. Ettei lähde yksin kävelemään ja etsimään isäänsä, äitiään, hevostaan tai lähde 03:25 pankkiin, mustikkametsään, apteekkiin tms.
Hygieniahaalarit. Haalarimainen asu, jossa on takana vetoketju. Tällä estetään se, ettei ihminen kaivele vaippojaan ja kastele sänkyään. Eikä syö omaa ulostettaan. Kyllä luit aivan oikein. Ei ole yks eikä kaks jotka ovat vähän maistelleet suklaata tai pyöritelleet hauskan pallon tai maalailleet sängyn kaiteita.
Jokaiseen rajoittamistoimenpiteeseen haetaan lääkäriltä erikseen lupa. Joka ikisen asiakkaan kohdalla erikseen. Hoitajilla ei ole valtuuksia ominpäin rajoittaa asiakkaita. Lääkäri päättää. Hoitajat esittävät ja perustelevat asioita ja lekuri sanoo siihen sanansa.
Rajoituksia ei tehdä kiusallaan. Ei. Ne tehdään asukkaan oman edun ja turvallisuuden vuoksi. Arvatkaa turhauttaako hoitsuja, kun tämä touhu on viety vielä niin pitkälle, että joka ikinen kerta kun esim lasket vuoteesta laidat vaikka aamupesujen yhteydessä, asia pitää kirjata koneelle. Ja kun nostat laidat ylös, on asia kirjattava. Joka ikinen kerta. Täysin “turhaa kirjaamista”, tuonkin ajan voisi käyttää johonkin järkevään, mutta tähän on tultu. Toisaalta hyvä mm. hoitsujen oikeusturvan kannalta.
En tunne kyseistä turkulaista tapausta. Saattaa olla, että siinä ei ole käytetty virallista haaravyötä. En tiedä. Voi olla, että on käytetty jotain epävirallisempaa. En puolustele tai tuomitse hoitajia, mutta tuskinpa ovat tahallaan väärin toimineet, tai ilkeyttään.
Muistisairaudet ovat jotain ihan kamalaa. Eräs lääkäri totesi kerran jossain koulutuksessa: -Muistisairaus on kuolemaan johtava sairaus, johon ei ole parannuskeinoa. Muistisairaudet ovat ihan perseestä.
On erittäin yleistä että 90 vuotias mummeli etsii läpi yön äitiään. Mitäs tehdään? Annetaan mummelin kulkea ja mennä muiden asukkaiden huoneisiin ja herättää koko talo? Lääkitään älli mäelle? Nostetaan sängynlaidat turvaamaan asukkaan ja muiden asiakkaiden yöunet? Kerrotaan vaeltavalle mummolle, että sun äitee on kuollut jo vuosikymmeniä sitten? Odotetaan että muutaman kuukauden kuljettuaan kaikki yöt, hän kaatuu ja murtaa lonkkansa? Hoitaja seuraa tätä mummelia 24/7 ja jättää muut hoitamatta? Eikös olekin helppoa…Tässä vain yksittäinen arkipäiväinen esimerkki oikeasta maailmasta.
Jokaisen olisi hyvä käydä tutustumassa laitoksissa mitä tämä työ on ja millaisia tilanteita ja päätöksiä joutuu tekemään. Sanon siis tämän neutraalisti ja kaikella hyvällä. Tämmöstä tämä on. Kaikenlaista voi sattua ja sattuukin. Vammaisten puolella on sitten vielä erilaisia rajoitteita. Tunnen sitä maailmaa huonosti. Tiedän kuitenkin, että joillain on esim ristikollinen jääkiekkokypärä päässä. Ihan vaan siksi, ettei purisi itsestään paloja irti.
Tää on tämmöstä. Valitettavasti. Syyllistä en tiedä enkä keksi. Oikeastaan merkittävin syyllinen on ihmisten noussut elinikä. Ehkä. Ennenwanhaan kuoltiin 50 vuotiaana jonnekin savupirttiin. Nykyään 90+ tai 100+ on ihan normaalia. Housut päässä kuljetaan pitkin käytäviä vuosikausia. Kone käy, mutta kukaan ei ole ohjaamossa. Kaikki purut ovat kastuneet.
Sanon suoraan millaista tämä on. Yli vuosikymmenen kokemuksella. En kaunistele. Siinä ei ole mitään kaunista kun äiti ei tunne lastansa, eikä lapsi enää äitään. Nyt ehkä joku hoksaa miksei osastolle saa tuoda myrkyllisiä kukkia. Miksi joka paikka on lukossa. Astianpesuainetablettejakin on maisteltu jossain. Millaista on kun on muistisairas. Se on brutaalin epäinhimillistä paskaa. Rajoitustoimille on aikansa ja paikkansa.
EDIT: SIjoittamisesta ja osakepoiminnasta en tiijjä paljon mittee, mutta hoiva-alasta edes jotakin. Rupesin tuossa kuivituskierroksella muistelemaan menneitä. Jos kaikki harjoittelupaikat ja kaikki lasketaan mukaan, olen nähnyt yli kymmenen erilaisen hoivakodin arkea. Yksityisiä, kunnallisia ja säätiöitä. En muista yhtään räikeää ylilyöntiä rajoitteiden suhteen. En kyllä pienempienkään. Jotkut rajoitteet ovat tosin tulkinnanvaraisia, riippuen kuka ja miltä kantilta asioita ajattelee. Jos ajatellaan vaikka haaravyö vs. rauhoittavat lääkkeet. Tietyt lääkkeetkin ovat myös rajoite, pai tu vei. Mutta mitään härskiä ylilyöntiä ei ole kyllä tullut vastaan. Ikinä.
Ja joskus rajoitteita jopa puretaan. Esimerkiksi tilanteessa jossa asiakas on ollut ennen kova kaiveleemaan vaippojaan, mutta kunnon hiipumisen vuoksi ei jaksa enää eritteidensä kanssa touhata, poistetaan hygieniahaalarit käytöstä.
Ja vielä sellaiset lohdutuksen sanat että takaan ja vakuutan, että ihmiset ovat saaneet pääsääntöisesti erittäin hyvää perushoitoa joka ikisessä paikassa missä olen ollut töissä tai harkassa. Kaikkea ei voi hoitaa eikä parantaa. Kaikkeen ei riitä aika. Kaikkeen ei yksinkertaisesti ole oikeaa toimintatapaa tai ohjetta. Usein joudutaan tekemään erilaisia kompromisseja. Mutta pääosin kaikki hoiva ja rajoitteet kestävät hyvin päivänvalon ja on toteutettu sillä tavoin kuin nyt näillä resursseilla ja käypähoitosuosituksilla voidaan toteuttaa.