SAAB - Sinkoja ja sukellusveneitä

Hei taas. Kyllä. Yhdysvaltalaiset puolustusalan yritykset työllistävät suuria määriä työntekijöitä eri puolilla Eurooppaa, ja Euroopan lisääntynyt kysyntä voi tuoda järjestelmään lisäkapasiteettia, muun muassa yhdysvaltalaisten pääurakoitsijoiden (primes) ja niiden eurooppalaisten tytäryhtiöiden kautta.

Eurooppa haluaa edelleen kasvattaa kotimaista teollista syvyyttään tullakseen riippumattomaksi Yhdysvalloista ja siten varteenotettavaksi liittolaiseksi, mutta se on monivuotinen projekti. Sillä välin merkittävä osa Euroopan kasvaneista hankinnoista virtaa todennäköisesti yhdysvaltalaisille toimittajille valmiiden tuotteiden (off-the-shelf) ostojen ja nopeiden täydennysohjelmien kautta.

Yhdysvaltalaisten yritysten valmistuksen laajentamisessa Eurooppaan rajoitteena ei ole niinkään pääoma, vaan pikemminkin luvat ja kannustimet. Tammikuun 7. päivän 2026 presidentin asetus (executive order) puolustushankinnoista tuo rajoituksia omien osakkeiden takaisinostoille ja osingoille niille yrityksille, joiden katsotaan alisuoriutuvan, ja se ohjaa tulevia sopimusrakenteita sitomaan johdon kannustimet oikea-aikaisiin toimituksiin ja tuotannon kasvattamiseen.

Vaikka yhdysvaltalainen urakoitsija haluaisi lokalisoida tuotantoaan Eurooppaan, investoinnista tulee taloudellisesti merkityksellinen vain, jos se sisältää valvottua teknistä tietoa ja valmistusoikeuksia. Nämä siirrot vaativat tyypillisesti Yhdysvaltain vientivalvontavaltuutuksia, kuten ITAR-valmistus- tai teknisen avun sopimuskehyksiä, sekä tarvittavat hyväksynnät kyseiselle ohjelmalle. Jos poliittinen linja tiukentuu, valtuutusaikataulusta ja -laajuudesta voi muodostua sitova pullonkaula Euroopan teollistumiselle yhdysvaltalaisen teknologian avulla. Ja kuten totesin, uskon, että yhdysvaltalaisten pääurakoitsijoiden on huomattavasti helpompaa kasvattaa valmiiden tuotteiden tuotantoa Euroopassa.

Uskon, että Yhdysvallat haluaa auttaa Eurooppaa, mutta se haluaa auttaa itseään vielä enemmän.

1 tykkäys