Mielestäni Rökolla (tai muilla “ikuisilla” omistajilla) on toisaalta tiettyjä etuja neuvottelupöydässä pk-yritysten kanssa. Siinä missä PE-sällit toppaliiveineen tai pukuineen olisivat transaktion jälkeen tulossa sinne perheyrityksen konttorille oikomaan käyttökatteita ja neuvomaan, Röko antaa puolestaan yrittäjille täyden työrauhan.
Tällä lähestymistavalla Röko etsiikin ensisijaisesti sellaisia pk-yrityksiä, jossa yrittäjäomistaja ja/tai muut avainhenkilöt olisivat jäämässä pyörittämään bisnestä yrittäjähenkisesti (vähemmistöomistajina). Tällainen lähestymistapa voi olla myyjälle hyvin houkutteleva tietyissä kauppatilanteissa, mutta ei kaikissa.
Jos vaikkapa perheyritykselle olisi jatkaja seuraavassa sukupolvessa tai avanhenkilöissä, mutta joilla ei kuitenkaan riittäisi henkilökohtainen riskinsietokyky ostaa kerralla 100%, voi Röko olla houkutteleva vaihtoehto. Tällöin seuraava sukupolvi/avainhenkilöt voivat jäädä pyörittämään yritystä vähemmistöomistajina yrittäjän vapauksin, mutta Röko kantaa pääomistajan riskit. Myyjä voi luottaa, että yritys säilyttää Rökon tarjoamassa ikuisessa kodissa brändinsä, kulttuurinsa ja työntekijänsä. PE:ssä hierottaisiin sillä välin agressiivista viiden vuoden suunnitelmaa, jotta ne sikamaiset kulut saadaan katettua ja tuotot vielä päälle.
Tämä on vähän pehmeää asiaa, mutta joillekkin pk-yrityksille ja yrittäjille nämä voivat olla hyvin intiimejä sekä tärkeitä asioita. Yrittäjä voi tuntea todella hyvin kaikki työntekijänsä, jotka voivat olla perheenjäseniä tai sukulaisiakin ja, joiden työpaikan hän ensisijaisesti haluaisi säilyttää uudenkin omistajan alla. Röko voi olla myös vaihtoehto yrittäjälle hajauttaa omistustaan jo selvästi ennen eläkeikää tuodakseen turvaa perheelleen. Myy siis enemmistön Rökolle ja pyörittää sen jälkeen vähemmistöomistajana bisnestä, kuten aina ennenkin. Tässä kalvossa oli ihan hauskoja nostoja, kun hiljattain yrityksensä Rökolle myynyttä yrittäjää oli haastateltu lehteen:
Röko-sijoittajan asetelmasta olen samaa mieltä. Vaatii kanttia ja todella pitkäjänteistä sijoitusstrategiaa, josta jokainen sijoittaja tietysti vastaa itselleen. Toisaalta täysin rationaaliselle Röko-sijoittajalle jatkuva likviditeetti on vain mahdollisuus ostaa lisää sitä mukaa kuin tuotto-odotus paranee, olkoot myyjinä vaikka sitten ne pienyhtiörahastot paperikäsiomistajineen. Kuten sanoitkin, Mr. Markkina on vain valitettavan tehokkaasti tällaisen bisneksen arvonluontipotentiaalin huomioinut, joten volatiliteetin tuomia mahdollisuuksia ja pitkää omistusaikaa on hyödynnettävä hyvien tuottojen aikaansaamiseksi.
Mielestäni Rökon palkitseminen ja insentiivit ovat yleisesti täysin eri pallokentällä kuin PE:ssä piensijoittajan asemaa ajatellen. Käytännössä Rökon tiimillä on vain kiinteät palkat ja jokaisella on tuntuva osakeomistus.
Joutuu sarjayhdistelijöissä sentään vähän osakepoimintaa tekemään, kun niitäkin on nykyään yllin kyllin listattuna ja usein vielä päällisin puolin hyvin samankaltaisella narratiivilla varustettuna 
Tuo keskinkertaisuus ja nuhjuisuus ainakin tuotoissa saattaa jäädä taakse ajan kanssa Mutta joo, ei tästä seuraavaa nopea multibäggeriä saa kirveelläkään, ellei Mr. Markkina taas sekoile, että tylsäähän tämä on!