Menee herkästi politiikan puolelle, mutta tässä saattaa mennä sekaisin kaksi asiaa.
Luulen, että suurin osa meistä ajattelee suunnilleen näin: “yksityinen sektori on yleensä tehokkaampi, mutta julkinen on hyvä hoitamaan tiettyjä asioita. Ideaalitilanne on mahdollisimman “tehokas”, laaja julkinen sektori joka pystytään rahoittamaan merkittävästi pienemmällä verosummalla”.
Mutta kun puhutaan pörssien suunta-ketjussa, ei tilaa jää idealismille tai ideologioille vaan kysymys kuuluu, miten julkisen sektorin liikkeet vaikuttavat talouteen ja pörsseihin.
Esim. Yhdysvalloissa tuloskasvu otti uuden kulmakertoimen, kuten Obaman ajan austerity-viritys vaihtui Trumpin avokätisyyteen. Tein aiheesta Vartin elokuussa 2024. Vastaavasti Euroopan austerity-politiikka assosioituu heikkoon talouteen ja heikkoihin pörsseihin.
Suomen julkisen talouden leikkausoperaatio on niin suuri, että siitä aiheutuu todennäköisesti vuosiksi talouteen valtava jarru. Etenkin, kun esimerkiksi kaikki leikkaus mikä osuu koulutukseen yms. heikentävät tulevaisuuden kasvupotentiaalia. Vaikka teoriassa voisi ajatella, että “shokkiterapialla” Suomi nousuun, on todennäköisempi (joskin vaikeasti kvantifioitavissa) skenaario pitkä leikkausten sarja, missä ehkä lopputuloksena on terveempi potilas.
Lisäys. Leikkauksetkin ovat tulonsiirtoa. Esimerkiksi jos eläkkeistä leikattaisiin (ja varmasti jossain vaiheessa näin tehdään), eläkeläisillä on vähemmän kulutettavaa → toisten tulot putoaa. Toisaalta taas eläkkeiden leikkaus kannustaa muita säästämään enemmän, mikä vie taas toisten tuloja. Julkisterveyden heikentyminen kannustaa ottamaan vakuutuksia, ja se raha on pois Nohon rafloista jne.
Siksi toisaalta Kiinassa kun keskustellaan paljon yksityisen kulutuksen tukemisesta, puhutaan juuri yhteiskunnan turvaverkkojen kasvattamisesta jotta väen ei tarvitsisi säästää joka asiaan vaan he voisivat myös kuluttaa. 