Kommentoin jo muinaishistoriallista uutista neljän päivän takaa, mutta Koskinen on tässä asiassa väärässä. Hän viitannee työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momenttiin, jossa sanotaan seuraavaa:
Jos työntekijä on estynyt tekemästä työtään työpaikkaa kohdanneen tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun sen kaltaisen hänestä tai työnantajasta riippumattoman syyn vuoksi, työntekijällä on oikeus saada palkkansa esteen ajalta, enintään kuitenkin 14 päivältä.
Tuo lainkohta on erittäin selvä sen suhteen, että kyse täytyy olla työpaikkaa kohdanneesta ennustamattomasta tekijästä, joka olisi tulipalo, luonnonilmiö tai jokin muu sen kaltainen tapahtuma. Jos se drooni olisi pudonnut työpaikalle, olisi se luultavasti tämän lainkohdan tarkoittama ylivoimainen este, koska työntekijä olisi kyvytön työtä tekemään ja työnantaja sitä tarjoamaan. Mutta se, että viranomainen käskee ihmisiä pysymään sisällä kodeissaan, ei ole millään tavalla suorassa seuraussuhteessa työpaikalla tapahtuneeseen ennustamattomaan tilanteeseen, joka estäisi työntekijää tekemästä työtään.
Koko työsopimuslainsäädännön pääsääntö on, että palkka maksetaan vain tehdystä työstä. Tämä käy ilmi niin työsopimuslain valmisteluaineistoista kuin KKO:n ratkaisukäytännöstä. Ei työnantajan pidäkään olla velvollinen maksamaan palkkaa työntekijälle sellaisista syistä, joihin se ei voi itse edes vaikuttaa. Tämä edellä mainittu lainkohta on toki poikkeus tähän sääntöön, mutta tällaisia yllättäviä tapahtumia kohtaan suojaudutaankin esimerkiksi vakuutuksilla.
Hieman joudun muutenkin kyseenalaistamaan Koskisen puolueettomuuden, koska viime kerrasta, kun hän tulkitsi tätä nimenomaista lainkohtaa väärin, ei tapahtunut kovin kauaa sitten. Kyse oli siitä, muodostaako este palata Dubaista kotiin Iranin sodan ja sitä seuranneen ilmatilan sulkemisen vuoksi perusteen työnantajalle maksaa palkkaa työntekijälle. Tuolloin Koskinen sanoi haastattelussa, että täytyy maksaa, mutta unohti mainita, että maksamisen edellytys on viittaamansa lainkohdan mukaan työpaikkaa kohdanneesta tekijästä.
Tuo kuvakaappaus on Wayback Machinella kaivamastani alkuperäisestä 2.3.2026 julkaistusta jutusta, jota on sittemmin muutettu 6.3.2026 Koskisen päivitettyä kantaansa asiaan. Päivitetyssä jutussa Koskinen loiventaa kantaansa ja tuo muun muassa ilmi, että palkka tulee maksaa silloin, jos työntekijä olisi työmatkalla maassa, josta hän ei voisi poistua. No tästä ei ole mitään epäselvyyttä. Lopuksi hän kuitenkin tuo ilmi seuraavaa:
On erikoista, että emeritusprofessori vielä lehdelle 6.3.2026 antamansa korjauksen jälkeen ymmärsi, että tapauksissa, joissa työnteon estyminen ei johdu työpaikkaa kohdanneesta tekijästä, ei työnantajalla ole palkanmaksuvelvollisuutta. Nyt hän on jälleen unohtanut sen, vaikka puheena olevat kaksi tapausta ovat yhdenmukaisia sen osalta, että kummassakaan este ei johdu työpaikkaa kohdanneesta seikasta, vaan ainoastaan työntekijän estymisestä päästä työpaikalle suorittamaan työtään. Koko Uudenmaan sulusta ei millään voi saada yksittäistä työpaikkaa kohtaavaa estettä eikä se ole laissa nimenomaisesti mainittuihin tilanteisiin (tulipalo tai luonnonilmiö) verrattava tapaus.

Vaikka en itse työnantaja olekaan, vaan palvelussuhteinen työntekijä, oudoksun tätä suomalaisen työlainsäädännön henkeä sen osalta, että työnantajien tulisi olla jotain sosiaalitoimistoja ja maksaa työntekijöidensä palkkoja milloin mistäkin työnantajasta riippumattomasta syystä. Kyse on kuitenkin sopimuksesta siitä, että työntekijä antaa työnantajan käyttöön työpanoksensa, mistä työnantaja maksaa palkkaa. Eikös koronapandemiankin aikaan karanteeniin määrätyille työntekijöille valtio maksanut tartuntapäivärahaa? Sinänsä eri asia, mutta voisiko joskus ajatella, että tällaiset lomaltapaluun estymiset tai drooniuhat voisivatkin kuulua ihan työntekijän itsensä kannettaviksi riskeiksi, eikä aina työnantajan tai valtion?