Näen tässä kyllä ison riskin sille, että keskusteluissa tuodaan esille vain sellaisia elementtejä, jotka ovat “hyväksyttyjä” puheenaiheita. Esimerkiksi rasismin tuomitseminen on kovin helppoa, koska 99,x prosenttia ihmisistä tuomitsee rasismin (eri keskustelu sitten miten löysästi näitä termejä käytetään poliittisten vastustajien mustamaalaamisessa). Sillä voidaan turvallisesti hyvesignaloida ilman pelkoa boikotti-/cancel-masinoinnista.
Otan esimerkin. Länsinaapurissamme paikallisen yrittäjäjärjestön mukaan rikollisuus muodostaa jo suuren uhan yrityksille ja niiden työntekijöille. Eipä näy näistä isompien firmojen yritysjohtajien ulostuloja ykkösmedioissa (tai ylipäänsä missään, tai sitten en vain ole törmännyt niihin). Tammikuussa Tukholman teknokeskittymän yhteen toimistotaloon tehtiin pommi-isku. Eipä näkynyt esim. Ericssonin (jonka konttori on kivenheiton päässä) tj:tä kertomassa miten huolissaan hän on yhä pahenevasta tilanteesta ja siitä pelottaako tämänkaltainen toiminta osaavan (kotimaisen ja ulkomaisen) työvoiman pois kaupungista/maasta.
Olisi erittäin hienoa, jos yritysjohtajat uskaltaisivat tuoda keskusteluun myös näitä selkeitä ongelmakohtia (mielellään ennen ongelmien syntymistä), mutta koska mainehaitta, ikävä julkinen keskustelu, boikotti-/cancel-masinointi, niin on vain yksinkertaisesti helpompaa turvautua helppoon hyvesignalointiratkaisuun.