Perustulo on ajatuksena ihan hyvä ja siitä voisi tulla mittavia säästöjäkin, koska aikamoinen määrä ihmisiä tarvitaan käsittelemään monimutkaisen tukihakemuksia. En ole perustuloaiheeseen niin syvällisesti perehtynyt, mutta olen ymmärtänyt, että sillä haluttaisiin yksinkertaistaa monimutkaista sosiaaliturvajärjestelmämme vieläpä niin, että tiettyjen sosiaaliturvatukien saamisen velvoitteista ja ehdoista sekä tarveharkinnoista luovuttaisiin.
Usein perustulomallia perustellaan sillä, että se tekisi työn vastaanottamisesta kannustavampaa. En ole tästä lainkaan vakuuttunut. Jotta perustulo ei muodostaisi kannustinloukkuja, tulisi sitä maksaa käytännössä kaikille riippumatta tuensaajan tulotasosta. Jos näin ei olisi, tulisi perustuloon välttämättä rakentaa jonkinlainen asteikko, jonka mukaan perustulon määrä vähenisi tulojen noustessa. Tällöin perustulon saajat joutuisivat tismalleen samojen kannustinvaikutusten alaisiksi kuin mihin nykyisessäkin järjestelmässä joudutaan, kun ryhdytään laskemaan kannattaako jokin työ ottaa vastaan vai ei tuen määrän laskemisen vuoksi. Tämäkin järjestelmä olisi altis ns. tukioptimoinnille, jossa tuensaaja alkaisi harkita työn vastaanottamisen kannattavuutta omista lähtökohdistaan.
Nykyinen tukijärjestelmä kieltämättä on todella monimutkainen eikä lainkaan ongelmaton. Yksi ongelma lienee se, että esimerkiksi työttömyysturvan saajissa on paljon ihmisiä, joita työmarkkinakaan ei syystä taikka toisesta huoli töihin. Tästä huolimatta he ovat pakotettuja hakemaan töitä ja kuormittamaan byrokratian rattaita. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että jonkinlainen velvoittavuus sosiaaliturvassa olisi lähtökohtaisesti oltava. Vastikkeettoman rahan jakaminen, jonka maksavat viime kädessä muut, työssä käyvät ja yrittävät ihmiset, vaikuttaa aika huonolta ajatukselta. Olipa järjestelmä kommunismi tai kapitalismi, on jonkun kuitenkin tehtävä se työ, jotta ne, jotka eivät mitään tee, tulevat toimeen. Siksi jollain tavalla kaikkien kykenevien pitäisi myötävaikuttaa oman elantonsa järjestämiseen tavalla tai toisella.
Kuten tulikin viestistäni ilmi, uskon vahvasti kannustimien vaikutukseen. Kannustinvaikutukset nähdään oikeastaan kaikkialla ja kaikessa. Samalla tavalla suurituloinen voi katsoa korkeammin palkatun ja haastavamman työn ottamisen kannattamattomaksi korkean marginaaliveroprosentin ja kenties menetettävän vapaa-ajan vuoksi, voi pienempituloinen olla menemättä töihin, jos vastikkeeton perustulo jo tyydyttää elämisen tarpeet riittävästi eikä ole riittäviä kannustimia lähteä oikeasti tekemään mitään. Molemmista tilanteista meillä on esimerkkejä ja se kertoo siitä, että ihmisillä on erilaisia kannustimia toimia kuin he toimivat.
Olisin huolissani myös siitä, millaisia vaikutuksia olisi, jos perustuloa ei maksettaisikaan loputtomasti, vaan esimerkiksi valtiontaloudelliset syyt perustelisivat sen leikkaamista tai muuttamista velvoittavampaan suuntaan. Tällöin potentiaalinen uhka olisi se, että yhteiskunta olisi synnyttämällään passiivisuudella saanut aikaan suuren osaamispulan ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman. Tätä näemme toisaalta jo nyt, kun teollisten alojen suorittavat työtehtävät alkavat muuttua pikkuhiljaa palvelualojen asiantuntijatehtäviksi.
