Tämä “erityispiirre” Paradoxissa erottaa sen monista muista pelitaloista.
Jos Take Two julkaisisi GTA VI:n ja arvostelut olisivat kielteisiä, se olisi katastrofi.
Kun Paradox julkaisee lisäosan peliin (tai jopa uuden pelin) ja arvostelut ovat kielteisiä, seuraava kysymys on johtuuko heikot arvostelut korjattavissa olevista bugeista vai onko peli aidosti ytimeltään huono. 
Vrt. Cities Skylines 2, jota on nyt studiovaihdoksen myötä alettu remppaamaan kunnolla. Kyseessä on kuitenkin 2023 julkaistu peli!
Ja koska pelaajat odottavat vain erinomaisuutta, Paradoxin “beta-filosofia” herättää tunteita.
Mutta ei noita pelejä koskaan saisi ulos jos niitä hioisi täydellisyyteen. Ne ovat sen verran monimutkaisia ja pelaajakunnan tarpeet moninaisia ja ristiriitaisia tyydyttää.
Olen välillä miettinyt, kun tulosinfoissa Wester kommentoi jonkun pelin/lisäosan saaneen hyvän vastaanoton ja Steamissa arvostelut ovat punaista ja oranssia, mihin tämä oikein perustuu. Toisaalta hän myös avoimesti myöntää jos menee vihkoon, kuten takavuosina Lampfighters vai mikälie ja nyttemmin Bloodlines 2 puraisi ohi.
Pelitalo näkee kuitenkin datasta, miten pelaajat käyttäytyvät.
Esim. EU V:ssä näkyy kielteisiä arvosteluita pelaajilta, jotka ovat pelanneet satoja tunteja. Keskivertopelejä ei pelata välttämättä edes 10 tuntia! Miten voi pelata satoja tunteja tykkäämättä pelistä? Kait se jollain tavalla toimi? Tällaisia Paradoxissa joudutaan todnäk. punnitsemaan, kun pohditaan maistuuko peli pelaajille vai ei.
Tässä ensimmäisessä pelaaja on pelannut peliä 932 tuntia!
Tottakai odotosarvo Paradoxin pelejä kohtaan on, että niitä voi pelata tuhansia tunteja.