Ei viedä pois mitään päätäntävaltaa kummassakaan tapauksessa varojen käytöstä. En tiedä, miksi niin moni näin kuvittelee.
Kun yritys jakaa osinkoja, sinä voit silti sijoittaa ne osingot takaisin samaan firmaan. Johto ei vie tätä päätäntävaltaa sinulta ja pakota sijoittamaan toiseen firmaan tai ostamaan kaljaa vaikka jakoikin osingot.
Kun yritys ostaa omiaan, sinä voit silti myydä voitonjaon verran ja “tehdä omat osingot” (tätä termiä taisi Jukka Oksaharju aikoinaan käyttää kun kirjoitti aiheesta). Johto ei vie tätä päätäntävaltaa sinulta ja pakota pitämään korkeampaa omistusosuutta. Voit sijoittaa toiseen firmaan tai ostaa kaljaa. Ja maksat vähemmän veroja siinä sivussa.
Sijoittaja ei valitettavasti nykylain puitteissa voi itse valita voitonjakotapaa. Kunpa voisikin.
Kuten kirjoitin niin suurimmalle osalle sijoittajista tämä on ihan puhdasta teoriaa ja käytännön arvo on nolla. Menee siitäkin kummastikin kustannuksia, kun lähdet viiden tonnin sijoituksesta myymään pari prosenttia pois
Fraktionaalisia osakkeita ei edelleenkään ole täällä tarjolla, joka olisi yksi merkittävin asia, kuten myös osakkeen alhainen nimellishinta, jotta tätä teoriaa pääsisi toteuttamaan. Muuten loppuvat osakkeet nopeasti kesken ja omistusosuuden vaiheittainen pudottaminen haastavaa. Toki jos sijoitushorisontti on pitkä ja yhtiön kurssikehitys suotuisa niin splittien myötä osakemäärä kasvaa hiljalleen ja sijoittaja pystyy myymään osakkeita pois
Omien ostoissa on se hieno piirre, että jos sijoittaja ei tee mitään, ei synny mitään veroseuraamusta. Omistusosuus vain lisääntyy, kuluja ei tule eikä verottaja saa senttiäkään. Sitten voi harkita, haluaako maksaa veroja siitä että saa käteistä vai jättää rahat firmaan. Osingoissa verot laukeavat heti eikä sijoittaja voi halutessaan olla maksamatta veroja ja jättää osingot sisään firmaan.
(Usassa on tällä hetkellä 1%:n omienostovero, mutta suuruudeltaan niin pieni että jäädään silti saamapuolelle vaikka myymällä tekisikin omat osingot.)
Olin hieman huolissani löydätkö sinä arvostamanani asiantuntijana aukkoa järkeilyssäni. Pidän kommenttiasi näkemystäni vahvistavana, koska et esittänyt vasta-argumenttia kuvaamaani tilanteeseen jossa rahaa tarvitaan suhdanteesta riippumatta.
Olen sinun kommentistasi samaa mieltä sillä ehdolla että on valinnanvaraa jättää myymättä ainakin silloin kun myynti olisi tuhoisaa. Mutta esimerkkitilanteeni oli juuri FIREtys tai lisäeläke, jota tarvitaan jatkuvasti, siis joka vuosi.
Olen näkevinäni minne tämä keskustelu menee, joten oikaisen kysymällä missä sinä pidät sitä kassaasi, jonka turvin säilytät valinnanvapautesi välttäen myymästä romahtaneella markkinalla? Omiaan ostavien pääomia kumuloivien yritysten ja osingot takaisin sijoittavien kasvurahastojen lisäksi tarvitaan jotain sellaista mistä saa tulovirtaa silloin kun, kun osakkeita ei kannata myydä. Mitä tehdään?
Hajautuksen osalta kannattaa pitää huoli, että salkusta löytyy myös defensiivisiä firmoja, mieluiten useammalta sektorilta ja maantieteelliseltä alueelta. Tällöin ainakin osa salkusta välttyy isommilta romahduksilta tai ainakin pomppaavat alkupaniikin jälkeen nopeasti. Nämä firmat myös jatkavat todennäköisimmin kurssia tukevaa voiton jakoa isommassakin kriisissä.
Rahaa tulee myymällä rahastoja. Miksi niitä ei kannattaisi myydä? Jos osinkoja kannattaa maksaa, niin sitten kannattaa myydä niitä rahastoja vaikka suunnilleen osinkojen verran, jos kovasti pelottaa. Meinaatko että rahastoja myydään vain huipulla? Kuinka paljon niitä silloin myydään? Ylipäätään kannattaa tietenkin miettiä myyntistrategia etukäteen kaikissa tilanteissa, mutta tämä on eri keskustelu.
Tosiaan tässäkään ei ole eroa osingoilla tai omien ostoilla. Jos kurssit ovat matalat, niin on aina “ikävää” jos sen osingon tai “itse tehdyn osingon” tarvitsee kulutukseen. Mutta jos tarvitsee, niin silloin myyminen on tietenkin järkeää jos muutoin ei saa rahoitettua kulutusta. Vaihtoehto on rahan lainaaminen. Tai se, että muuttaa allokaatiota ja pitää isompaa osuutta rahasta tuottamattomana käteisenä. Mutta voitojakotapa ei tilannetta muuta. Kummassakin tapauksessa on tehty valinta, että haluaa käteisen, eikä omistusosuutta firmasta.
Yläpeukku ensimmäiselle vastaajalle pitkään aikaan joka malttoi lukea kysymyksen
Juurihan tässä todistettiin, ettei osinkoa kannata tavoitella. Se on amatöörimäistä ja tuhoaa sijoittajan tuotot aina ja joka kerta. Etenkin romahdukseen kannattaa aina mieluummin myydä.
Kieli pois poskesta. Jos et kerro kenellekään, voin tunnustaa rakentaneeni kasvurahastojen pakkomyyntien välttämiseksi osan salkusta tylsillä defensiivisillä osakkeilla. Muitakin keinoja on, mutta en jaksa säätää vuokralaisten kanssa, en viitsi tehdä metsätöitä kun mökkitonttikin tuottaa polttopuut, eikä koroissa ole osakkeiden inflaatiosuojaa eikä upsidea nousukaudella.
Tämä ei tullut edes mieleeni edellistä postia kirjoittaessani. Minun osakesalkkuni tuottaa paremmin kuin käteiseni ja luotan sinun manageeraamassasi defensiivisessä salkussa käyvän samoin.
Tässä on nyt ikään kuin lukittu se oletus että myyminen ”tuhoaa” salkun, vaikka näin ei tarvitse olettaa. Vastaukseni tuntuvat menevän kuuroille korville. Tai vaikea tietenkään vastatakaan pitäytyen samassa oletuksessa.
Koska romahduksessa arvo on volatiilimpi kuin osinko. Arvon romahdettua 40 - 50%, osinko kyykkää tyypillisesti vähemmän. Normaalisti tällä ei ole merkitystä, mutta 2000, 2008-2009, 2011 ja 2020 ero oli merkittävä. Yleensä romahduksessa arvo putoaa “paljon” ja osinko “vähän”. Viimeisin poikkeus on 16 vuoden takaa kun 2009 myös osinko putosi “paljon”.
Hyvä pointti, enkä teeskentele tunnistavani huippuja tarkalleen. Pyrin vain varmistamaan etten joudu myymään kasvurahastojani silloin kun veri virtaa kadulla.
Myynti enintään 18% verolla on tietenkin päätavoite, mutta arvon suuren volan vuoksi haluan varasuunnitelman, joka ei vie sisäfilettä ja italialaisia viinejä pöydästä silloinkaan kun ei kannata myydä. Nuukuus ja lisäostot saattavat viedäkin ja silloin olisi myös paras tilaisuus omien ostolle. Ja juuri silloinhan omia ostetaan vähiten.
Jos tulisi yhtäkkiä sellainen tilanne ettei salkusta – jonka ainoa tehtävä on koko ajan ollut kattaa elämisen kulut – ”kannatakaan” myydä mitään, kuulostaa siltä ettei alunperinkään tiedetä mitä ollaan edes tekemässä.
Tuota rahaston myymistä vs. osingot kannattaa miettiä kasvu- ja tuottorahaston kautta, miten ne käyttäytyisivät ko. tilanteessa. Kasvurahaston ja tuottorahaston logiikka ja erot tuntuu olevan ihmisille aina jotenkin vaikea matemaattisesti hahmottaa. Toinen maksaa osingot ulos, toinen ostaa osingoilla lisää osakkeita, jolloin ko. rahastoa myymällä saataisin toiseen taskuun siirrettyä se sama osinkoraha.
Onhan nämä paperilla laskettuna aina niin helppo todeta, mikä on paras vaihtoehto, mutta en tiedä kuinka valtavia salkkuja teillä oikein on, jos myyminen muka on kannattava vaihtoehto.
Tyypillisesti saamani osingot yhdestä rivistä liikkuvat jossain 80 euron tuntumassa, “myy rahastoja saamiesi osinkojen verran” kaatuu pelkästään jo Nordnetin kaupankäyntikuluihin, hyvästi 15e heti kättelyssä.
No ei todellakaan ole! Et usko, kuinka moni suomalainen sijoittajia ei ymmärrä miten omien ostot ja osingot eroavat toisistaan ja miten ne eivät eroa. Eivätkä osaa asiaa laskea paperilla mitenkään. Vaikka kuinka seikkaperäisesti esimerkein laskee eri tapaukset auki, niin silti ollaan pihalla kuin lumiukot. Suurin osa ei näe virheellisissä laskuissakaan mitään virhettä.
Ei siis ole helppo asia suurimmalle osalle sijoittajia, ja jos ketjua seuraat niin tulet tämän huomaamaan. Asiaa ei auta se että monet kokeneet ammattisijoittajatkin latelevat aiheesta ihan päätöntä soopaa. Ihan alkaen siitä että 25,5% < 30% joten osinkot hyvät…
Kulujen ymmärtäminen ei tuota ihmisille vaikeuksia. Mutta omien oston vaikutus veroihin ja omaisuuden arvoon tuottaa valtavasti.
Kyllä, komissiot ja se, että kaikki välittäjät eivät salli murto-osaosakkeiden myyntiä vaikuttavat siihen, kumpi voitonjakotapa on sopivampi sen jälkeen verotusasiat on huomioitu. Ja tämä voi vaihdella sijoittajan uralla.
Tavallisissa rahastoissa voi yleensä lunastaa millä summalla haluaa. Usein kuluitta.
ETF:issä ja osakkeissa kotimaisilla välittäjillä murto-osat eivät ole mahdollisia. Tämän merkitys riippuu kohteen yksikköhinnasta ja position koosta. Usein suomalaisilla osakkeilla pienemmät yksikköhinnat kuin jenkeissä jossa satasten osakehinta on ihan tyypillistä. BRK-A sitten omassa luokassaan.
Moni ulkomainen välittäjä tukee murto-osaosakkeiden kauppaa, jolloin ongelmaa ei ole.
Korkea minimikomissio voi tehdä myymisestä kalliin jos myy vähän kerrallaan. Nordnet veloittaa sen 15e per USA-kauppa. Nordealla toisaalta on 1% kulukatto jolloin ongelma on paljon pienempi eikä pieni myynti aiheuta poikkeavaa kulua. IB:n tyypillinen komissio on $0.35 per kauppa. Eli ei yhtään mitään. Voi helposti myydä vaikka kuukausittain pieniäkin eriä. Tämä riippuu siis täysin välittäjästä ja tilanteesta. Varsinkin jenkkiosakkeille Nordnet on poskettoman kallis pienillä summilla.
Asiaan vaikuttaa myös se, mitä sillä salkulla tekee ja mikä on sijoitussuunnitelma. Suuri osa on tilanteessa, jossa salkkua kasvatetaan ja sen purkaminen tai tuottojen käyttäminen elämiseen on kymmenien vuosian päässä. Tällöin omien ostot ovat kaikkein halvin tapa uudelleensijoittaa voitonjako ja saada sille korkoa korolle. Säästetyillä euroilla ja niille saaduilla tuotoilla maksaa moninkertaisesti myymisen komissiot sitten 30v päästä kun salkkua aletaan käyttää elämiseen.
Lykätty verotus on harvoja todella tehokkaita ilmaisia lounaita sijoittamisessa. Se kannattaa hyödyntää jos mahdollista.
Mutta ehkä se tärkein asia on: ei niitä omien ostoja kannata henkeen ja vereen vastustaa vain “koska Nokia”. Se on äärimmäisen huono syy niitä vastustaa. Omien ostossa on paljon hyviä puolia jotka johtaisivat meidän kaikkien salkkujen tuntuvaan kasvuun. Niiden määrää pitäisi lisätä vaikka osa voitoista maksettaisiinkin osinkoina. Jo 50/50 auttaisi asiaa. Ja onneksi näin on tehtykin Suomessa. Jenkeissä omien ostot ovatkin ihan arkipäivää.
En ymmärtänyt tätä kommenttia. Rahastoja ei kannatakaan koskaan myydä, koska kaupankäyntikulut ovat liian suuret? Mitä niillä rahastoilla oli ylipäätään tarkoitus tehdä sitten, jättää perinnöksi? Ymmärsin nimittäin aiemmin että tuolla puhuttiin salkun varassa elämisestä, jolloin salkun pitää tietenkin olla kohtuullisen kokoinen. Ja sitten kun sieltä rahaa tarvitaan, niin sitten niitä rahastoja myydään, jos salkku vaikkapa rahastoista koostuu. Vaikea tässä on tietenkään toimia henkilökohtaisena neuvonantaja jokaiselle sijoittajalle omassa yksilöllisessä tilanteessaan riippuen millaisilla riveillä on itse lähtenyt salkkuaan rakentamaan ja millaisia veroja ja muita kuluja sieltä lopulta syntyy. Erilaisia tilanteita on yhtä monta kuin sijoittajia.
Private banking hieman edullisempi 8€. Kannattaa varmaan myydä ETF:ää maksimit mitä tuolla 15€ saa. Osa käyttöön ja loput johonkin listaamattomaan rahastoon odottamaan käyttöä.
Mutta onhan tuo kallista. Nordnet on liian suosittu, kun voivat periä nuin sikamaisia hintoja.
