Tällä logiikalla mitätöinnilläkään ei ole väliä. Et voi vaikuttaa siihen, että päättääkö yhtiökokous tehdä osakeannin ja käytännössä palauttaa mitätöidyt osakkeet. Usko nyt vaan ettei sillä ole väliä.
Tai myydyistä osakkeista saadut rahat, eli jos olet päättänyt myydä kun yhtiö on jakanut varoja omia osakkeitaan hankkimalla.
Totta, ainoastaan osingot ovat sen firman ulottumattomissa. Tämä juuri oli alkuperäinen ajatus.
Sitten kerro vielä, että jos yhtiön osakkeet ovat liian kalliita omien ostoihin, niin miten ne eivät ole liian kalliita samaan aikaan itse omistettavaksi?
Buybackeihin liian kallista, mutta omaan salkkuun osinkoa tuottamaan oikein hyvänhintaista.
Make it make sense
(Toivon hartaasti, että vastaus ei liity vaikkapa hankintameno-olettamaan tai muuten verotukseen, koska tämä olisi nimenomaan se alkuperäinen omien ostojen etu)
Jos saat sen käytännössä itsellesi toimimaan edellä luetelluin haastein.
Omissa ajatuksissa omistaminen ja ostaminen ovat eri asioita. Strategiani mukaisesti osinkopaperit ostetaan ja pidetään. Osingonmaksukyky on ensisijainen asia, arvostustaso oston jälkeen toissijainen asia. Jos ei aio käydä kauppaa, niin on epäedullista jos yhtiö tekee sitä puolestani liian korkealla arvostustasolla.
Pienemmällä rahalla ostetut mitätöidyt osakkeet lisäävät omistusosuutta nopeammin, eikö? Helposti ymmärrettävin luvuin, mutta hyvin kaukana käytännön tilanteista miljardin käyttäminen omien ostoihin vaikuttaa vähän eri tavalla kahden miljardin markkina-arvoiseen firmaan kuin sen m-arvon ollessa kymmenen miljardia.
Jotakin tällaista kenties?
Osingot ja omien ostot ovat kuitenkin ihan sitä samaan voitonjakoa. Niiden välillä ero on lähinnä verotuksellinen (ja samat tutut disclaimerit kuten aina). Eli ihan samalla tavalla voisit kirjoittaa: “Pieni ja mielellään nouseva omien ostoon käytetettävä voitonjako on ohjenuora nykyiselle johdolle…”.
On siis kaksi täysin eri keskustelua, jotka usein menevät ristiin:
Jos tästä ollaan samaa mieltä, niin olen ainakin jossain määrin samaa mieltä kanssasi. On ihan hyvä pitää mielessä voitonjako ainakin pienenä komponenttina kun mietitään voitollisen tuloksen käyttämistä. Tosin itse toivoisin kotimaisiin firmoihin nimenomaan enemmän investointeja ja riskinottoa voitonjaon kustannuksella. Mutta ei sekään tarkoita että voitojako pitäisi kokonaan tyrehdyttää.
Suomen ongelma (mielestäni) on nimenomaan kasvun puute ja usein liian suuri defensiivisyys ja konservatiivisuus. Omistajat haluavat oSinkkoja ihan kaiken kustannuksella, ettei vaan kävisi niin että investointi tai yritysosto menisi pieleen. Ja yhtiökokouksessa pyydetään puheenvuoro ja kysytään: “Saisko sitä osinkoa vähän enemmän?” Tämä liika varovaisuus ja epäonnistumisen pelko lopulta syö kaiken kasvun.
Eikä lähtökohtaisesti tarvitse onneksi ollakaan. Omien ostossa johdon ei tarvitse miettiä pörssikurssia kuten ei osingonjaossakaan. Jos esim. koet, että omia ei pitäisi koskaan ostaa jos P/B > 5 ja se kuitenkin on yli 5 ja yritys niitä omia ostaa, niin sitten myyt osakkeita voitonjaon verran pois ja saat sen haluamasi osingon pienemmillä veroilla.
Asiaa kannattaa miettiä myös toisinpäin. Pitääkö johdon arvioida osakkeen käypää arvoa aina osingonjaossa? Jos P/B on 0.01 ja P/E on 3 ja kaikki tunnusluvut vihertää ja yritys silti jakaa osinkoa eikä osta omiaan, olitko sitä mieltä että olipas johto hölmö kun ei osannut arvioida osakkeen käypää arvoa eikä ostanut omia osakkeita vaikka oli puoli-ilmaista? Suurin osa ei jostain syystä näin ajattele, vaan ostaa ihan itse sitä osaketta tyytyväisenä osingoilla. Eli ihan samalla tavalla kontrasit voitonjakotapaa.
Osinko kelpaa aina, vaikka kurssi olisi mitä, vaikka niin matala että ostaisi sitä osaketta. Omien osto vain jos kurssi on paljon halvempi kuin millä jo ostaisi osaketta, ristiriitaista.
Mitään periaatteellista eroa näillä ei ole. Johto voi aina tehdä voitonjaon tavalla, joka ei ole itselle sopiva ja itse voi tehdä päinvastoin. Jostain syystä niin moni kuitenkin kokee vain omien oston korkealla kurssilla olevan johdon epäonnistunutta spekulointia, mutta osingonjako matalalla kurssilla ei ole koskaan johdon epäonnistunutta spekulointia. Musta tuo on tosi kummallinen tapa ajatella.
Onko sellaista yhtiötä, joka suhteuttaa voitonmaksutapaa yhtiön arvostuskertoimien mukaisessa suhteessa? Sehän voisikin jo olla aika kiinnostavaa. Kertoimien ollessa tapissa maksettaisiin suurin osa osinkoina ja kertoimet laskeutuneena laakson pohjalle suosittaisiin omien ostoa ja tällä välillä sitten paino hienokseltaan sillä puolella, jolla historian valossa ollaan. Olisiko tämä ns. best of both worlds -tyyppinen ratkaisu?
Osinkosijoittaja tosiaan haluaa osinkoa aina. Ostot käteisellä (palkasta tai vaikka osingoista) pyritään tekemään mahdollisimman matalilla suhteellisilla kertoimilla, mutta niin kai kaikissa strategioissa?
Miksi muuten käyttää omien ostoja synonyyminä osingon jaolle, kun se ei ole niiden ideaalinen tai järkeväkään käyttötapa? Otetaan taas ne 20 kappaletta 250 $ kappaleelta maksanutta osaketta. Miten parikymppinen sijoittajanalku generoi elämän mittaisen rahavirran muuttamalla omien ostoja aina näiksi hypetetyiksi verotehokkaammiksi myynneiksi? Ei mitenkään kestävästi (unohdetaan murto-osat). Kyydissä istuminen sen sijaan olisi arvatenkin huomattavasti järkevämpää. Jo yksi tuollainen osake voisi tuoda osinkoa loppuelämäksi neljä kertaa vuodessa. Osingot tuo tässä sen pysyvän rahavirran. Kuihtuva kappalemääräinen positio ennen pitkää ei tuo.
Teoriaa on nyt aika paljon juteltu, miten olisi käytännön soveltamisen pohdinta?
No kokeillaan.
Ei kai tämä esimerkkisi nimenomaan ole kovin käytännöllinen. Moniko 20v kaveri sijoittaa 5k$ ja sillä ajatuksella, että sillä saa 200$ osinkoa vuosittain loppuelämänsä? Yleisempää taitaa olla, että voittoja halutaan realisoida vasta myöhemmin ja hyödyntää korkoa korolle efektiä mahdollisimman hyvin.
Eikä osakkeita yleisesti ottaen ihan nuin pitkällä horisontilla kannata kuvitella pitävänsä, ellei kyseessä ole Investorin tai Berkshiren kaltainen sijoitusyhtiö. On erittäin todennäköistä, että yhtiö tai sen arvostus muuttuu jossain vaiheessa sellaiseksi, että se kannattaa myydä ja vaihtaa sijoituskohdetta. Elämän mittaisia sijoituskohteita etsivien kannattaa suunnata katseensa indeksirahastoihin ja ETF:iin.
Ja jos mietitään tuota rahavirran generoitumista, niin millä todennäköisyydellä yhtiö maksaa juuri elämäntilanteesesi sopivan suuruista osinkoa sopivalla hetkellä? Aika herkästi tuossa joutuu lisäksi myymään osakkeita/rahastoja tai vaihtoehtoisesti vastaanottaa liikaa osinkoa realisoiden tarpeettomasti veroja, jonka jälkeen rahat joutuu sijoittamaan uudestaan.
Tämä vääntö on toki jossain määrin turhaa, sillä ainakin itse pyrin saamaan osakesijoituksilla ylituottoa riippumatta siitä tuleeko se osinkoina vai kurssinousuna. Valitsen kohteen siis joka tapauksessa kokonaistuotto-odotuksen en osingonjakopolitiikan mukaan. Jos mahdollisimman matalakuluisen ja globaalin indeksirahaston tuotto riittää, niin on paljon fiksumpaa sijoittaa siihen kuin omistaa omistamisen ilosta mörniviä osinkolappuja sen takia, että ne maksaa osinkoa.
Edit. Hyviä uutisia sekä osinkosijoittajille, että omienostojen puolesta liputtaville. Molemmilla tavoilla on tehty ylituottoa.
Tähän väliin ajatusleikki.
Jos omien osakkeiden ostaminen on hyvä asia silloin kun arvostus on korkea/matala, niin onko osakeanti hyvä asia silloin kun arvostus on korkea/matala?
Tässä on näkemysero, josta mainitsinkin jo aiemmin. Minä kirjoitan lihavoidun kohdan eri muotoon, myös omien ostot hyväksyen:
“voitonjaolla, kasvua unohtamatta”
Omien oston nostama EPS ei silti ole johdon onnistumista, vaan se pitää laskea omistajien rahoilla tehdyksi voitonjaoksi. Tämä voitonjako koituu omistajan eduksi sitä paremmin, mitä halvemmalla euroja onnistutaan ostamaan.
Tässä oma käytännön havaintoni: On omaa tavoitteen asetantaani että tietäen realisoivani salkun tuottoa, haluan osan salkkuni kassavirrasta altistumatta myynneille silloin kun ei kannata myydä. Siitä huolimatta minulle omistajana olisi silti ollut verotuksen verran edullisempaa jos ne yritykset, joita halusin ostaa lisää keväällä 2020 olisivat ostaneet itse omia osakkeitaan. Niiden yritysten osaltahan en halunnut tuottoa ulos vaan kasvattaa omistustani. Valitettavasti ne joita halusin ostaa säästelivät kassaansa ihan perustellustikin tietämättä kuinka syvälle talous sukeltaa ja EKP käytännössä kielsi pankkeja jakamasta osinkoa ja ostamasta omiaan. Ihailemani opportunistinen omien osto poikkeuksellisen edulliseen hintaan jäi siis toteutumatta silloin kun siitä olisi ollut minulle eniten hyötyä.
Voitonjaon valinta omien oston ja osinkojen välillä koskee niitä, joilla on valtaa vaikuttaa asiaan yrityksen sisällä. Me muut joudumme tyytymään pääomistajien laatimaan strategiaan. Itse reagoin tähän pääomani allokoinnilla, eli ostamalla koronapaniikissa mm. pankkeja defensiivisten makkara-, olut-, vähittäiskauppa- ja teleoperaattoriosakkeideni osingoilla.
Osingot vs. omien ostot on jo kaluttu aika tarkasti. Mielestäni tässä on voitonjako vs. investointikeskustelun pihvi meidän osaltamme, joiden määräysvalta yrityksessä ei riitä voitonjakopolitiikan muuttamiseen.
Eikö esim. kotimaisista Remedy runtannut läpi suunnatun annin ihan kivoilla kursseilla.
Touché! BTDT. Tämä kuvio on varsin helppo saada epätasapainoon eri aikoina. Minä ainakin onnistuin siinä molemmin päin. Ensin verojen osuuden puuttuminen lisäostoista hidastaa salkun kasvua, kunnes lopulta kasvavan osingon periaatteelle viritetty salkku suoltaa osinkoja enemmän kuin oikeasti elämiseen tarvitsee ja osa osingoista palautetaan verojen jälkeen lisäostoihin silloinkin kun tuottoa nostetaan salkusta.
Meille olisi ollut kokonaistaloudellisempaa pitää isompi osuus varoista suoran osakesalkkumme markkinalle sijoittavassa OMXH 25 ETF:ssa, mutta sitä tulee ajateltua että enemmän on enemmän. Ei tämänkään kanssa mitään ongelmaa ole, mutta vielä enemmän olisi tietenkin enemmän. Toisaalta, tuo ainoa Suomi-ETF lakkasi maksamasta osingon ulos vasta kymmenisen vuotta sitten.
Tämä on tätä teoriaa taas. Piensijoittajahan myy aina marginaalisia osuuksia, vaikka nyt menee vähän kaupankäyntikulua enemmän ja pitää alkaa miettimään onko osakkeen arvostus juuri sillä hetkellä kohtuullinen, että kehtaisi myydä
Vaihtoehto tietenkin on se, että kerätään ne osingot hajautetusti ja tehdään niillä sitten mitä tehdään välittämättä jatkuvasta kaupankäynnistä ja arvostustasoista.
Tai sitten yritys jakaa vain osinkoa ja omistaja tekee sillä rahalla mitä tekee
Kyllä sillä arvostustasolla vain on merkitystä, koska omien osakkeiden osto on tavallaan johdon tietoinen investointi omaan firmaan ja viestitään, että rahat on paremmin käytetty ostamalla sitä kuin käyttämällä se yritysostoihin tai capex-investointeihin. Siinä siirretään voitonjako sataprosenttisesti yrityksen johdolle, eikä omistajalla ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa ns. ylimääräisten rahojen käyttöön, vaikka mielellään ottaisi osinkoa ulos ja ostaisi sillä jotain toista firmaa, joka hänen mielestään houkuttelevammin arvostettu
Joustavuudellekin on jokin hintalappu annettava
Olennaista onkin ymmärtää se hintalappu mikä joustavuudesta maksetaan. Tämän iteroinnin jälkeen sekin tuntuu entistä selkeämmältä 
Jos on pienempi salkku niin on hyvin helppo väheksyä osinkoja ja erityisesti siinä tapauksessa, ettei tarvitse salkun varoja säännöllisten kulujen kattamiseen
Omakohtaisesti otan salkkuun mielelläni niitä tasaisia ja mielellään nousevaa osinkoa maksavia firmoja, vaikka suurin osa varallisuudesta onkin näissä yhtiöissä, jotka investoivat kasvuun ja ostavat pääasiassa omia osakkeita. Varsinkin jos osakepoimintaa harrastaa niin ei yksittäinen osake monestikaan ole omasta näkökulmasta käypään arvoon arvostettu. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin myydä aliarvostettuja osakkeita, jotta saa likvidiä
En oikein ymmärrä, miksi tämän kirjoitit. Se omien osto on ihan identtinen viestintä voitonjaosta kuin osingonjako. Viestintä siitä että johto on päättäny tehdä voitonjaon, eikä käyttää kertynyttä pääomaa muuhun - osinko ja omien osto ovat kummatkin voitonjakoa. En nyt oikein ymmärrä, miksi tuon kirjoitit kun tässä ollaan vain verrattu voitonjakotapoja keskenään. Siihen ei investoinnit kuulu. Investointi ei ole voitonjakoa enkä ole investoinneista missään välissä puhunut. Vain voitonjaosta.
Ja arvostustasolla ei ole sen enempää tai vähempää merkitystä kuin osingoissakaan. Sijoittaja voi aina tehdä päinvastoin ja valita haluaako käteistä vai omistusosuutta kurssista riippumatta. Joten en ymmärrä mitä tarkoitat että “sillä arvostustasolla vain on merkitystä” kun sillä kerran ei ole. Kurssin ollessa korkea tai matala voit ostaa ja myydä osaketta ihan samalla tavalla ja muuntaa rahan omistusosuudeksi kummallakin voitonjakotavalla. Ei ole mitään teknistä estettä tälle.
Taisin jo vaikka kuinka monta kertaa kirjoittaa, että jos haluaa ostaa jotain toista firmaa voitonjaolla, niin osinkoja halvemmaksi tulee se, että yritys ostaa omiaan, ja sinä myyt voitonjaon verran osakkeitasi ja sitten ostat sitä toista firmaa suuremmalla summalla kuin jos olisit saanut osinkoja. Maksat omien ostoissa vähemmän veroja (0 - 24% vs 25,5%). Laskuja on varmaan kymmenessä eri viestissäni tässä ketjussa. Saa selata vanhoja.
Kun ostat firman X-osaketta sijoitat lopulta sen liiketoimintaan. Kun firma X jakaa ulos osinkoja se on selkeää voitonjakoa omistajille. Kun firma X ostaa omia osakkeitaan, vähän kuten sinä tekisit omilla rahoilla, niin mitä se sitten lopulta on? Voimme hyvin takertua semantiikkaan, mutta kyllä yhtiö X tietoisesti tekee sijoituspäätöksen omistajien puolesta ja katsoo osakkeen olevan houkuttelevasti hinnoiteltu ja hyvää varojen käyttöä omistajilleen
Kyllä ne ostot ajan kanssa nostavat sitä kurssia. Menee vain taas säätämiseksi ja teorian riumuvoitoksi, kun piensijoittaja jossain vaiheessa alkaa myymään fraktionaalisia osakkeita, jotta saa pidettyä omistusosuuden samama myymällä kaksi prosenttia osakkeistaan pois
Se on sijoittajien omistusosuuden nostamista. Vastaa sitä että firma maksaisi osinkoa ja sinä ostat rahalla heti saman firman osakkeita. Erona ennen kaikkea verotus.
Toki on. Erotuksena se, että omistajilta viedään päätäntävalta varojen käytöstä. Ainakin itse toivoisin tässä tapauksessa johdolta hieman näyttöjä siitä, että niitä osakkeita ostettaisiin opportunisesti, eikä vain sokeasti lätkimällä huippusuhdanteessa.
