Jatkaakseni Tommin hyvää pohdintaa ja pureskellakseni @Mauri esittämää kysymystä,
voisihan tätä tarkastelua laajentaa kattamaan myös euroopan maita laajemmin. Valitsin yhden sveitsiläisen, yhden brittiläisen, yhden ranskalaisen, ja yhden saksalaisen (jonka osakkeet kyllä juuri lunastettiin pörssistä) yrityksen, kaikki kuitenkin 200 miljoonaa plus vaihtavia elektroniikan sopimusvalmistajia. Pohjoismaalaiseen kattaukseen verrattuna on kaikkien näiden suorituminen on ollut vähintäänkin aneemista.
Lähde: Refinitiv, ja allekirjoittaneen taulukkolaskentaohjelma
Jos markkinat hinnoittelisivatkin pohjoismaisille sopimusvalmistajille korkeaa riskiä, koska mantereen puolella sama liiketoiminta ei ota tuottaakseen, eivätkä usko pohjoisen ulottuvuuden pystyvän loputtomasti vastustamaan toimialan dynamiikkaa? Maailmanlaajuisesti ei nimittäin ole montaa suurempaa EMS-yhtiöitä, jonka liikevoittomarginaalit olisivat yli 5%:n.
Kaikki yhtiöistä ovat kasvaneet viimeisen viiden vuoden aikana yritysostoin, ja lähitulevaisuuden (ja menneisyyden) orgaaninen kasvu on negatiivista. Kaikki valituista yhtiöistä ovat kuitenkin investoineet myös uuteen kalustoon (otin taulukkooon mukaan henkilökohtaisen suosikkini yritysten tunnusluvuista operatiivinenkassavirta jaettuna investoineilla, sekä operatiivisen kassavirran suhde yritysostoihin). Jokainen yhtiö on tarkastelujaksolla sijoittanut itseensä enemmän kuin rahaa on tullut sisään, joten kaikki yhtiöistä ovat myös rankasti velkaantuneet. Lisäksi kaikki paitsi Cicor ovat käyneet myös omistajien taskulla lisärahoitusta kaivamassa.
Pohjoismaisella katraallaamme ovat investoinnit olleet maltillisempia ja silti kasvu parempaa. Mistäköhän tämä johtuu? Ovatko yrityksemme vain yksinkertaisesti paremmin johdettuja? Jos tarkastellaan toista suosikkitunnuslukuani Sales-to-Capital (pitää tässä tapauksessa sisällään myös käyttöpääoman ja yrityskauppojen hinnat) niin eurooppalaiset ystävämme ovat kaikki kuitenkin saaneet enemmän kuin euron myyntiä jokaista uutta sijoitettua rahaa kohti aggressiivisesti kasvanut KATEK lähes kaksi. Pohjoismaisille verokkeilla olisi tuo luku kaikille lähes sama 1,5 (patisi Scanfil jolla hieman korkeampi, johtuen tarkastelukaudella muita vähäisemmistä yritysostoista). Tästä voinee päätellä, ettei myyntihinnoissa asiakkaille samanlaisesta palvelusta voi olla kovin suuria eroja, jolloin pohjoismaisten yhtiöiden parempi kannattavuus johtunee kulujen paremmasta hallinnast, mutta miten ne kaikki kautta linjan siihen pystyisivät?
Ei minulla tässä mitään vastauksia ole antaa, lisää kysymyksiä korkeintaan. Vertailu sopimusvalmistajiin laajemmin antaa kyllä mielestäni paljon pessimistisemmän kuvan toimialasta kuin mihin meilläpäin on viime vuosina totuttu. Jos toimiala kokonaisuutena on kehno, eikä ulkopuolisella sijoittajalla oikein ole mahdollisuuksia vertailla yksittäisten toimijoiden asiakkaita keskenään on suhteellisen perusteltua hinnoitella tuottovaatimukseen riskiä oikein kunnolla. Onhan sitä tässä myös valuaation osalta monissa yhtiöissä realisoitunut, eikä osingoista tai takaisinostoista ole sitä paikkaamaan.