Moro!
Vapaamuotoista pohdintaa:
Toteutuneeseen pääoman tuottoon, orgaaniseen kasvuun ja yritysostomahdollisuuksiin nähden pidän noita historiallisia arvostuskertoimia matalina. Tätä kuvastaa mielestäni myös yhtiöiden osakkeiden pitkän aikavälin tuotot, jotka erityisesti Notella, Incapilla ja Kitronilla ovat olleet huikeat.
Seuraavia mahdollisia selityksiä olen pyöritellyt:
- Markkina on hinnoitellut jatkuvasti korkeaa riskiä, joka ei ole sattunut realisoitumaan
- Kasvu ja kannattavuus ovat jatkuvasti yllättäneet positiivisesti, eli markkina on jatkuvasti hinnoitellut hidastuvaa kasvua ja/tai heikkenevää kannattavuutta
Riskitaso ei mielestäni perustele näin matalia kertoimia ja korkeaa tuottovaatimusta. Sijoittajan tuottovaatimusta nostaviksi tekijöiksi minulla tulee mieleen:
- Heikko näkyvyys lopputuotteeseen ja siten kysynnän ajureihin, mikä hankaloittaa liiketoiminnan ymmärtämistä ja ennustamista
- Elektroniikan sopimusvalmistajan kestävyys rajummassa taantumassa on kysymysmerkki
Nuo kuvakaappauksesi vastaavat myös käsitystäni siitä, että nykyarvostukset ovat hieman pidemmän aikavälin keskiarvon yläpuolella, muttei mitenkään merkittävästi (Covidin jälkeinen boomn oikaisten).
Miten nykyinen eroaa menneestä? Lyhyen aikavälin orgaanisen kasvun näkymä on haastavampi katsoen noita 12kk liikevaihdon kasvuennusteita. Incapin kasvu perustuu huonoon vertailukauteen sekä yrityskauppaan, ja oletan että tuossa Hanzan kasvussa on myös yrityskauppaa mukana.
Lähde: Bloomberg
Yritysostomahdollisuuksia on markkinoilla edelleen paljon, mutta niin on myös aktiivisella yritysostostrategialla operoivia pörssilistattuja sopimusvalmistajia, minkä pitäisi rajata yritysostojen arvonluontimahdollisuuksia. Tämä on toisaalta ollut totta jo jonkin aikaa, ja silti hyviä yritysostokohteita on tuntunut löytyvän.
Kannattavuustasot elää volyymin mukana, ja mikäli orgaaninen kasvu jatkuu 0–5 %:n tasolla, en odota suuria muutoksia kannattavuuksiin historiaan nähden.
Siten sektorin kertoimet vaikuttavat minusta edelleen houkuttelevilta pideämmän aikavälin kysyntää tukevat ajurit huomioiden. Kroonisen matalan arvostustason syitä ollaan spekuloitu muistaakseni laajoissa raporteissa, ja toimialan kehno maine on ollut yksi esiin noussut tekijä.
2000-luvulla konkurssiin menneeseen Elcotqiin verrattuna pohjoismaisten sopimusvalmistajien asiakasrakenteet ovat selvästi hajautuneemmat, mikä rajaa yhtiöiden riskiprofiileja. Lisäksi näiden yhtiöiden fokus on enemmän teollisuuselektroniikassa (Elcoteq kuluttajaelektroniikka). Ehkä mm. case Elcoteqista on kuitenkin jonkinlaiset arvet sijoittajille jäänyt.
Antti on tämän viikon lomilla ja hän tuntee sektorin myös minua selvästi syvällisemmin. Hän kommentoi palatessaan aihetta varmasti mielellään. 