Toisella palstalla väitettiin, että 1) Nokia ei ole Ciena ja 2) Nokian ja Ericssonin kurssikäyrät menevät varsin samanlaisesti. Vaikka kumpikin väite faktisesti onkin totta (esim. kurssikehitys vuoden alusta Nokia +16% ja Ericsson +20%), on syytä tarkastella kumpaakin asiaa tarkemmin.
1) Ciena/Nokia
Voidaan kärjistäen myös sanoa, että puolisen vuotta sitten ei myöskään Ciena ollut Ciena. Puolessa vuodessa sen kurssi raketoi 270% n. 90 dollarista 335 dollariin. Ciena on toki edelläkävijä vahvalla tilauskannalla, mutta Nokialla on optisissa verkoissa etuja, kuten vertikaalinen integraatio, joita ei Cienalla ole. Lisää aiheesta linkistä.
2) Ericsson/Nokia
Katsotaanpa P/E:tä Marketscreenerin lukujen perusteella.
Ericsson: 10.6 (2025) 17.4 (2026) 15.9 (2027)
Nokia: 46.4 (2025) 26 (2026) 21.5 (2027)
Toisin sanoen Nokian nykyvoittoa arvotetaan paljon Ericssonia korkeammalle heijastaen Nokian odotettavissa olevaa tulosparannusta. Nokia nähdään nyt “AI-infrastruktuuriosakkeena” Infineran ja optisten verkkojen kasvun ansiosta, kun taas Ericsson on Nokia paljon riippuvaisempi hitaasti elpyvästä RAN-markkinasta.
3) Mikä jarruttaa Nokian voitollisuutta?
Matkapuhelinverkkotoiminta tietysti on Nokialla pitkään ollut murheenkryyni, mikä heikentää lukuja. NVIDIA-yhteistyö ja suurempi ohjelmistopainotteisuus oman raudan kehittämisen sijaan voi jollakin aikavälillä tuoda helpotusta kulukurin lisäksi.
Nokia on myös alkanut panostaa enemmän NI:n tuotekehitykseen: €1,536 milj. viime vuonna (+€329 milj. kasvua edellisvuodesta). Kuitenkin NI:n t&k-panostukset sisältävä bruttomarginaali on pysynyt varsin vakaana. Se oli 44,6 % (Q4/2025) ja 45,4 % (Q4/2024) sekä koko vuoden osalta 41,1 % (2025) ja 42,0 % (2024). Tämä viittaa tuotteiden kilpailukykyyn ja hinnoitteluvoimaan.
Infineran integrointi tähtää 200 miljoonan euron vuosittaisiin synergioihin, mutta se vaatii etupainotteisia panostuksia. Merkittävä kuluerä on San Josen optoelektroniikkatehtaan modernisointi, joka on määrä saada tuotantokuntoon vuoden 2026 aikana. Jos hanke onnistuu, InP-sirujen tuotantokustannukset laskevat merkittävästi uuden automaation ja suurempien 6 tuuman (150 mm) kiekkojen myötä (2,25x pinta-ala nykyiseen 4 tuumaan verrattuna). Tulosvaikutus näkyy täysimääräisesti vasta vuoden 2027 luvuissa.