Ostan yhtiöitä, joita uskallan pitää seuraavat 5-10 vuotta.
En muodosta osakkeisiin tunnesiteitä vaan myyn heti semmoiset, joiden tilanne ei näytä hyvältä
Ostan paljon teknoja, koska niissä on paras tuottomahdollisuus. Ja niissä on tulevaisuus.
Salkun koko on viisinumeroinen, siksi tykkään hakea mielummin tuottoa kasvulla, kuin osingoilla.
Miksi niin paljon jenkkeihin? Sieltä löytyy parhaat yhtiöt, ja Suomessa ei ole kiinnostavia kohteita.
Neljäs vuosi sijoitusten parissa lähtee pian käyntiin, salkun koko on alusta lähtien kasvanut noin 100 %:lla. Tein silloin heti 18v syntymäpäivänä Nordnetiin tilin, ja aloitin sijoittamisen. Voi sanoa, että kannatti Voin sanoa myös mikä ei kannattanut: tehdä OST Nordeaan Nordnetin sijasta. Voi hyvänen aika. Datan puute, graafien puute, tylsä mobiilipuoli yms. Kadun joka päivä . Maksaa maltaita siirtää se tili takaisin Nordnetiin, vai onnistuisko se edes?
Kun olen saanut tutkailla teidän salkkujanne, tässä on omani. Tällä hetkellä on hiukan epätasapainossa, tarkoitus on pikkuhiljaa tasoittaa allokaatio suhdetta ja löytää joku sopiva tasapaino arvoyhtiöiden ja kasvuyhtiöiden välille. Lisäksi myös tavoitteena pienentää sijoitusten määrää, alkuun noin kolmeenkymmeneen osakkeeseen nykyisestä neljästäkymmennestä. Kevään aikana on tullut poimittua ehkä liiaksikin korona kärsijöitä, mutta uskon että ovat vahvoilla jos/kun pandemia väistyy.
Pahoittelen vähän OTtä, mutta olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota tässä ketjussa että monella on useita kymmeniä osakkeita salkussa. Kun kyse on osakepoiminnasta niin ainakin jossain määrin pitäisi pystyä varmaan tutustumaan yrityksiin ja seuraamaan mitä yrityksissä tapahtuu, miten se onnistuu jos eri osakkeita on 30 tai 40? Itselleni se joku 10-15 on aika maksimi. Lukumäärän lisäksi omistusosuudet alkavat mielestäni menemään tosi pieniksi jos osakkeen osuus salkusta on alle 3%. Esim. Jos osakkeen osuus salkusta on 0,5% ja se nousee 10% niin vaikutus salkkuun on 0,05%. Kannattaako tällaisen vuoksi käyttää aikaansa johonkin yhtiöön tutustumiseen?
Tarkoitus ei ole kritisoida kenenkään sijoitusstrategiaa, mutta kannustaisin jokaista jonka salkusta löytyy yli 20 osaketta miettimään kriittisesti kuinka paljon pystyy näin montaa yritystä seuraamaan ja niihin tutustumaan. Hajautuksen hyödyt tulee jo paljon pienemmilläkin määrillä lähes täysimittaisesti.
43 yhtiötä löytyy salkuista ja 3 rahastoa. Ja voin kyllä myöntää että paljon on sellaisia ns pelilappuja. Tarkoitus kyllä jossain vaiheessa yrittää tiputtaa sinne 30 yhtiön tienoille mut korona dipistä oli vaan hyvä ostella vähän kaikkea
12 yhtiötä salkussa ja se tuntuu juuri sopivalta. En ymmärrä edes miten esim. 30 ”hyvää” sijoituskohdetta on onnistunut joku löytämään. Käteistä olisi nytkin, mutta tällä hetkellä en keksi yhtään mitään ostettavaa pörssistä.
Itse olen ratkaissut tämän asian niin, että on sekä rahastoja, että puoli tusinaa suoraa osakesijoitusta isoilla painoilla. Ajatus on, että muutama osake riittää mutta kun summat ovat aika isoja niin olisi liian riskaabelia laittaa kaikki rahansa kiinni muutamaan firmaan, rahastot tuovat hajautusta.
Muutamankin yhtiön kanssa on jo aika paljon miettimistä, en kanssa hahmota, miten ihmiset pystyvät hallitsemaan kymmeniä yhtiöitä, että mitä niille kuuluu. Lisäksi painojen pitää olla mielekkäitä, että muutoksilla olisi oikeasti rahallista merkitystä. Ei viitsi nähdä hirveää vaivaa yhtiön etsimisessä ja analysoinnissa ja sitten laittaa siihen pikkurahoja kiinni. Tosin minä olen oppinut tämän Fisheriltä, hän sanoi, että jos löytää loistavan yhtiön niin “buy a meaningful amount of stock”. Esim. Harvian listautuessa tein ison taustatyön ja vakuutuin yhtiöstä. Lopputulemana laitoin melkein 10% koko sijoitusvarallisuudestani sen osakkeisiin muutamassa erässä.
Minulla tyypillisesti yksittäisen osakkeen paino on joku 7-10%, paitsi Harvia, joka on melkein 30% koko salkusta. Alunperin ajattelin, että n. puolet olisi rahastoissa ja toinen puoli suorissa osakkeissa mutta suorat osakkeet ovat tuottaneet rutkasti enemmän kuin rahastoni niin nyt suhde on se, että osakkeissa on selkeästi enemmän rahaa kuin rahastoissa.
Osakepoiminta ja rahastot eivät mielestäni ole vastakohtia vaan ne täydentävät mainiosti toisiaan. Sopiva määrä rahastoja auttaa siten, ettei suoria osakepoimintoja tarvitse niin paljoa.
85 lappua löytyy tällähetkellä salkusta. YTD + 49,4 %… olisihan se voinnut olla huomattavasti parempi, jos olisi osannut valita mukaan vain parhaimmat 20 tai sitten ei…
Todennäköisesti tuo lappujen lukumäärä kannattaisi oikeasti pienempikin olla, mutta näin amatöörinä olen nähnyt laajan hajautuksen itselleni hyväksi vaihtoehdoksi, koska yksittäisen hudin aiheuttama tappio on näin kohtalaisen pieni.
Itselläni satoja sijoituksia ja perusteluja niille on aikanaan löytynyt, osaan parempia ja osaan huonompia. Itse näen, että tekemättä ei opi. Aina jonkun sijoituksen noustessa suureen painoon otat riskin. Esimerkkinä meteoriitti tipahtaa sijoituksesi päälle.
Kirjoituksesta joka tapauksessa paistaa lyhyt aikajänne. Jotkut osakkeet on niitä tenbaggereitä, jolloin puhutaan 1000% tuotoista. Sijoittaminen on enemmän tai vähemmän todennäköisyyksien kanssa pelaamista. Yhtiöille voi tehdä laskelmia pidemmällä aika välillä ja piirrellä vaikkapa fast grapheja. Samoin voi laskella fair valueta erilaisilla skenaarioilla. Korkoa korolle, kun summaa pitkälle ja Kellyllä laittaa panoskokoa niin sinne saattaa löytyä yllättävästi fiksua pikku positiota.
Omissa ajatuksissa olen Lynchin kannalla eli joka kääntää eniten kiviä menestyy parhaiten. Minulla tälläkin hetkellä sijoitus jota pidän parhaana johon teen töitä ja seuraan. Silti en usko, että olen välttämättä löytänyt sijoitusuniversumin parasta sijoitusta. Jos niin sanotusti seuraat ja panosta 20 osakkeeseen, mistä tiedät, ettet ole eksynyt kylmäveristen Suomen hevosten ikämiesten lähtöön.
Riippuu varmastikin siitä, että mitä haluaa sijoittamiselta. Jos salkussa on lähinnä “tylsiä” yhtiöitä, niin ne nyt menevät melkein omalla painollaan. Minulle riittää osan yhtiöistä kohdalla, että seurailee osavuosikatsauksia ja yleistä uutisvirtaa. Äkilliset kurssinousut ja -laskut sitten kyllä pomppaavat silmään jos sellaisia tulee. Eri asia toki on, jos salkku on täynnä vety-hype-pump&dump -tyylisiä lappuja, jolloin seurantarve toki on suurempi.
Mun salkussa on yhteensä 40 paperia (32 osaketta, 4 ETF:ää ja 4 rahastoa) ja salkun kymmenen suurinta sijoitusta muodostaa 55% salkun arvosta. Tiedän varsin hyvin, että tuosta voisi karsia pois ainakin puolet ja hajautus olisi silti riittävä. Kustannukset eivät kuitenkaan nouse lappujen määrän kasvaessa, joten “eivät ne palkkaa salkussa pyydä” ja en nyt ole lähtenyt “ylimääräisiä” myymäänkään. Toki ne alle 0,5-1% kokoiset positiot on kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä, mutta menevät siinä muiden mukana ja osa näistä on vaasta rakennusvaiheessa kohti suurempaa painoarvoa.
Salkussa on jonkin verran suuria yhtiöitä ja en usko, että kykenisin löytämään niistä tietoa, jota ei jo muilla ole, joten salkussani keskitän seurannan pienempiin yhtiöihin. Ja toisaalta se, että on monessa mukana, on jopa ihan hauskaa.
On totta, että osakkeita ei tilastollisesti kannattaisi määräänsä enempää hajauttaa. Mitä enemmän osakepapereita salkussa on, sitä enemmän ne alkavat mukailemaan indeksiä, sillä tarkasteltavan joukon (jonkin pörssin yhtiöitä salkussa) koko määrällisesti kasvaa, jolloin keskiarvo (eli tuotto) lähenee jatkuvasti indeksiä. Tämä on siis matemaattinen fakta. Tästä on toki poikkeuksia ja hyvällä osakepoiminnalla varmasti pääseekin hyviin tuottolukemiin, vaikka yhtiöitä olisi lukuisia, sitä en kiellä. Todennäköisyydet onnistumiselle vain laskevat yhtiöiden määrän noustessa suuriin lukemiin. Lisäksi vielä @SijoitusSeppo:n mainitsema asia, eli yhtiöiden seuraaminen hankaloituu huomattavasti, niiden määrä kasvaessa paljon.
Tästä on monien täällä kritisoima Oksaharjukin samaa mieltä . Itsekin olen samaa mieltä allekirjottaneiden kanssa, ja tällaisella hajautuksella olenkin markkinalla mukana. Hajautusta saa tarpeeksi, myös toimialojen välillä, mutta tuotto ei lähde mukailemaan liikaa indeksiä.
Tämäkin on totta. Jokainen tekee lopulta itse sijoituspäätökset ja määrittelee salkkunsa sisällön. Virheitä tekemällähän oppii asioita ja on ensi kerralla taas viisaampi. Yhtiömäärän sopivuuden voi kuitenkin matemaattisesti perustella, eli se on validi fakta.
Juu tilastollisesti varmasti näin. Pari menestynyttä sijoittajaa esimerkkinä Peter Lynch ja John Templeton on ostaneet suuren määrän osakkeita ja rikastuneet. Templetonista en tiedä löikö indeksin, mutta osti lähes kaikkia halpoja osakkeita pienen määrän.
Ajatus tasolla kuitenkin näin, että raha kannatta yleensä olla mielummin pienen postiion osakkeessa kuin käteisenä. Poikkeukselliset tuotot tulee poikkeuksellisista tapahtumista. Mainittu Lynch sanoi, että parhaat tuotot osakkeessa tulee vuosina 7-10 ostosta. Voin kertoa omasta salkusta esimerkin, ostin aikanaan erittäin pienen erän Reveniota hintaan 0,40€. Ihmettelin sitten tippumista 0,30€ ja edelleen 0,28€. Noista ostin sitten toiset pienet erät. Jollen olisi ostanut erää 0,40€ en kuuna päivänä olisi osannut ostaa sitä 0,28 ja 0,30€ erää. Reveniolla on ollut merkitys salkuuni, vaikka hankinta summa pieni ja osuus salkusta pienehkö. Kymmen vuoden jälkeen osasin ostaa sitä mielestäni “kalliilla” 20 € hintaan joku aika sitten. Mikään sijoitus ei ole opettanut minua niin niinkuin Revenio. Nyt olen uskaltanut panostaa muutamiin mahdollisiin vastaaviin skeneihin. Ja tiedän mitä siltä vaaditaan paremmin kuin ennen. Salkusani on toinen ostos jonka tein samoin 0,28€ ja se taitaa edelleen olla samoissa hinnnoissa. Valitettvasti satsasin siihen enemmän.
Olen samaa mieltä hajauttamisen tärkeydestä ja sikäli ymmärrän kyllä kymmeniin osakkeisiin hajautetut salkut. Se, mikä on minulle täysi mysteeri on ajankäyttö, tuntuu että itselleni jo muutamien yhtiöiden kanssa on paljon hommaa. Otetaan esimerkiksi Harvia:
Ennen sijoituksen tekoa luin listalleottoesitteen (208 sivua) ja markkinointiesitteen (32 sivua) kahteen kertaan ajatuksella läpi. Samalla tein lyhyet muistiinpanot. Usean tunnin homma.
Tein kirjalliset perustelut sille, miksi ja millä perusteilla lähden sijoittamaan yhtiöön (parin tunnin homma)
Itse antiin osallistuminen ja myöhemmät ostot eivät sinänsä aikaa vaatineet, sen kun meni ja osti
Listautumisen jälkeen olen seurannut Harvian kotisivuilta olennaisimpia uutisia ja suurimpien omistajien listaa (on hyödyllistä tietää, kenen kanssa on samassa veneessä, etenkin tj:n omistuksia on hyvä seurata)
Neljä kertaa vuodessa tulee osavuosikatsaus / vuosikertomus
Inderes tekee yhtiöpäivityksiä muutaman kerran vuodessa
On myös hyvä pitää silmällä, mitä yhtiöstä täällä palstalla puhutaan ja osallistua keskusteluun, että saa sparrattua omia ajatuksiaan
Vähintään kerran vuodessa käyn läpi kirjalliset perusteluni, miksi omistan yhtiötä ja katson, ovatko ne yhä voimassa
jne.
Tämä kaikki työ yhdestä yhtiöstä. Jos tekisin saman työn vaikkapa 20 yhtiön kohdalla alkaisi se olemaan jo enemmän kuin kokopäivätyötä.Toki tuossa oli asioita, joita tarvitsee tehdä vain kerran - kun perustyöt on tehty niin jatkossa pääsee vähemmällä työmäärällä. Eli kun salkun “saa kasaan” niin työmäärä vähenee toki.
Lisäksi on hyvä seurata markkinoiden uutisia ja tapahtumia noin laajemminkin ja miettiä pidemmän tähtäimen juttuja (tähän käytän paljon enemmän aikaa kuin yksittäisen yhtiön pohdintaan). Ja kerran-pari kertaa kuukaudessa päivitän omistusten arvot exceliin ja tarkastan, että ei ole liikaa vinoumia.
Välillä olen jopa miettinyt että vähentäisin suorien määrän 3-4 yhtiöön ja ostaisin rinnalle paljon isommalla painolla hyvin hajautettuja (indeksi-) rahastoja. Voisi keskittyä enemmän itsensä kehittämiseen. Mutta ei malta, osakepoiminta on kivaa puuhaa
Mä oon itse mennyt jo pidemmän aikaa sillä taktiikalla, että kuukausi säästän neljään ETF:än kautta megatrendeihin ja kolmen rahaston kautta idekseihin. Tämän lisäksi noin 40% salkusta on 2-3 osakkeessa, joiden valintaan ja tutkimiseen käytän paljon aikaa. Tämä lähinnä harrastuksen ja huvin vuoksi, pysyy pakka kasassa kun seurattavia yhtiöitä ei ole toistakymmentä
Pakko vähän piikittää tähän, että mun uusiutuvat ja vety salkussa on n. 46 yhtiötä, niin ihan kelpo tuottoa vuoden alusta. , vaikka ihan oikeassa olet, että mahdoton perehtyä niihin kaikkiin. Useimmiten kuitenkin tiivistyy voittajiin päin.
Suomi salkussa kin paljon osakkeita, mutta isoimmat ottavat isom % osuuden ja pienet positiot ovat riskisimpiä isomman tuoton hakijoita tai esim it palveluissa sektori hajautus digia, innofactor, gofore.
Jos sijoittaa tällaiseen hieman spekulatiiviseen alaan jossa on iso riski että yksittäinen firma raketoi tai poraa isosti, tällöin hajauttaminen kuullostaa jopa fiksulta jos vain kokonaisuus on niin iso ettei hajauttamisesta tule osakevälittäjän kassavirran tukitoimintoa. Tällöin jos yksi tai kaksi lafkaa pissii pahasti kintuille niin ne eivät keikuta koko venettä juuri lainkaan.
Toisaalta en näkisi hirveästi iloa hankkia vaikkapa 20 eri pankkiosaketta…
Tästähän heräsi oikein aktiivinen keskustelu ja hyviä pointteja Kommentoin lyhyesti muutamaa näkökulmaa, mutta sitten saa jäädä tämä ketju alkuperäiseen tarkoitukseensa eli omien salkkujen esittelyyn
Kuten alkuperäisessäkin viestissä totesin, ei ole tarkoitus kritisoida kenenkään sijoitusstrategiaa tai esittää, että oma tai joku toinen strategia olisi parempi tai huonompi kuin toinen. Jokaisella on oma tilanteensa ja eri strategia sopii eri lähtökohtiin ja tavoitteisiin ja monella eri strategialla voi saada hyviä tuottoja. Tarkoituksenani oli vain ymmärtää niitä perusteluita miksi joku näin tekee ja samalla haastaa jos jollekulle se ei ole itselleenkään selvää ja salkku on vain “ajautunut” nykytilaansa
Tämä ei ollut todellakaan se mitä itse hain takaa. Ei minulla itsellänikään riitä aika/kiinnostus opetella firmojen asioita ulkoa, vuosikertomuksia en lue juuri koskaan ja osareistakin vain pääluvut ja tulevaisuudennäkymät. Itselläni tuo raja on tuntunut olevan, että pystyn ylipäätään edes näin pintapuolisesti seuraamaan tuota n. 10-15. Syvällisesti en tunne näistäkään juuri yhtäkään, en muista edes yhdenkään omistamani firman liikevaihtoa.
En mielestäni ottanut aikajänteeseen kantaa ollenkaan. Jos salkussa on tenbäggeriä 0,1% painolla, niin tuon 1000% tuoton jälkeen sen osuus salkusta on 1%.
Tämä on mielestäni paras perustelu kymmenille eri lapuille Eli luot käytännössä itsellesi oman indeksin jostain sellaisesta toimialasta jne., josta sitä ei ole muuten tarjolla.
Monissa näissä kymmenien osakkeiden salkuissa on kuitenkin vilkkunut pienillä painoilla monia isoja firmoja sekä Suomesta (Kesko, Kone, Elisa jne.) että maailmalta (Mastercard, Facebook, Disney etc.) niin pointtini oli lähinnä näistä, että kannattaako niistä ruveta kasaamaan itselleen omaa “indeksiä”, että eikö olisi paljon vaivattomampaa ostaa vaan jotain hyvää vähäkuluista Suomi/USA-indeksiä ja keskittyä omissa osakepoiminnoissaan sitten vain muutamaan valikoituun yritykseen? Tämä näyttikin monella olevan strategiana ja se on varmasti tosi toimiva kombo.
Jos haluaa omistaa Helsingin pörssin suurimpia laadukkaita firmoja ja saada niistä osinkoja mutta ei halua omistaa esim Nokiaa niin ei kai silloin mitään indeksiä kannata ostaa?
Kaikista vaivattominta olisi myydä kaikki osakkeet ja rahastot pois ja käyttää sijoitustoiminnasta vapautuneet pääomat kaikkeen kivaan esim autoon ja dokaamiseen.
Voin sanoa myös mikä ei kannattanut: tehdä OST Nordeaan Nordnetin sijasta. Voi hyvänen aika. Datan puute, graafien puute, tylsä mobiilipuoli yms. Kadun joka päivä 
. Maksaa maltaita siirtää se tili takaisin Nordnetiin, vai onnistuisko se edes?
tai sitten ei…
. Itsekin olen samaa mieltä allekirjottaneiden kanssa, ja tällaisella hajautuksella olenkin markkinalla mukana. Hajautusta saa tarpeeksi, myös toimialojen välillä, mutta tuotto ei lähde mukailemaan liikaa indeksiä.
Mikään sijoitus ei ole opettanut minua niin niinkuin Revenio. Nyt olen uskaltanut panostaa muutamiin mahdollisiin vastaaviin skeneihin. Ja tiedän mitä siltä vaaditaan paremmin kuin ennen. Salkusani on toinen ostos jonka tein samoin 0,28€ ja se taitaa edelleen olla samoissa hinnnoissa. Valitettvasti satsasin siihen enemmän.
Kommentoin lyhyesti muutamaa näkökulmaa, mutta sitten saa jäädä tämä ketju alkuperäiseen tarkoitukseensa eli omien salkkujen esittelyyn 
