Kulutan, siis olen? Taloustieteen filosofiaa

Osakkeet Ylätason sijoituskeskustelu
43

Hieno nosto Marianne! Myös itselläni särähti tuo mainos korvaan todella pahasti. Ylipäätään tuntuu, että yhteiskuntamme on siirtynyt viimeaikoina vahvasti individualistiseen suuntaan, jossa yhdenkään etu ei voi kärsiä, vaikka kaikki muut hyötyisivät valtavasti. Kaikenmaailman minä-keskeisyys ja maailman pyöriminen oman navan ympärillä tuntuu olevan jonkinlainen trendi. Kuten mainitsit, kaikilla on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia tai vastuita.

Sivusinkin tätä aihetta Asuntosijoitus-ketjussa vajaa viikko sitten. Toisena esimerkkinä vaikka paljon pinnalla olleet ongelmat koulurauhan kanssa. Minusta tuo hedonismin tavoittelu ei ole ongelmallista ideaalissa tilanteessa, jossa kuluttaja ei hanki itselleen hyvää rikollisin keinoin sekä hyödykkeiden hinta huomioi myös ympäristön kulumisen. Vielä emme siinä pisteessä kuitenkaan ole, jos ajattelee vaikkapa lentämistä ja halpoja etelänmatkoja, joita on alettu pitämään lähes ihmisoikeuksina.

7 tykkäystä
44

Nyt tuli lanka minne mulla saattaa oikeasti olla jonkun verrankin sanottavaa.

Itse oman taloustilanteeni takia en pysty toteuttamaan omia unelmiani. Kyllä, unelmani ovat suuria, koska tähtään ammattilaistasolle missä esikuvani ovat. Tarkoitus olisi toteuttaa yksi oikeasti kallis kokonaisuus seuraavan max 10v sisällä mutta mieluiten jo alle 6v sisällä. Hintalapuksi tulisi noin 150k-200k äkkiseltään. Olen aina halunnut luoda yhteiskunnassa jotain suurta uutta ja näinä monina vuosina se on liittynyt taiteeseen, musiikkiin. Koen olevani vapaa ja saavani toteuttaa itseäni yhdellä aidoimmista tavoista ja reiteistä koskaan musiikin avulla. Minussa on erittäin materialistinen puoli ja haaveilen multi miljonääriydestä. Silti rahakaan ei toisi onnea pitkällä tähtäimellä, jos en saisi luoda jotain uutta musiikkia. Musiikki antaa elämääni ison merkityksen sekä energiaa ja luovuutta voi kanavoida voimakkaalla tavalla musiikin kautta luomalla sitä. Olen materialistinen ihminen ja se liittyy unelmiini ja harrastuksiini hyvin vahvasti.

“Ei minua koskaan ole 1500€ t-paita kiinnostanut tai 30k rannekello, mutta 200k ammattilais äänitystudio olisi upeaa rakentaa.” -Minä.

8 tykkäystä
45

Luovuus, siunaus vai kirous. En tiedä nykypäivästä, mutta ennen vanhaan panttilainaamot oli kuin musiikkiliikkeitä, niissä käydessä ei voinut välttyä mielikuvalta että muusikot ovat aika huonoja hoitamaan raha-asioitaan. On mulla joskus ollut ilo tunteakkin tällainen ihminen jolle päivän palkka=keikkalippu ja kuukausipalkka=kitara tjsp. Hän tulee aina mieleen kun luen jotakin tällaisia juttuja:

Mitä luovuus on? » SAKON BLOGI

tai katson tällaisen videon:

2 tykkäystä
46

Hyvä video narsismista joka liittyy aiempaan hedosnimi- ja itsekeskeisyyskeskusteluun.

Ongelmahan on yksilön lisäksi yhteiskuntatasolla, kun itsekeskeisyydestä ja oman edun tavoittelusta on tullut kollektiivisesti ihailtavaa. Samoin markkinatalous kannustaa meitä ajattelemaan “koska mä haluan” - tavalla

5 tykkäystä
47

Huomenta pitkästä aikaa tähänkin ketjuun!
Kirjoitin Talouden filosofia -sarjan viidennen osan vapaasta tahdosta, ja se on nyt julkaistu. Aihe alkoi kiinnostaa, kun kuuntelin kesälomalla podin sitä sivuten. Erityisesti vapaan tahdon puute on kyllä mielenkiintoinen teoria, ja voi väärin ymmärrettynä johtaa myös uhriutumiseen. Mitä ajatuksia tämä herättää?

18 tykkäystä
48

Hyvä kirjoitus Marianne, sinun tekstejä on aina mukava lukea!

Olen kanssa pohtinut usein vapaata tahtoa - erityisesti yksilön näkökulmasta. Tarkoitan, että kyseenalaistan usein, että kuinka vaapata elämää loppupeleissä elämmekään. Mitenkä paljon vanhempamme, isovanhempamme ynnä muut sukulaiset ja tutut meihin iskostavatkaan omia ajatuksiaan tai vinoumiaan. Erityisesti nuorella iällä nämä uppoavat puhtaaseen mieleen niin helposti, että tekee oikein pahaa. Eihän sitä pieni ihminen kykene kyseenalaistamaan auktoriteetin kertomuksia “oikeasta” tavasta elää. Yksi nopeasti mieleen juolahtava konkreettinen esimerkki tästä oli tässä lähiaikoina, kun kuulin miten nuorehko äiti keskusteli n. 10v tyttärensä kanssa. En tarkkaan tiedä, mikä oli tytön mielen pahoittanut, mutta äiti oli kertonut miksi nyt tehdään mitä tehdään, ja opetuksena - tai lohdutuksena - sitten kertoi tytölleen, että ymmärrät kyllä sitten, kun sinusta tulee äiti.

Tässä kontekstissa ja pienoisella johdattelullani ehkä tämän saattoi tekstistä huomata, mutta ei välttämättä. Saatikka normaalissa elämässä, tähän ei olisi monikaan kiinnittänyt huomiota. Kuinka usein tällaisia “ohjeistuksia” kuulee? Melko usein. Tämä lohdutushan siis sisältää haitallista oletusta, kun sinusta tulee äiti.

Miksei voisi yrittää tällaisia lausahduksia automaattisesti muotoilla, että mikäli joskus päätät ryhtyä äidiksi, niin sitten ymmärrät. Itseäni oikein sieppasi sisältä, kun aloin spinnaamaan tästä ehkä liiankin syvään päätyyn, ja aloin miettimään, että kuinka paljon omakin elämä on tällaista mikroaivopesua (vai mikä on oikea termi?) täynnä. Kuinka paljon on täysin minusta ja omasta ajattelusta kiinni, että olen tässä pisteessä oman elämäni suhteen, kun missä nyt olen? En saa koskaan tietää, mutta epämukava ajatus jokatapauksessa. Olenko vapaasta tahdosta päätynyt tähän missä olen, vai olenko hyväksynyt oletuksia ja ohjeistuksia monen sukupolven ajalta itseeni.

Tämä ehkä menee pikkuisen sivupolulle kirjoituksestasi, mutta samassa metsässä ainakin tarvotaan :smiley:

12 tykkäystä
49

Kiitos viestistäsi ja kiva, että teksti resonoi :slight_smile: pohdintasi on juurikin vapaan tahdon (tai tahdottomuuden) ytimessä. Olen itsekin monesti miettinyt sitä, kuinka paljon meihin onkaan syötetty erilaisia arvoja ja ajatuksia. Esimerkkisi oli loistava, ja itse olen monta kertaa miettinyt näitä usein suomalaisuuteen yhdistettyjä ajattelutapoja. Kuinka on opetettu, että täytyy pärjätä, vaikka miten vaikeaa olisi, ja avun pyytäminen olisi jotenkin häpeällistä. Tähän kun yhdistetään perheiden tuen väheneminen ja perhe-määritelmän kaventuminen (enää monta sukupolvea ei asu saman katon alla ja kasvata lapsia yhdessä), niin ei ole ihme jos osa lapsista ja aikuisista voi huonosti.

Itse olen ehkä hieman sapolskymaisella linjalla, ja uskon, että ympäristön ja biologian vaikutus on suhteellisen suuri. Senkin olen huomannut, että niitä syötettyjä ajatusmalleja on hyvin vaikea muokata, mutta sekin on mahdollista kun altistaa itsensä uusiin ympäristöihin.

8 tykkäystä
50

Vähän tähän vapaaseen tahtoon liittyen olen miettinyt välillä vaikutuksia tulonjakoon. Jos on niin, että tosiasiassa geenit ja muut seikat vaikuttavat huomattavasti esimerkiksi myöhempään taloudelliseen asemaan, eikö tätä voi ajatella jossain määrin “satunnaisena” vrt. että menestys olisi omaa ansiota.

Ja voisiko tällä perustella esim. verotusta ?

Liikun tässä vähän vaarallisilla vesillä, huomioiden että ollaan sijoitusfoorumilla :sweat_smile:. Mutta kärjistäen olen miettinyt sitä, että vaikkapa Jeff Bezos, jonka omaisuus on 200 miljardia, on varmaankin niin rikas kuin on osin sattumalta. Oikeat geenit, oikea maa, oikea ajanhetki (Internetin aikakausi) oikea ympäristö jne.

Olisiko hän aina maailman rikkaimpia, jos hänet pudotettaisiin sattumanvaraisesti jonnekin päin planeettaa viimeisen 100 vuoden aikana ? Tuskin, vaikkakin varmaan varakas kyllä kaikissa “simulaatioissa”.

Luoko kapitalismi etenkin nykyään tällaisia “outlier” lopputulemia, jotka ovat osittain sattumaa, vaikkakaan ei ikinä pidä vähätellä kovaa työtä, se lienee elinehto menestykselle joka tapauksessa.
Ja pitäisikö tällaisia tasata ? Ja vastaavasti ehkä kuormittaa veroilla ja muilla vähemmän sitä suurta massaa jakauman keskellä :thinking: En tiedä, mutta tällaisia olen joskus miettinyt ja liittynee ainakin löyhästi aiheeseen.

4 tykkäystä
51

Aijjettä, olipa myös meikäläistä resonoiva kirjoitus ja ajattelin laittaa tähän nopsaan oman viisi senttisen. Tämä aihe ansaitsisi kyllä syvällisemmän pohdinnan, mutta töihinkin on mentävä.

Tähän vapaan tahdon ajatteluun kiteytyy se minkä itse näen elämän tarkoitukseksi, josta myös mainitsin Alokkaan haastattelussa. Siitä saa mielestäni hyvin yhteyden myös sijoittamisen mielekkyyteen.

Perustan tämän väitteeni determinismiin. Jos maailmaa tarkastelee fysiikan kautta, voidaan ajatella meidän elävän eräänlaisiessa muuttujien valtameressä. Nämä muuttujat määrittelevät kaikkien niiden osasten ominaisuudet kuten sijannin ja nopeuden, jotka lopulta muodostavat sen kokonaisuuden missä me elämme, universumin(sis. ihminen). Tätä asiaa on pohtinut Pierre-Simon de Laplace ja niiltä ajoilta on syntynyt käsite Laplacen demoni.

Ihminen, tai mikään asia maailmassa, ei pysty käsittämään kovin suuria muuttujamääriä ja siksi omassa kokemassamme maailmassa tuntuu siltä, kuin olisimme päätöksenteossa kuskin paikalla.

Kuten Mariannekin mainitsi, väite siitä, ettemme olisikaan kuskin paikalla toisaalta vapauttaa, mutta voi myös ahdistaa. Jos kuitenkin ajattelee asian siten, että se vain on näin, niin eihän siinä muuta voi kuin nauttia kyydistä! Kyydistä nauttii parhaiten olemalla utelias ja pyrkimällä havainnoimaan sekä oppimaan millaisessa maailmassa elämme.

Mikä onkaan parempi tapa toteuttaa tätä kuin osaketutkimus, joka on pelkkää uuden opettelua ja maailman ymmärtämistä. Lisäksi pörssi kertoo sinulle joka päivä tulkintansa siitä kuinka oikeassa olet havaintojesi tulkinnoissa.

15 tykkäystä
52

Podissa, johon tekstissä viittasin, mainittiin myös sattuma ja onni, ja niinhän se on, että emme voi määrätä, minkälaiseen elinympäristöön ja perheeseen synnymme. Jos meille vielä elämämme ensimmäiset 10 vuotta annetaan turvaa (ei vain taloudellista) ja rakkautta, niin aika hyvin on asiat.

Determinismi ja Sapolskyn ajatukset muistuttavat kyllä hyvin läheisesti toisiaan.

Juuri näin, kun altistaa itsensä hyville keskusteluille esimerkiksi täällä foorumilla, ymmärtää maailmaakin eri tavalla :slight_smile:

6 tykkäystä
53

Elinympäristöön liittyen muuten hyvä ja ajankohtainen taulukko FT:ltä. Monissa maissa julkiset palvelut ja asuminen on tyytymättömyyden lähde, mutta Suomessa moni asia on suhteellisen hyvin.

image
image687×876 33.5 KB

5 tykkäystä
54

En malta olla jatkamatta tähän pikkuisen. Elämän tarkoitus on myös henkilöstä kiinni. Usein mielessäni viittaan aihetta käsiteltäessä Bill Brysoniin joka kirjassaan Lyhyt historia lähes kaikesta, kirjoitti, että kaikilla elävillä organisemilla on evoluution näkökulmasta sama tarkoitus elää. Esimerkkinä kirjassa toimi jäkälä. Jäkälän ainoa tarkoitus elää on - jatkaa olemassa oloa.

Tätä voi ehkä pitää tällaisena “tieteellisenä” (evoluutio, biologia) näkökulmana, mutta kun tämän hoksasin, niin pois en ole oppinut. Mielestäni ei masentava näkökulma, vaan vapauttava. Tulkinta sitten riippuu lukijan omista filosofisista kannoista maailmaa kohtaan.

7 tykkäystä
55

Minusta on jo parikymmentä vuotta tuntunut että olen oman elämän takapenkkiläinen. Ei oikein kunnolla näe eteenpäin että mitä on tulossa, eikä suunnastakaan voi esittää kuin toiveita. Turvavyön tai ikkunan voi avata, hetkeksi, kunnes joku käskee laittaa ne kiinni. Kännykkää saa sentään käyttää…

4 tykkäystä
56

Keneen “meihin”? :slight_smile:

Voidaan sukeltaa teemassa vielä pidemmälle. Jos vapaata tahtoa ei ole niin mikä on tuo “minä”, johon niitä arvoja ja ajatuksia on syötetty?

Esimerkiksi: Intuitio ja naivi oma kokemus on, että ajattelen itse, mutta todellisuudessa jos tarkastelen asiaa tarkemmin, niin ajatukseni nousevat tietoisuuteen automaattisesti vailla minkäänlaista ponnistelua tai yritystä. Mistä ne tulevat? Jos ajattelet olevasi tuo ajattelija ja ohjaksissa oleva toimija ajatustesi taustalla, niin kokeile olla ajattelematta mitään. Tämän myötä hyvin nopeasti kyseisen ongelman laatu muuttuu näkyvämmäksi. Kontrollissa olevaa aktiivista toimijaa ja ajattelijaa, “minua”, ei ole tässä mielessä olemassa. En toden totta ole tuo ajatusteni valtias, johon suurinosa samaistuu. Mitään mitä olen en ole myöskään itse aikaansaanut: en ole valinnut geenejäni, en ympäristöä, en kulttuuria, en vanhempiani.

Toisaalta voidaan ajatella, että minuus voidaan katsoa olevan hyvä keskustelua helpottava konsepti, kokonaisuus, jossa kaikkea siihen vaikuttavaa ei tietenkään ole itse ansaittu tai oltu vaikuttamassa. Myös ajatusten taustalla voi olla tiedostamattomia tekijöitä, joihin en introspektiolla pääse käsiksi, mutta silti tuo minuuden haamu on järkevä abstraktio.

Tällöin myös “omat” saavutukset ja -toimet voivat olla olla tässä mielessä minun aikaansaamia, vaikka taustalla olisikin lukuisia minusta riippumattomia vaikutteita ja sattumaa

7 tykkäystä
57

Huomenta ketjuun! Sain pitkästä aikaa julkaistua Talouden filosifia -otsikon alla olevan tekstin. Siinä pureudun omiin kokemuksiin taloudellisen ajattelun ja sijoittamiseen suhtautumisen muokkaajana. Mitä ajatuksia aihe herättää ja miten kokemukset ovat muovanneet omaa suhtautumistanne rahaan?

14 tykkäystä
58

Omassa nuoruudessa rehelliselle ainoa keino rikastua oli Lotto, kaikki muu oli huijaamista tai riistämistä. Onneksi tuli internetti ja pääsy “kielletyn tiedon” äärelle helpottui :slightly_smiling_face:

6 tykkäystä
59

Tervehdys taas pitkästä aikaa ketjuun. Lomatunnelmissa kirjoitin artikkelin lempifilosofistani Senecasta ja vapaaherruudesta, joka on läheisesti kytköksissä taloudelliseen turvaan ja oman sijoittamisen tavoitteisiin. Artikkelin myötä mukavaa kesää kaikille :slight_smile:

24 tykkäystä
61

“Aika on tärkein omaisuutemme” -osiosta tuli mieleeni transaktioiden arvonmääritystä stimuloiva vaikutus. Ajasta puhuessa tämä ilmenee juuri esimerkiksi työajan mittaamisena, kun taas toisaalta itseään viihdyttäessä vastaavat transaktiot ovat harvemmin mielessä ja aikaa saa kulumaan vapaa-ajan tekemisiin kuin itsestään. Kohtuullisissa määrin suoritettavien vapaa-ajan tekemisten puolesta taas on sanottava, että nämä kuitenkin luovat arvoa mahdollistamalla parempaa jaksamista, jonka puolestaan voi fokusoida esimerkiksi tuottavaan työntekoon.

Kulutusihanteiden sähköistämän elämäntavan mielekkyydessä on mielestäni hyvä myös miettiä kysymystä “mitä varten?”, sillä useimmat kiireisenä pitävät kulutusihanteet eivät ole ihmisten itse keksimiä vaan ulkopuolisten vaikutteiden aikaansaannosta, jolloin kiireinen ihminen tapaa vain juosta muiden antamien tavoitteiden perässä sivuuttaen itselleen oman ajan- tai jaksamiselle tärkeiden asioiden tarpeen. Tähän liittyy tyypillisesti myös, että kulutetaan jotakin sen takia että muutkin kuluttavat sen sijaan että pysähdyttäisiin laskemaan kulutusvalinnan hinta/arvo -suhdetta itselle. Edelliseen lisäten ryhmään kuulumisenkin voi laskea arvoksi, mutta tämä on hyvä tiedostaa jo kulutuspäätöstä tehdessä sen sijaan että harkitsemattomasti kuluttaa vain koska muutkin.

Kulutuksen puolesta mukailen tätä Charlie Mungeringin fanittamaa Warner & Swasey:n mainosta:

The company that needs a new machine tool, and hasn’t bought it, is already paying for it

Eli jos jokin toimenpide on tarpeettoman resurssi-intensiivistä, vaikeaa tai jää kokonaan tekemättä puutteellisten työkalujen takia, uudet työkalut voi olla hyvinkin kannattavaa hankkia, toki mahdollisuuksien mukaan suhteuttaen työkalujen tuottaman lisäarvon niiden vaatimaan hintaan, johon sisältyy myös näiden uusien työkalujen rahalliset ylläpito- sekä muut ennakoitavissa olevat kulut sekä ajankäyttö, jotka eivät ole suoraan hintalapussa. Nämä viimeksi mainitut vievätkin sitten tyypillisesti hyvin nopeasti ketjussa aiemmin mainittuun muuttujien valtamereen, jolloin hinnanmäärityksen tie nousee asteittain pystyyn tehden tarkan analyysin mahdottomaksi, jonka kanssa puolestaan pitää vain oppia olemaan.

Osakesijoittamiseen edelliset näkökulmat liittyvät mielestäni hyvin siinä mielessä, että pitkään ilman kulutustavoitteita jatkunut osakesijoittaminen ja sen tuoma taloudellinen puskuri vapauttaa käyttöön useampia vaihtoehtoja oman ajan käytölle, jonka lisäksi ylimääräisestä, selkeästi itselle arvoa tuottamattomasta kulutuksesta pitäytyminen pienentää oman reaaliomaisuuden puoleensa houkuttelemia riskejä, jolloin aikaa jää itselle tärkeisiin asioihin entistä enemmän.

Aikamoista koukeroahan tästä tuli, mutta mahdollisen kirjoituksen puoleensa vetämän ruoskinnan pitäisi ruokkia entistä ehompia tulevia kirjoituksia. Hyvää kesää kaikille :grin:

3 tykkäystä
62

Lainaan tämän kohdan viestiäsi, koska se sai minut pohtimaan asioiden olemusta.

Yhden velka tosiaan on toisen omaisuutta ja velan korot niitä joilla korkopaperin omistaja kasvattaa taloudellista mahtiaan. Joissain piireissä miljardöörejä vihataan, kun heidän varallisuutensa on niin moninkertaisesti enemmän kuin tavallisen pulliaisen varallisuus. Luulen että kyse tässä on eräänlaisesta väärinkäsityksestä.

Se millä on lopulta merkitystä on mahdollisuudet. Olisi väärin riistää toiselta mahdollisuus. Silloin puhuttaisiin markkinoiden nurkkaamisesta (cornering the market). Mitä se vaatisi? Kuvitellaan että ilkeä pohatta haluaisi aiheuttaa harmia muille. Hän menee kaupassa karkkihyllylle ja nappaa kärryynsä kaikki hyllyssä olevat mars-patukat. Sitten seuraava asiakas ei voi ostaa niitä, ennen kuin hyllypuutos huomataan. Kustannus? Ehkä max. 100 euroa. Ei siis tarvitse olla edes kovin rikas pohatta.

Hyllyyn tuodaan lisää tavaraa. Toiminnan jatkuessa ostopäällikkö tilaa lisää patukoita. Patukoiden maahantuonti lisääntyy. Tuotanto kasvaa. Markkinat ovat hyväntahtoisia - ne lisäävät sitä mistä on kysyntää. Pahantekijälle jää vain valtavat määrät pilaantuvaa tavaraa. Vaikka miljardöörejä on olemassa, asiat tuntuvat olevan silti melko hyvin maailmassa.

Mistä miljardöörejä pitäisi syyttää, jos mistään? Heillä on valtaa omistamaansa yritykseen. Onko Teslan mahti suurempi jos sen markkina-arvo kasvaa 10 miljardia ja vähäisempi jos laskee saman verran? Väitän että ei ole, koska osakkeen todellinen arvo on vain yhtiön tuottamissa kassavirroissa. Kasvava markkina-arvo karkoittaa pois järkeviä sijoittajia - he eivät pääse nauttimaan Teslan kassavirroista. Toisaalta kaikki raha on samanarvoista. Teslan tienaama dollari on yhtä hyvä kuin kampaamoyrittäjän tienaama dollari.

Jos tavoite olisi ilkeämielisesti estää muilta sijoitusmahdollisuus, helpompi olisi vetää yhtiö pois pörssistä yksityiseksi. Pörssi on markkina ja siksi hyväntahtoinen. Rahastosta et aina saa rahojasi pois, mutta pörssissä kauppa käy. Näyttää siltä ettei markkinamekanismein ole saavutettavissa huonoa lopputulemaa.

Mitä siis taloudellinen mahti on? Kutsumme rikkaaksi jotakuta joka omistaa jotain sellaista mitä me himoitsemme. Tämä selittää yhtiöiden markkina-arvotkin. Kallis yhtiö on sellainen josta puhutaan kauniita sanoja. Sellainen jota pidetään arvossa. Osake jota kehtaa kertoa omistavansa illalliskutsuilla. Luksus on jotain jonka tuottamiseksi on käytetty tarpeettoman paljon työvoimaa. Hotellihuone, jonka jokainen pinta on puunattu kiiltäväksi ja hapsumatto kammattu suoraksi. Mitä vain rahakas haluaa. Muiden rahanhimo antaa rikkaalle vallan.

Rahan rinnalla on monia muitakin valtajärjestelmiä. Harva kunnioittaa ihmistä vain siksi että hän on rikas. Keskitymme ominaisuuksiin jotka antavat hallintaa. Pitääkö hän sanansa? Missä hänen lojaalisuutensa on? Taloustiede sivuuttaa asioita joihin ei liity transaktioita. Koulutuspohjasta riippuen oppijalle voi muodostua hyvin erilainen ihmiskäsitys.

5 tykkäystä