Saatan ensi kerralla hoksata siinä kassalla, että ai hitsin pimpulat, rahkat jäi. Pyytelen anteeksi ja lähden hoipertelemaan eksyneen oloisena kohti kaupan perällä olevia kylmäkaappeja. Pysähdyn hyllyille toviksi arpomaan rahkapurkkien välillä, kunnes valitsen hyllyn halvimman.
Sitten suuntaan uudestaan kassalle. Maksan ostokset tietysti pahasti ryttääntyneellä pullonpalautuskuitilla ja isolla kasalla kolikoita.
Seuraavaksi menen pakkaamaan ostoksia, mutta huomaankin unohtaneeni muovipussin. Koitan vinkua, josko saisin sellaisen ilmaiseksi. Kun jo pahasti kyrpiintynyt myyjä kieltäytyy, pyydän puoli tusinaa niitä läpinäkyviä pikkupusseja, joita saa ilmaiseksi. Pakkaan ostokset ja vien tavarat autolle.
Tässä vaiheessa huomaan, että minuahan kakattaa, joten palaan kaupan vessaan jättämään pienen läksiäislahjan – jarruraitojen kanssa totta kai.