Juuri näin. Omassa työssäni tämä “periytyvä” työttömyys vanhemmilta lapsille näkyi konkreettisesti. Nimittäin 1990-luvun laman aikana osa työttömäksi pysyvästi jääneiden pitkäaikaistyöttömien lapsista ei ollut koskaan nähnyt vanhempiensa olleen työelämässä. Sen tilalla arkeen kuului asiointi viranomaisverkostossa. Nämä lapset tulivat sitten aikanaan 2010-luvulla työllisyyspalveluihin usein heikon koulutustaustan kanssa, joka puolestaan oli omiaan heikentämään työllistymismahdollisuuksia. Voi hyvin kuvitella tilanteen, jossa vanhemmat pitkän työttömyyden johdosta ovat eläneet sosiaalietuuksien varassa vuosikaudet vailla eväitä tarjota lapsille harrastusmahdollisuuksia, terveellistä ruokaa ja kannustavaa ilmapiiriä, kun vanhempien voimat menevät kuukausittaiseen selviytymiskamppailuun ja viranomaisasiointiin vailla näkyvää ulospääsyä parempaan elämäntilanteeseen. Taatusti silloin myös masentuneisuus ilmenee helpommin verrattuna niissä perheissä, joissa murheet ovat ihan jotain muuta, kuin mistä saadaan rahat arjen pyörittämiseen. Valitettavan usein voimat eivät riitä myöskään terveiden elämäntapojen vaalimiseen, josta taas aiheutuu masennuksen lisäksi muita sairauksia, jotka eivät nekään paranna työnsaantimahdollisuuksia.