Tjoo. Kuitenkin näin omassa työsuhteessani on, että taukojen pito ominpäin tietää negatiivisia seurauksia. Voin tietysti olla niin loppuunpalanut etten ymmärrä mitä todellisuudessa tapahtuu.
Sehän on sanomattakin selvää että työt onnistuu palautuneena paremmin. Suuri haaste on tuossa, että pystyy palautumaan seuraavaan työpäivään edes välttävästi. Käytännössähän seuraavaan työpäivään palautuminen vaatii konkreettista työn välttelyä. Sehän siinä onkin hankalaa, että NHL pelaajat esimerkiksi pelaavat kolmen päivän välein, he kerkeävät otteluiden välillä toipumaan kierroksien aiheuttamasta unettomuudesta ja hermoston kireydestä. Viittä päivää toimistossa työtä tekevä ei kerkeä toipumaan ylikierroksista päivien välillä.
Tuo Ei:n sanominen on jännä juttu, että miten sillä ei aiheuttaisi riitaa. Jos ei se onnistu luontevasti, kuten usein kohdallani on ollut, niin käytännössä se varmaan kertoo juuri omasta loppuunpalamisestani ja näköalattomuudesta (Teen opinnäytetyötä vapaa-ajalla töiden lisäksi). Ihmettelenkin välillä miten jotkut jaksaa riidellä, olla hädissään pikkujutuista, ja väittää pomoille vastaan, mutta todennäköisesti ne ihmiset on vielä sen verran energisiä että niiden suhteellisuudentaju toimii. En voi niinkun summanmutikassa ruveta töistä tässä tilassa kieltäytymään, ja juuri se että olen uupunut vaikuttaa myös siihen, että omien rajojen asettaminen vaatii energiaa, mutta kun energiaa ei ole, niin ei jaksa rajojaankaan pitää 
Pelkkä uupunut olemukseni aiheuttaa itseasiassa projekteissa riitoja hankalimpien ihmisten kanssa. Tai no riidat ovat yksipuolisia, en missään nimessä puolustaudu koska olen aiheuttanut riidan omalla uupumuksesta johtuvalla alisuorittamisellani, niin senhän tietää ettei siitä seuraisi nyt sitä toivottua tervettä rajojen asettamista, vaan turhaa agressiota.
Näissä tilanteissa missä olen joutunut agression kohteeksi on sellainen tilanne että heti kun jokin puhelu, tai kahdenkeskinen palaveri on ollut, pitää olla kartalla mitä tapahtuu. Tai olen vaikka soittanut projektihenkilöllle huolimattomasti valmistautuneena, ja hän on ärsyyntynyt siitä ja on hyökännyt sitten aika kovaakin agressiivisesti käskyttäen. En niitä kohtaamisia ole jäänyt pelkäämään tai suuttumaan niistä, mutta tuollaiset tilanteet aiheuttaa kyseisessä työsuhteessa ollessa sen, ettei ole muita vaihtoehtoja kuin vaikuttaa omaan käytökseen, yrittää nimenomaan tunnollisuudella rakentaa oman tekemisen järjestelmä sellaiseksi ettei aiheuta vastaavaa jatkossa. Joskus voi toki käydä niin, että ajan myötä unohtaa nämä agressiot ja hieman rentoutuu, mutta juuri silloin joutuu kovimman agression kohteeksi kun laskee suojauksensa, se jos mikä ärsyttää joitain tahoja, jos on huolimattoman ja rennon oloinen kesken työtehtävien. Näin se vaan menee
Eli itselläni osin koko tässä rajojen asettamisen sotkussa on kyse opinnäytetyön tekemisen aiheuttamasta uupumuksesta, kun osa vapaa-ajan virkistäytymisajasta menee sen kanssa energiaa kuluttaen. En ole valitettavasti sellaisessa organisaatiossa joka laajemmin tukisi pitkällä tähtäimellä työntekijöitä siten että opinnäytetyölle saisi reilusti tunteja työajalla. Tuollaista työtä ei nyt voi hutkaista vain valmiiksi tuosta vain jossain parissa päivässä. Pari päivää menee heittämällä pelkkään byrokratiaan ja rakenteeseen opparissa.
