Aloin itse sijoittamaan 31-vuotiaana 2007. Asuntolainasta jäi tonni käyttämättä niin heti 100% vivutuksella liikenteeseen 
En tiennyt asiasta mitään, ostin vain muutamia lappuja. Lisäsin vain jos tuli enemmän rahaa eli lomarahoista ja veronpalautuksista. Ei minkäänlaista strategiaa tai tietoa mistään. Kahtelin vain kurssia. Veivasin niitä joka suuntaa. Oottelin kait, että jokin vaikka tuhatkertaistuisi.
Menin myös sijoittamaan op:n kalliiseen eläkerahastoon, kunnes pari vuotta myöhemmin ilmoittivat nostavansa ikää milloin voi nostaa rahaa sieltä, oisko ollut parilla vuodella 
Yritin lakkauttaa rahaston, mutta ilmoitus oli ettei käy ellen irtisanoudu töistä, eroa vaimosta tai kuole.
Lopetin rahan siirtämisen sinne. En ole edes enään muuten op:n asiakas, siellä se rahasto elää omaa elämää. Ehdin kerätä sinne n. 2 k.
Koronan aikaan sitten salkku n. tuplaantui. yhtäkkiä salkku olikin n. 7000 arvoinen ja ajattelin, että tätä voisi alkaa enemmänkin tutkimaan. Tyhjensin salkun ja tutkin tarkemmin mitä yhtiöitä sinne aloin laittamaan(tiedän, verot. Kertoo sen hetken ymmärryksestäni).
Aloitin myös indeksisijioittamisen. En ollut aikaisemmin tiennyt tälläisesta, ei edes pankissa neuvoneet, koska halusivat myydä kalliimman rahaston, tietämätöntä helppo koijata.
Nyt salkkuni on rahastoineen on 16 k arvoinen. En tiedä koko historian tuottoa. Suomi sijoittajana nollauksen jälkeen alkoi mörnintä ja vähän yli nollan ost:n tuotto(tällä hetkellä ytd 23%, pysyspä siinä) 
Olisinpa tiennyt indeksirahastoista. Asunnon ostettua vaimo sairastui vakavasti ja joutui jäämään sairauseläkkeelle, nuorena eläkekertymiä ja työhistoriaa opiskelujen takia vielä paljoa ollut niin hänen eläkekkään ei kovin kummoinen ole(hän kävi välillä töissä kirjanpitofirmassa ja ikääntynyt omistaja oli alkanut keskuselemaan josko vaimoni haluaisi sen häneltä ostaa, elämämme voisi olla hyvin toisennäköistä nykyään. Hyvässä vai pahassa, sitähän ei tiedä).
Itse oli duunarina tehtaalla(olen edelleen) eli rahaa ei hirveästi käteen ole jäänyt ja suorien osakkeiden ostokulujen vuoksi pienillä summilla sitä ei kannata lähteä tekemään, indeksirahastoihin olisi pystynyt kerryttämään.
Ei se kuitenkaan harmita. Näin se vaan on nyt mennyt.
Elämäni on ollu kaikin puolin henkisesti hyvin haastavaa. Olen myös pitänyt itseni kiireisenä ettei vain olisi tarvinnut käsitellä asioita.
Olen “elänyt” niin kuin kuuluu sanoa, Tuohon sanapariin on mielestäni laitettu liikaa glamouria. Se eläminen ainakin omalla kohdallani paljon tyhmiä tekoja, alko on tullut myös hyvinkin tutuksi. Kai sitä voi tuurijuoppoudeksi kutsua, koska olen kuitenkin arjen saanut pyöritettyä.
Asioita olisi voinut jättää tekemättä, mutta kadunko mitään? En, koska sillä ei ole mitään väliä. Olen elämäni summa eikä historiaa voi muuttaa.
43-vuotiaan paloin sitten pahasti loppuun. Asiat tuli käsiteltäväksi. Ne lopulta tulee.
Menin työterveyteen, olin muutaman viikon saikulla ja sain lähetteen psykoterapiaan ja sain adhd dg:n siinä samalla.
Olin jo aloittanut itseni työstämisen aikaisemmin, olin myös saanut keskivaikea masennus dg:n 2008 toivuin siitä(epäilen koko dg:a).
Olen ollut ahdistunut elämäni aikana ehkä 80%. Nykyään ehkä 10%. Muutos on valtava.
Minulla ei ikinä ole ollut haaveita rikastumisesta, vauraudesta, vallasta tai elämästä yleensäkkään. En ole pystynyt näkemään tulevaisuuttani, on ollut kausia, että olen kyseenalaistanut koko elämisen ja toivonut kuolemaani.
Nyt odotan tulevaisuutta. En sijoita varallisuuden vuoksi, se tulee plussana jos on tullakseen. Onnistumisen tunne on se mitä sillä haen.
Olen opetellut ajattelemaan asioita tarpeen kautta, en halun(ollut muuten iso merkitys mieleen ja talouteen, kyllä se raha onneakin tuo)
Iso määrä materiaa aiheuttaa vain ylimääräistä stressiä.
Uskon tasapainoon ja pyrin pitämään elämänin keskinkertaisena. En ole vielä siinä onnistunut. Enkä tiedä tulenko onnistumaankaan. En pysty olemaan paikallani ja se on asia minkä olen myös joutunut hyväksymään. En vain tuhlaa enään energiaan mihinkään haitalliseen vaan asioihin, mistä olen kiinnostunut ja saan nautintoa.
Ainoa pelkoni enään on etten ehdi oppia ja nähdä tarpeeksi. Maailma on täynnä mahtavia asioita 
Lähti lapasesta. Tarkoitus oli vain osallistua keskusteluun miksi sijoittaa. Ajattelin vain vähän pohjustaa asiaa. En edes tiedä kuuluuko edes tänne 