Luulen, että suurimpia juttuja suorittavista hommista haaveilevilla on se, että työt jäävät työmaalle. Toisena sitten, kun työ on enemmän suorittavaa, pää jää omaan käyttöön. Pystyt miettimään ja suunnittelemaan pääsi sisällä omia juttuja vaikka koko päivän siinä samalla töitä tehden ja vaikka eri asioita opiskellen podcasteja kuunnellen. Läppärihommissa tuosta ei tule yhtään mitään, työt katkeavat heti. Paras multitaskaus mitä voit tehdä, on tyyliin kävelymatolla kävely.
Kohtelu on monesti valitettavasti huonompaa kuin valkokaulushommissa, tosin palautetta tulee heti niissäkin, jos et ole joka asiasta esimiehen kanssa samaa mieltä. Ja jos naama ei miellytä, niin töistä voi tulla hyvinkin hankalia, missä pitäisi pystyä tulkitsemaan kristallipallosta johdon ajatuksia.
Joskus haaveilin siitä, että ostaisin halvempia asuntoja, opettelisin remontoimaan niitä ja myisin pikkuvoitolla pois. Sisähommia, omilla aikatauluilla ja vastuussa vain itselleen. Tämä opettelu aika olisi vain pitänyt tehdä vuosia ennen pikkulapsiarkea.
Jatketaan vielä vähän vertailua omiin kokemuksiin perustuen. Valkokaulusduunarina sairasloma tarkoittaa lähinnä sitä, että teet ne samat työt myöhemmin. Myös kynnys pitää sairaslomaa on paljon korkeampi, voihan sitä pää täynnä räkää pikkukuumeessa istua etänä tuolillakin yhtä hyvin kuin maata sohvalla. Tähän ajaa pitkälti se, että ne samat työt odottavat sairasloman jälkeenkin, pitkälti ihan samoilla aikatauluillakin. Tietyn pisteen jälkeen hölmö tapa ajatella, myönnetään. Suorittavissa töissä tätä asiaa ei tarvinnut edes miettiä, toki se pää täynnä räkää pölyisessä ja viileässä hallissa oli muutenkin ihan eri asia.
Yhtä asiaa suorittavista töistä kaipaa. Jatkuvia konkreettisia onnistumisia ja se, että näet kättesi jäljet. Asioilla on yleensä alku ja loppu. Läppärin kanssa se on enemmänkin mallia jatkuva kiire useiden eri projektien parissa yhtä aikaa, jolloin tällaisia kokemuksia ei yhtä helposti synny.