Kiitos viestistä!
Jatkan vielä omistuspohjasta. Viime viikolla Nordic IPO -tapahtumassa kerroin, että yksi listautumisen hyöty oli luoda mekanismi, jolla omistuspohja voi uudistua yhtiön evoluution mukana, koska eri kehitysvaiheet vaativat erilaista omistajuutta. Tämän suhteen vaikea kuvitella parempaa välinettä kuin pörssi. Meidän ei esim tarvitse tiiminä jahdata ”exitiä”, kuka tahansa voi tehdä exitin tai osittaisen exitin pörssin ollessa auki, ja yhtiö jatkaa elämäänsä eteenpäin. Olen siitä ylpeä, että Inderes voi olla tai on ollut taloudellisesti mahdollistamassa monelle ihmiselle jonkin elämässä tärkeän unelman toteuttamisen. Hajautussyyt ovat luonnollisia, kuten myös se, että jos ei ole yhtiön toiminnassa enää mukana, voi tuntua erikoiselta pitää isoa osaa omasta varallisuudesta kiinni yhtiössä. Sisään taas tulee uusia sijoittajia, joilla on riskinottokyky ja halu lähteä yhtiön seuraavaan kehitysvaiheeseen. Inderes yhtiönä on valinnut kasvaa kansainvälisesti ja se vaatii riskinottoa ja kunnianhimoa (verrattuna jäädä kotimaahan rouskuttamaan kassakonetta), jolloin omistuspohja optimitilanteessa muotoutuu sellaiseksi, joka kirittää meitä tässä eteenpäin ja ajattelee samoin. Vähän pidemmän perspektiivin vinkkelistä toki itse näen, että kansainvälistyminen onnistuessaan pienentää Inderesin omistamisen riskitasoa, koska yhtiö ei tällöin ole enää riippuvainen pienen Suomen pääomamarkkinan kehityksestä (vaikka olen optimisti, ei ole meidän kontrollissa mihin suuntaan tämä maa ja sen pääomamarkkinat kehittyvät).
Osakkeellehan on ainakin syntynyt tosi hyvin sitä paljon peräänkuulutettua likviditeettiä tarjonnan kautta. Onko sitten vastaavasti syntynyt kysyntäpuolta, siinä ainakin meikäläinen voi katsoa peiliin.
Vaihtuvuudesta. En ole tästä huolissani. Olen ennakoinut jopa suurempaa vaihtuvuutta huomioiden, miten isoa uudistumista yhtiö puskee aika määrätietoisesti läpi, vaikka se tietää kasvukipuja (tästä syvempää pohdintaa Kurinalainen anarkia -kirjassa). Yleisesti meillä jengi tuntuu kokevan, että kansainvälistyminen, organisaation kasvava kompleksisuus ja uusi vaihe tekee työstä älyllisesti haastavampaa ja mielekkäämpää (tätä tukee organisaatiokyselymme data). Ja toisaalta kun yhtiö kasvaa kotimaisesta startupista kansainväliseksi pörssiyhtiöksi, on myös ihan luonnollista, että joku saattaa kokea, ettei tämä ole enää se sama pieni firma ja haluaa tehdä jotain muuta. Pieni vaihtuvuus on ihan tervettä, uudet ihmiset tuovat usein myös uutta ajattelua ja uudenlaista virtaa tiimiin. Aihetta pitää siis tarkastella myös rekrykyvykkyyden näkökulmasta. Onko meillä työnantajana imua lahjakkuuksille, onko rekrytointi- ja perehdytysprosessit hyvässä kunnossa, pääseekö meillä lahjakkaat ihmiset kasvamaan nopeasti? Väittäisin, että kyllä!
Asiasta kysytään minulta melko usein viitaten yksittäisiä henkilöihin yksittäisiltä vuosilta viimeisen 4 vuoden ajalta. Ehkä se on luonnollinen seuraus siitä, että on tietoisesti yhdessä bisneksessä rakennettu vahvoja henkilöbrändejä. Kokonaiskuvaa seuraamme pääasiassa organisaatiokyselymme kautta, tiimeillä on hyvät sensorit siihen, jos jokin alue menee punaiselle. eNPS-luku meillä on 54 ja 81 % henkilöstöstä on myös osakkeenomistajia. Keskimäärin ihmiset meillä viihtyy hyvin. Vaihtuvuuden osalta meillä puhutaan selvästi yksinumeroisesta prosentista (vuositasolla tarkasteltuna).