FDA:n palaute tarkoittaa sitä, että erillistä 3. vaiheen tutkimusta r/r MDS -potilailla ei vaadittaisi. Näin Faronin käynnissä oleva 2. vaiheen BEXMAB-tutkimus voisi olla myyntilupaa edeltävä tutkimus r/r MDS -potilaiden kohdalla, sillä bexmarilimabin ja atsasitidiinin yhdistelmähoidon edut verrattuna pelkkään atsasitidiiniin vahvistettaisiin ensilinjan 3. vaiheen tutkimuksen välivaiheen tuloksissa (interim results). Tämän jälkeen nopeutettu hyväksyntä ensilinjan korkean riskin MDS-potilaiden hoitoon saataisiin tämän 3. vaiheen tutkimuksen vasteprosentista, ja lopullinen hyväksyntä saman tutkimuksen elinajanodotteen pidentymisestä.
Tämä vielä pitänee paikkaansa ja tulokset tutkimuksista ovat olleet rohkaisevia, joten kai tästä jonkinlainen lääke saadaan?
Myös Englannista saatu nopeutettu käsittely, joten luotan siihen että tutkimus on hyvällä tolalla. Riski kertoimet laskevat kokoajan kun tutkimus etenee. Tarkoitus ei liene viedä tätä Faronin toimesta maaliin asti vaan suurimman riskin tulee kantamaan joku lääkejätti ja samalla mahdollisesti käärii myös suurimmat miljardiluokan voitot.
Miksi kukaan omistaa ikinä omistaisi Nokiaa muuten kuin epäironisesti? Miksi Kanadan pörssi on olemassa, vaikka se on täynnä juniorikaivosyhtiöitä, jotka keskimäärin ovat tuhonneet ja tulevat jatkossakin tuhoamaan omistajaa-arvoa? Mikä saa sijoittajat juoksemaan tarinayhtiöiden ja lottolappujen perässä ja hyljeksimään aliarvostettuja arvoyhtiöitä? Ihmiset tekevät oikeassa maailmassa jatkuvasti hyvin kyseenalaisia sijoituspäätöksiä.
Jos lääkekehityslaput tuottaisivat tasaisesti -3% vuodessa, niin eihän noihin firmoihin kukaan sijoittaisi, mutta kun sitten aina välillä tulee se iso voittaja joka räjäyttää pankin ja tekee sijoitukselle moninkertaisen tuotton ja tämä kiehtoo ihmisiä valtavasti.
Esimerkiksi katsomalla näitä FDA:n ilmoittamia lukuja, niin se on lähes varmaa että mikä tahansa yksittäinen lääkettä kehittävä pienyhtiö todennäköisesti kosahtaa matkan varrella, koska vain niin harva lääke pääsee noista kaikista porteista lävitse ja vaikka muuten pääsisikin, niin varainkeruussa voi tulla haasteita ja onnistumisienkin jälkeen voi paljastua ettei homma ole taloudellisesti kannattavaa tai muuten mokata lupahakemuksissa ja myynti/tuotantovaiheessa.
VC:t lupaavat sijoittajille että he poimivat kaikista uusista hankkeista ne parhaat helmet ja joskus he tekevätkin niin, mutta monesti myös epäonnistuvat ja silloin rahasto kuolee. Uusia rahastoja kuitenkin syntyy jatkuvasti, joten ekosysteemi säilyy hengissä. Hieman samankaltainen mutta voimakkaampi ilmiö tapahtuu lääkekehitysyhtiöiden kanssa, että niitä kuolee valtavasti matkan varrella, mutta aina syntyy uusia joten ei haittaa vaikka sijoittajat häviäisivät sijoitustoiminnassaan keskimäärin rahaa, koska aina tulee uusia yhtiöitä ja uusia sijoittajia tilalle.
Mikäli alkuvaiheen lääkekehitystoiminta olisi voitollista, niin silloin uusia yhtiöitä ei edes tarvittaisi ollenkaan vaan alalle kehittyisi isoja kehitysyhtiöitä, jotka valtavilla resursseillaan hoitaisivat kaikkien uusien lääkkeiden kehitystyön ja tienaisivat hajautuksella varmaa vuosituottoa. Nämä taas paisuisivat ennen pitkää isoiksi kehitysjäteiksi. Valitettavasti tuota bisnesmallia ei oikein nykymaailmassa meinata saada toimimaan, kun lääkkeiden T&K kulut kasvavat vuosi vuodelta voittoja nopeammin ja uudet lääkkeet vaativat aina vain isompia ja isompia investointeja.
Siksi isot yhtiöt antavat näiden pienten kehitysfirmojen tehdä kaiken alkuvaiheen jalkatyön ja epäonnistua rauhassa, tullen vasta loppuvaiheessa mukaan kuvioihin poimimaan kirsikat kakusta ja rahastamaan rahapulassa kärsiviä lupaavia lääkekehitysyhtiöitä. Sama malli on muuten käytössä kaivosalalla ja jossain määrin myös teknologiasektorilla. Google esimerkiksi yritti muuntautua aikaisen vaiheen teknologiayhtiöihin sijoittavaksi Alphabetiksi, mutta ne betit ei ole tehneet tähän mennessä yhtään alphaa, koska se nyt vaan on surkea bisnesmalli ostaa liian aikaisen vaiheen matalan onnistumistodennäköisyyden tappiollisia firmoja sieltä täältä ilman valtavaa paneutumista ja erikoistumista.
Meiltä tosiaan puuttuu käytännössä kaikki täysin pieniin lääkekehitysyhtiöihin perustuvat passiiviset rahastot ja se lienee vahvin evidenssi että toiminta on kokonaisuudessaan tappiollista koska muuten joku olisi jo tähän mennessä perustanut sellaisen instrumentin. Aktiivirahastoja pörssin lääkekehitysyhtiöihin on jonkin verran, mutta eikä sinnekään hirveätä tunkua ole, koska vaatii rahastonhoitajalta alalta varsin poikkeavaa osaamisprofiilia ja erityisosaamista mitä helpommat sektorit eivät vaadi.
David Sablella (Special Situations Life Sciences Innovation fund portfolio manager) on varsin hyvä tunnin luento siitä miten rahastonhoitajat ajattelevat sektorista ja siihen sijoittamisesta. Tuollakin kaverilla on tosin kaupallisen tutkinnon lisäksi lääketieteellinen tutkinto.
Joo, Suomessa otetaan rahoitusmarkkinan vaikeuden vuoksi vähemmän hakuammuntaa ja muutenkin firmat ovat keskimääräistä laadukkaampia, tosin meillä on harvemmin 100 MUSD taskussa kehitysrahaa pahan päivän varalta, kuten vaikkapa Jenkeissä tuntuu olevan yleisempää IPO-buumin jäljiltä. Faroniin sijoittamisen puolesta puhuu myös se, että onkologia on (ulkomuistista heitettynä) ROI:n suhteen parhaimpia lääkekehityskohteita tällä hetkellä, joten mahdollisuus tehdä paljon rahaa lienee huomattavasti suurempi kuin mitä keskimääräisellä lääkekehitysyhtiöllä.
En saa millään kiinni tavastasi lähestyä tätä aihetta, ja VC puolelta kun on kokemusta niin eipä ole vastaan tullut sitä että lähtökohtaisesti tappiollisella tuoton odotusarvolla asiakkaiden rahoja sijoiteltaisiin, mutta ehkä lääkekehitysVC:t sitten ovat WC:itä?
Kiitos kuitenkin kun valistat tappiollisten toimialojen vaaroista, luin ja jatkan sijoittamista myös lääkekehitystoimialaan.
Menestyksessä on kyse on ajoituksesta (eli missä vaiheessa ) ja onnistumisen todennäköisyydestä. Itse uskon vahvasti tämän alan negatiiviseen yleiseen ennustearvoon. Tässä Faronin tapauksessa kyse on siitä, että onko tässä tekijät vai tarinankertojat asialla. Tällä hetkellä hype on päällä (julkisuus ja lupaavat tulokset), mutta faktuaalisesti tämä on tällä hetkellä varsinainen miinakenttä. Miten se rahoitus hoituu, mistä ja milloin se ostaja/partneri löytyy jne… Yksikin markkinashokki -minkälaatuinen tahansa voi aiheuttaa psykologisen suunnanmuutoksen, jolloin lähestytään osakkeen reaaliarvoa alarekisterissä.
Itse koen, että noin kahden euron keskihinnalla downside on 1€ ja upside ad 5€. Keskihinnalla 2,5€ downside 1,5€ ja upside 4,5€. Elikkäs mitä korkeampi hype sitä vaarallisemmaksi tämä käy.
Tämän vuoksi markkina tarvitsee konkretiaa. Ei ole sijoittajan kannalta taloudellisesti terveellistä paisuttaa kuplaa ja suitsuttaa mitään kangastuksia varsinkaan jo tapahtuneen valossa. Nyt tarvitaan tekoja ja konkretiaa. Siitä on sitten hyvä ponnistaa kohti yläilmoja - tavalla tai toisella
Mikä seikka mielestäsi kertoo että hype on päällä? Yhden vuoden tuotto -30%, kahden -32% ja vaikka viiden -21%. En minä nyt ihan hirveätä hypeä tästä kyllä löydä.
Keskustelua käydään tällä hetkellä, ihan aiheesta, paljon, mutta se ei tarkoita samaa kuin hype.
No mitäpä jos katsot mitä on tapahtunut tuona aikana?
Tai jos mietit vaikka viitisen vuotta taakse päin osakkeen hintaa (4,5€) ja missä tilanteessa Faron silloin oli?
No turha tästä on enempää vääntää, itse en näe yhtään hypeä mutta voihan sitä silti olla.
Mukavaa päivää!
Kun kyseessä ei nyt ole mikään minun keksimä lähestymistapa vaan koko sektoria koskeva ongelma, mistä on puhuttu jo ties kuinka pitkään alan toimijoiden ja konsulttien suulla
McKinseyltä tuli jo vuonna 2010 teksti paljon puhuvalla otsikolla teksti (lihavointi oma):
We modeled the estimated average return on R&D investments for a typical small- molecule compound (for instance, a pill) and a typical biologic (for instance, substances derived from living organisms, such as antibodies). The model suggested that with a net present value (NPV) of –$65 million and an IRR of 7.5 percent, an average small molecule currently generates returns that fall below the cost of capital
Tutkimuksen ja kehityksen laskevaa tuottoa on tuskailtu koko viime vuosikymmen. T&K:n tuottavuuden tuhoutuminen on jatkunut ja vaikka pahimmat doomeroinnit eivät ole toteutuneet (alempi käyrä vuodelta 2017), niin tällä hetkellä top 20 lääkefirmojen T&K tuotot ovat alle pääoman kustannuksen, kuten Deloitten selvityksistä käy ilmi, eli tutkimustyö tuhoaa omistaja-arvoa.
Tämä on se pohjasyy miksi nyt on huutava pula uusista lääkkeistä ja minkä takia moni sijoittaja täälläkin puhuu siitä, että isot firmat tarvitsevat Faronin kaltaisia toimijoita ja ovat valmiita tekemään rahakkaita diilejä. Lääkkeiden kehitys on surkeaa bisnestä, mutta jos siinä onnistuu niin palkinnot ovat muhkeita. Mikäli Faron selviää kaikista näistä haasteista mitä firmalla on edessä, niin tiedossa on mahdollisesti kurssin moninkertaistuminen. Jos ei selviä, niin pääoma pitkälti menetetään. Asymmetrinen sijoitus, mutta eri skenaarioiden todennäköisyyksiä ja tuottoja on pirun vaikea arvioida.
Laaplalta minusta todella hyvä kooste r/r MDS tilanteesta tällä hetkellä. Faasi 2 on käytännössä tehty ja myyntilupaan tarvitaan vasteita ensilinjasta. Minusta tässä tulossa arvonnousu hyvinkin lyhyessä ajassa.
Tässä googlesta tutkimuslääkkeiden hylkäämisen syyt:
Erään tutkimuksen mukaan 90 % lääkekehityksen kliinisistä epäonnistumisista voi johtua neljästä syystä: **kliinisen tehon puute (40–50 %), hallitsematon toksisuus (30 %), huonot farmakokineettiset ominaisuudet (10–15 %) ja puuttuminen. kaupallinen kysyntä tai huono strateginen suunnittelu (10 %).
FDA:n Fast track status nostaa lääkkeen hyväksymisprosenttia. Teho ja toksisuus näyttäisi bexillä olevan tämän hetkisen tilanteen mukaan hyvin hallussa. Omasta mielestäni tilanne näyttää vähintäänkin kohtuulliselta.
Ei näy. Immunolääkkeet on olleet jo vuosia hyväksytty hoito tohon syöpään ainakkin toisessa linjassa. Olisiko markkina sen verran pienempi, että on valittava ekaksi isommat? Siedettävästi toimiva nykyhoito? Mutta tarkastellaan tota ja kiinteitä Faronin kannalta:
PD-1 vaikutusreittiin vaikuttavat salpaajat (pembro etc) etenevät markkinan valloituksessa, kymmenien miljardien vuosittainen myyntikin voidaan rikkoa, kunnes patentit paukkuvat, mutta uusia tulee…
Tämä virtsarakon syöpä on liittynyt PD-1-joukkoon. Sen hoito on riippunut siitä, onko limakalvon tasolla, levinnyt lihakseen tai sitten imusolmukkeisiin ja edelleen. Koko virtsarakko on voitu poistaa ja hoitona vakavimpiin on nykyisinkin platinapohjaiset sytostaatit, joita pidetään ”kovina” haittavaikutuksiltaan. Niitä ei kaikki kestäkään ja heille on pembrolitsumabi ja atetsolitsumabi, ja heistä niille, joilta löytyy syövästä biomarkkerina PD-L1. Niitä ja avelumabia käytetään myös ylläpitohoitona sytostaattien jälkeenkin, pitkä kallis hoito siis bisnesmielessä.
Kuten olemme oppineet, niihin immunolääkkeisiin reagoi usein vain vähän yli 20 %. Hoidon tehon parantamiseenhan Faron tähtää.
Toi artikkelin havainto Cleveristä rakon syövässäkin antaa taas vähän tukea Faronin maalailulle 20-30 % kaikista, siis kaikista syövistä mahdollisena markkinana. Kiinteissä syövissä Briteissä ja Espanjassa tänä vuonna alkavat trialit on kyllä h-tin tärkeitä, että voidaan mahdollisesti vielä validoida kliinisesti Faronin löytämiä biomarkkerikandidaatteja, Clever-1 ja interferon gamma. Sen lisäksi, että noilla seulottuna Bex voi toimia, yrittävät jatkossa myös sellaista, että antavat Bexiä alustavana hoitona, jotta kasvain saadaan immunologisesti ”kuumaksi” ja muut immunolääkkeet alkavat toimia. Siitä tykkäisi myös niiden markkinoijat.
Kiinteiden trialit ovat tärkeitä markkinan koon määrittelemisessä. Riittänee Faronille diilin teon kannalta, että ilmiöt havaitaan joissakin syövissä kombinaatiossa PD-1 kanssa. Tai sitten uudet ilmaantuvat käyttöaiheet sovitaan aiemmin tehdyn diilin etapeiksi. (En sanonut, että pitääkin odottaa loppuvuoteen tai vuoden 2026 alkuun sen kiinteiden diilin tekemistä, mutta joku voisi niin ajatella🙂)
Hoitosuositus virtsarakon syöpään, jos kiinnostaa (ei herkille)
Tässä kun on ollut puhetta lääkekehityksen kannattamattomuudesta niin linkkaanpa tämän jutun joka tuli jokin aika sitten vastaan:
Eli kirjoittaja on laskenut keskimääräisen vuosituoton väliltä 1996-2023 biotecheille joilla ei ole merkittävää liikevaihtoa. Tulokseksi on saatu huimat -9.3%. Eli jos tuo luku pitää lähimainkaan paikkansa niin lääkekehitys tuhoaa tosiaan todella nopeasti pääomaa eikä ne satunnaiset lottovoitot riitä lähellekään kattamaan lukuisiin epäonnistuneisiin lääkekehityksiin kaadettuja miljardeja.
Tällä hetkellä pienten biotechien sentimentti ja arvostustasot taitaa tosin olla niin pohjamudissa että mutulla väittäisin että juuri nyt lääkekehitykseen sijoittaminen saattaa jopa olla odotusarvoisestikin juuri ja juuri kannattavaa.
= epäonnistunut yritys. Ei tuotetta mitä myydä. Tietenkin laskelmissa pitäisi olla mukana myös ne menestyneet yritykset, mutta ne on jo osana jotain suurempaa, joten niitä on hyvin haastavaa huomioida.
Jos katsotaan minkä tahansa toimialan epäonnistuneiden yritysten tuloksia, niin eiköhän pääoman poltto ole ihan samaa tasoa. Ei minkään alan epäonnistuneet yritykset tuota satumaisia tuottoja.
"Ohjeasiakirjaluonnoksessa FDA sanoo, että se “aikoo yleensä vaatia, että vahvistuskokeet ovat käynnissä” ennen nopeutetun hyväksynnän myöntämistä.
Kokeilu katsotaan “käynnistettäväksi”, jos se täyttää kolme kriteeriä: Kokeilulla on oltava tavoite valmistumispäivämäärä, “joka on yhdenmukainen kokeen huolellisen ja oikea-aikaisen suorittamisen kanssa”. Sen sponsorin on täytynyt saavuttaa mitattavissa olevaa edistystä, ja sen suunnitelmat ”antavat riittävän varmuuden kokeen valmistumisesta ajoissa”. Ja lopuksi, ilmoittautumisen olisi pitänyt alkaa."
"Joskus virasto voi luopua vaatimuksesta, että varmistustutkimukset ovat “käynnissä” nopeutettuja hyväksymistä varten, kuten lääkkeiden sairauksien hoitoon, joilla on erittäin pieni potilaspopulaatio ja suuri tarpeeton tarve. "
Ei mielestäni Faronia voi mitenkään väittää epäonnistuneeksi yritykseksi vaikkei sillä liikevaihtoa olekaan. Toki sillä on suuri riski epäonnistua.
Ketjua lukevia luultavasti kiinnostaa nimenomaan kuinka kannattavaa juuri Faronin kaltaisiin yrityksiin (eli liikevaihdottomiin) sijoittaminen keskimäärin on. Ja tuon perusteella se on odotusarvoisesti kannattamatonta. Yleensähän ajatellaan että korkeammalla riskillä kuuluisi saada korkeampi odotusarvoinen tuotto, mutta ainakaan biotecheihin se ei tunnu pätevän.
Samassa jutussa tarkasteltiin myös liikevaihdollisia biotechejä, eli yleistäen niitä jotka kehittämisen sijaan valmistaa ja/tai myy lääkkeitä. Niihin sijoittaminen tuotti keskimäärin jopa aavistuksen paremmin kuin SP500.
En sanonut Faronia yksiselitteisesti epäonnistuneeksi yritykseksi, mutta jos omistajalle ei saada luotua arvoa koko sen elinkaaren aikana, niin kyllä yritys on silloin epäonnistunut. Jos vertaillaan yrityksiä, joilla ei ole merkittävää liikevaihtoa, niin käytännössä vertaillaan yrityksiä, jotka eivät ole vielä “breikannut” tai jotka ovat epäonnistuneet. Jos halutaan tarkastella biotechiin sijoittamisen mielekkyyttä, niin ne yritysostot ja hyllyille ehtineet tuotteet tulee huomioida, eikä keskittyä vain epäonnistuneisiin tai vielä kehitysvaiheessa oleviin yrityksiin.
Ei tuossa haluttukaan tarkastella biotechiin sijoittamisen mielekkyyttä kokonaisuutena, eikä sen mielekkyyttä millään lailla kyseenalaistettu.
Siinä tarkasteltiin nimenomaan sijoittamista biotecheihin jotka eivät ole vielä breikanneet, ja sen mielekkyyttä. Ja se todettiin odotusarvoisesti kannattamattomaksi.
En tiedä oletko ymmärtänyt tuon metodologian väärin (vai olenko itse?). Eli tietenkin laskuissa on mukana myös yrityksiä jotka myöhemmin elinkaaressaan ovat tuottaneet liikevaihtoa. Mutta niihin on sijoitettu silloin kun niillä ei ollut vielä liikevaihtoa, ja ne on tiputettu pois sitten kun ne on alkaneet tuottaa liikevaihtoa.
Tämähän lienee aika monen aikaisen vaiheen biotecheihin sijoittavan sijoittajan strategia. Eli sijoitetaan alkuvaiheessa kun liikevaihto on nollassa. Ja sitten jos liikevaihtoa tulee ja kurssi vähintään 10-baggeröi, niin myydään pois.
Ja tuon perusteella olisi ennemmin kannattavaa toimia toisin päin, eli ostaa vasta sitten jos sitä liikevaihtoa oikeasti tulee.
Jaa-a. Muutama päivä sitä olen ollut välillä palstalta pois. Paikoitellen tunnelmasta päätellen jossain lähellä partasuti rahtaa eläimiä arkkiin. Taidan ainakin varmuudeksi tarkistaa säilykevarastoni ja hankkia radiooni paristoja. Koska jotain pahaa tässä vissiin kuitenkin on tapahtumassa
No vähän huumoria vuoden alkuun…
Voisiko Faron kerätä sen verran rahoitusta, että sen omilla rahoilla voitaisi käynnistää faasi 3 ja saada sen perusteella nopeutettu myyntilupa. Kun lupa on saatu, tehdään diili ja tuleva artisti maksaa loput. Vai onko kustannusten jakautuminen niin etupainotteista, että tämä ei kannata. Ja katsotaanko, että jos ei todellisuudessa ole vahvistettuja taloudellisia edellytyksiä viedä sitä maaliin asti, niin ei myöskään toteudu tuo varmuus valmistua riittävän ajoissa. Menisihän tämä ehkä kyllä aikamoiseksi virittelyksi. Ja kyllä. Olisi myös ristiriidassa nykyisen suunnitelman kanssa.
En oikeastaan edes ymmärrä, miten kolmosfaasin suunnitteluun, aloittamiseen ja rekryihin menee niin kauan aikaa kun tässä on väläytelty…
Eikun noniin. Mennään ehkä sittenkin tällä…tulee nopeammin Potilaspopulaation pienuus on käsitteenä suhteellinen, mutta onhan se tässä pieni, jos vertaa nyt vaikka rintasyöpään
Mitäs muuta yleistä tässä on ollut. JP Morgan tulossa. Lontoossakin pohdintaan mahdollisuutta julkistaa diili siellä. Siihen en usko hetkeäkään. Saahan minut toki aina yllättää positiivisesti…
Vanha viisaus: “Ajattele, mitä sinulla on, mieluummin kuin sitä, mitä sinulta puuttuu.”
Ajattelen. Minulla on pieni palanen yhtiöstä, jolta on tulossa toimiva lääke useaan eri syöpään
Riskisijoittamista, kolikonheittoa, arpalipuketta, pitkävetolappua tai uhkapeliä. Ei sentään olla haksahdettu asuntorahastoihin. Nehän vasta ovat ihan hullun hommaa…
