Aika jännää valitusta ja itkemistä välittäjiltä, jotka ovat jo parin vuoden ajan vakuutelleet, että markkina on selvästi piristynyt.
Syklit ovat paljon pidempiä kuin ihmismieli jaksaa ymmärtää. Asuntomarkkinalta on poissa valtion tukiraha, kevyt lainaraha, venäläisraha ja kansainvalinen raha (kun ollaan tässä aika pahasti ensilinjan maana ison riskin kohde). Markkinahinnan määrää kysyntä ja tarjonta. Ostajien määrä ja myyjien määrä. Ei silloin hullussa nousumarkkinassa kukaan itkenyt ylikalliiden hintojen perään. Nyt niillä hinnoilla yritetään edelleen myydä samoja vanhoja asuntoja.
Keskisen mukaan totuus on, ettei asuntomarkkinoiden ylitarjonta ole vieläkään sulanut, vaikka kauppamäärät ja kysyntä ovat piristyneet.
Vaikka uusien asuntojen suuri tarjonta on alkanut sulaa, myyntiin on tullut paljon vanhoja asuntoja. Moni vanhan asunnon omistaja on pidätellyt myyntiä ja odotellut markkinoiden piristymistä.
Hypo siis povaa kauppamäärien nousevan ensiksi, mutta hinnat vasta viiveellä.
Keskinen myös tiivistää osuvasti, mistä matalat tarjoukset johtuvat (lihavointi on omani):
”Tarjonnan runsaus tarkoittaa, että ostajat ovat valppaana markkinoiden todelliselle hintatasolle. Myyjät toisaalta sopeuttavat viiveellä pyyntihintojaan”, Keskinen sanoo.
Molemmilla puolilla on nyt selvästi kokeilun makua ja markkinatasoa haetaan. Markkinan piristymisestä kuulleet myyjät yrittävät ainakin ensin korkeammalla hinnalla. Ostajat taas kokeilevat, mikä tarjous menisi läpi.
Se on markkinoiden normaalia toimintaa. Kiinteistönvälittäjien kannalta se on toki harmillista, koska kaupanteko voi kestää pidempään.
Olisi Hesari toki voinut ottaa Keskisen jo alkuperäiseen artikkeliin dumaamaan Tuulan typeryydet, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
PS. Yleensä talousuutisten kommenttiosastot saavat hien ja/tai kyyneleet virtaamaan, mutta ainakin molemmissa jutuissa suosituimmat kommentit ovat realistisia. Ehkä suomalaisissa asuu sittenkin viisaus?
Sinänsä ymmärrän, että välittäjän arvioon luotetaaan. Onhan niillä myös parempaa ja tuoreempaa dataa todellisista kauppahinnoista tavalliseen tallaajaan nähden. Kuitenkin, verrokkeja jossain Nurmijärven omakotitaloissa tuskin montaa on, jos edes yhtääkään vastaavaa tuoretta tapausta. Kaikesta päätellen aivan pieleen mennyt hinnoittelu ja virheellisesti jätti hyväksymättä ensimmäisen tarjoukseen.
Ehkä jossain määrin. Mutta yleisesti ottaen kannattaa aina pitää mielessä kunkin osapuolen intressit. Kiinteistönvälittäjä on ihan yhtä paljon sinun asialla kuin pankki ajattelee sinun etuasi.
Kiinteistövälittäjän intresseissä on kyllä saada asiakas myymään kämppänsä “alennuksella”, ellei aidosti usko parempien tarjouksien ilmaantumiseen. Myymätön kämppä = saamatta jäävä välityspalkkio.
En myöskään arvostelisi kiinteistövälittäjää sen pohjalta, millainen tarjous on jossain markkinatilanteessa kenties hänen suosituksestaan jäänyt hyväksymättä. Sen sijaan sellainen selkeä asuntojen väärinhinnoittelu, jossa tapahtuneita markkinamuutoksia ei ole huomioitu, on toki sitä ammattitaidottomuutta. Sitä tulee vastaan niin hinnoissa alaspäin kuin ylöspäin mentäessä.
Tuolla operoidaan myös provisiolla jolloin hinnan ylöspäin vedätyksestä on hyötyä välittäjälle. Ja toki rahat jäävät saamatta, jos kauppa ei käy.
Aika paksua syylistää tarjoajia, mutta jotainhan se on osoiteltava, jos leipä on tuosta hommasta kiinni.
Asuntokauppa ehdittiin puhaltaa melkoiseen kuplaan ja ostovoiman sekä työllisyyden ollessa mitä ovat, tätä sulatellaan vielä hetki. Välittäjien mielestähän on kannattanut ostaa nyt heti jo kolme vuotta.
Kilpailu vuokralaisista käy pääkaupunkiseudulla jo niin kovana, että vuokralaisia yritetään houkutella asukkaiksi satojen eurojen lahjakorteilla, vuokravapailla kuukausilla ja muilla rahanarvoisilla eduilla. Taustalla on vuokra-asuntojen ylitarjonta, joka näkyy myös vuokrien laskuna.
Vuokrat ovat hänen mukaansa ylipäätään laskeneet selvästi enemmän kuin Tilastokeskuksen vuokraindeksiluvut näyttävät. Näin siksi, että vuokraindeksit kuvaavat vuokra-asuntokannan vuokrien kehitystä eivätkä uusien sopimusten vuokrakehitystä.
”Jos katsotaan pelkästään uusia vuokrasopimuksia, keskineliövuokrat ovat laskeneet pääkaupunkiseudulla keskimäärin 4,3 prosenttia”, Kiehelä sanoo. Vaikka luvut eivät olekaan vertailukelpoisia eivätkä huomioi asuntojen laatueroja, ne kertovat Kiehelän mukaan markkinoiden suunnasta ja muutoksen mittaluokasta.
Suomalainen asuntokauppauutisointi on täysin sellaisten tahojen varassa, jotka hyötyvät kaupan piristymisestä. Kaiken huippuna iltapäivälehtien siteeraama välitysala, joka on povannut nousun alkavan koko kuopan ajan ja nyt saattaa olla jo liian myöhäistä ostaa.
Katsaus on sangen laaja, mutta poimintana että markkinoiden heikkous ja tarjonnan määrä on laskenut niin asuntohintoja kuin vuokria reaalisesti selvästi.
Myös uudisrakentamisen 2021-3 kustannusnousu on kuitattu alas.
Tässä myös hyvä Nordean katsauksesta graafi pk-seudun asuntokuntien määrän vuosimuutoksesta ja valmistuneista asunnoista. Valmistuneiden asuntojen määrä on toki laskenut selvästi, mutta on silti ollut täysin linjassa asuntokuntien määrän kasvuun. Ylitarjonta ei pääse tämän takia sulamaan.
”Rakentamisen koko ketjun katteet onkin painettu erittäin pieniksi ja rakennusliikkeet on pakotettu tehostamaan toimintaansa, mikä on näkynyt tarjoushintojen laskuna, vaikka materiaalit tai työvoima ei ole viime vuosina juuri halventuneet.
…Toisaalta rakentamisen katteet on painettu nyt niin alas, että kysynnän toipuessa urakkahintojen voidaan olettaa nousevan.”
Kustannusnousua ei siis toisinsanoen ole kuitattu pois, vaan katteista on tingitty ja tarjottu jopa ilman katetta. Kun kysyntä aikanaan elpyy, niin hinnat tulevat nousemaan kun palataan normaalimpaan katehinnoitteluun.
Ja nykyistä halvemmalla ei tulla varmasti rakentamaan kun palkat ja materiaalien hinnat ei jousta alaspäin ja uudisrakentamiselle tulee kiristyvän regulaation myötä jatkuvasti uusia ja tiukempia vaatimuksia, jotka nostavat rakentamisen hintaa.
Jos jonnekin Pasilaan valmistuu nytkin melko tavistason kerrostalokohteita pohjalta yhdeksän tonnin neliöhinnalla, en ole aivan vakuuttunut kuinka tiukka hinta on kyseessä katteiden kannalta. Samaan aikaan jonnekin syrjempään kasataan uudiskohdetta, josta myydään kämppään kolmella tonnilla neliö. Ihan kaikkea ei voi laittaa tonttien hintaeron piikkiinkään.
Jos olisi noin hyvät katteet kuten kuvailet kuuden tonnin hintaeroa uudiskohteiden välillä, niin voisi olettaa että rakennusliikkeet olisivat tehneet ja tekisivät todella kovaa tulosta ? No, kovin vaikea tätä ei ole selvittää ja perehtymällä asiaan voi huomata että tuotto% ovat yksinumeroisia ja usein sieltä pienemmästä päästä.
Optimistisesti uskon, että kyllä tullaan rakentamisessakin kehittymään tuottavuuden suhteen ja siten saadaan kustannuksia alas. Nyt sillä alalla value added time / käytetty aika luokattoman heikolla tasolla. Tulee myös varmasti uusia rakennusteknisiä innovaatioita.
“Hätä keinot keksii” sanotaan. Jos rakennusliike ei löydä ratkaisuja miten kustannuksia voi painaa alas saa ukkelit jatkaa taskubiljardin peluuta ja ne tekee ketkä löytää ratkaisuja.
Kun asuntojen hinnat lähtivät laskuun väitettiin ettei lasku kestä pitkään “kun jossakinhan sitä ihmisten on pakko asua” tai “opiskelijat myy mieluummin vaikka sisäelimensä kuin muuttavat soluihin tai jäävät vanhempien nurkkiin”. No niin vaan on hintojen lasku jatkunut, ihmiset itselleen tapoja asua keksineet ja asuntojen myyjätkin alkaa pikku hiljaa sopeutua asuntomarkkinoiden uuteen tilanteeseen. Samaa sopeutumista tulee tapahtumaan rakennusliikkeissäkin ja miksei joustoa voisi tapahtua myös tonttien hinnoittelussakin(?)
Pari vuotta sitten valmistunut ja asumaton 112 m2 espoolaisrivari lähtisi hintaan 884,92 euroa + taloyhtiölaina. Jälkimmäistä toki sitten löytyykin se 340 000 euroa:
Jep. Mutta viitaten parin vuoden takaiseen keskusteluun, johon vastasin, tuossa on esimerkki tilanteesta, jossa tyhjätasku pääsee kämppään pienemmällä rahalla kuin vuokraluukkuun takuuvuokran maksamalla. Ja siinä alkaa kyllä olla vaaran merkkejä, mitä tulee taloyhtiön osakaskannan muodostumiseen maksukyvyn kannalta. Eikä tilannetta paranna yhtään se, että omistusasujan ulos heittäminen on pidempi prosessi kuin vuokransa laiminlyövän vuokralaisen ulos heittäminen.
Toki siinä mielessä tilanne on muuttunut vuosien takaisesta keskustelusta, että nyt ensiasunnon ostaja joutuu maksamaan varainsiirtoveron.