Mikrotasolla seuraan oman kohta jo vuoden myynnissä - kiva markkina! Listahintakin on nyt jo 20k alle 2018 ostohinnan, eli ei mitään kuplahintoja… - olleen erillistalon naapuruston ilmoituksia Etuovessa. Todella nihkeä on ainakin Espoon tilanne tällä hetkellä. “Naapureidenkin” samankaltaiset kämpät olleet myynnissä jo pitkään.
Lehdistä, pankeilta ja välittäjiltä saa vain virheellistä tietoa kuinka ihan just nyt alkaa uusi nousukausi asuntokaupassa. Sitä ovat sanoneet jo 2024 keväästä alkaen Vielä ei ole näkynyt.
Tuolloin 2018 muuten ostin itsekin edellisen kerran omaan käyttöön tulleen asunnon. Tuolloin mietin, että mikä ihme asuinalueessa on vikana, kun kaikki pientalot tuntuu roikkuvan suhteettoman kauan myynnissä. Montakohan kuukautta se mun ostama rivarikämppäkin oli ollut kaupan…
Korona-aikana tuli nähtyä sitten toinen puoli. Kun seurasi vastaavien kämppien myyntiä, niin ilmoitukset poistuivat usein muutamassa päivässä veks. Mun naapurikin kun osti vastaavanlaisen kämpän selvästi kalliimmalla, niin sunnuntaina oli ensinäyttö, hän jätti maanantaiaamuna hintapyynnin mukaisen tarjouksen ja oli ollut välittäjän mukaan silloin jo kolmas tarjouksen tekijä.
Kauhean tarkkaan en ole seurannut viime aikojen kaupankäynnin nopeutta, mutta hintapyynnöt ovat kyllä jääneet lähelle niitä koronahuippuja.
1990-luvun laman nähneet tietävät, että asuntojen hinnat eivät raketoi laman päättyessä. Lama päättyi 1993. Sinne ajoittuu myös kämppien hinnan pohjakosketus, mutta ensimmäinen todellinen nousivuosi oli vasta 1997. Ja vasta vuonna 2000 hintaindeksit nousivat vuoden 1989 tasolle.
Tälläkin palstalla on esiintynyt sellaista ajattelua, että asuntojen ostolla olisi joku kiire siitä näkökulmasta, että kohta nähdään ostoryntäys ja asuntojen hinnat raketoi ylös. Tuskin nähdään ja tuskin raketoi.
Tilanne on minusta vähän eri nyt. Uhkana on hiipuva väestökehitys koko maassa, jos maahanmuuttoa ei ylläpidetä. Lisäksi koko Eurooppa on kuin velkaletkuissa sätkyttelevä rampa. 90-luvun alussa Kiinan ja Intian kaltaisten maiden merkitys oli pieni, Suomi oli silloin se ns halpatuotantomaa verrattuna vaikkapa Saksaan ja Ruotsiin. Nyt olemme kustannusmielessä Saksan tasolla. Vaikea nähdä, mistä Suomeen tulisi pysyvästi yli 1-2% vuosittainen talouskasvu seuraavan 10 vuoden aikana? Toivottavasti olen väärässä, mutta itse olen tehnyt omat johtopäätökseni ja siirtänyt viimeisen 5 vuoden ajan sijoituspanokset pääosin Suomen ulkopuolelle.
Ei se nousu mikään itsestäänselvä asia ole, varsinkaan nopea sellainen. On useita esimerkkejä pitkistäkin asuntojen hintojen laskukausista, mainitakseni nyt vaikka Italia, jossa ollaan edelleen melkein -20% vuoden 2011 huipuista.
Jos suomen talous kyntää eikä väestö kasva, kyntänee asuntojenkin hinnat ainakin koko markkinan tasolla.
Ysärilamassa purkaantui 1980-luvun hillitön hintakupla. Se hintakupla oli niin hillitön, että vaikka kämppien hinnat puolittui, niin nimellishinnoissa ei lopulta pakitettu kovinkaan monen vuoden takaiseen tilaan.
Mutta alkaahan se kauppa käymään, kun hinnat on kohdallaan.
Ja hintojen lasku ensiaallossa. Se on vielä näkemättä kyllin suuressa mittakaavassa.
Esimerkiksi 12 kk:n heliborin huiput nähtiin jo vuoden 1990 alussa. Vuodesta 1992 eteenpäin meillä korot laskivat voimakkaasti.
Vuonna 1993 asuntokauppaa käytiin paitsi muutaman vuoden tarkastelujakson sisällä ennätyksellisen edullisin hinnoin niin myös suomalaisittain ennätysmatalalla korkotasolla. Mitä kämppien hinnat olisivat olleet ilman voimakasta korkojen laskua?
1990-luvun lamassa lyötiin ns. ilmat pois koko oravanpyörästä niin totaalisesti, että varmasti ns. toipumisvaihe vei vähän aikaa, eikä kierrokset nousseet tappiinsa heti saman tien kun yksi muuttuja helpotti.
Nykytilannetta ei voi mitenkään verrata 90-luvun lamaan.
Olen ihan samaa mieltä. Mutta sinä otit sen 1990-luvun laman keskusteluun.
Jos me palaamme nykyaikaan, niin minä väitän että ihmisillä ei juurikaan ole mahdollisuuksia tai halua ohjata suurempaa osaa tuloistaan asumiseen kuin esim. vuonna 2019. Koska velkarahoitteisen omistusasumisen rahoituskulut ovat nousseet merkittävästi noista ajoista, tarkoittaa se sitä, että asuntojen tulisi olla vastaavasti edullisempia.
Kumpi tilanne on siis parempi? Sentään heti laman jälkeen oli BKT sekä erityisesti vienti kovassa kasvussa. Nyt ei ole juuri kumpikaan kasvanut lähes 20-vuoteen ja tulevaisuuskin näyttää ennemmin synkemmältä kuin valoisammalta.
Kauppamäärät varmaan lyhyellä aikavälillä piristyy patoutuneen kysynnän vuoksi, mutta hintojen osalta on aivan realistinen sellainenkin skenaario, jossa etenkin reaalisesti hinnat ennemmin laskee seuraavat 20 vuotta kuin nousee. Jopa kasvukeskuksissa.
Useista tuuteista kuulee että kauppamäärät nousee ensin ja hinnat seuraa perässä. Ihan kuin niiden hintojen pitäisi vain automaationa nousta. Mikä sitä nousua täällä taantuvassa ja väkimäärältään supistuvassa maassa ajaa?
Väärin noustu ja väärin laskettu🙂 aina on henkilöitä joiden mielestä markkina reagoi väärin… Mielestäni se reagoi aina oikein.
Asuntojen hintoja nostaa kasvukeskuksissa mahdollisesti maltillinen inflaatio, ostovoiman korjautuminen, muuttoliike, talouden mahdollinen yleinen parantuminen🙂
Vain yksi datapiste toki, mutta tuo mainitsemani oma asunto on saanut kyselyitä ja viestejä pääasiassa maahanmuuttajilta. Yleensä homma on kuitenkin pysähtynyt kohtaan “odotetaan pankin lainapäätöstä”. Eli siinä voisi olla yksi kasvusektori, kunhan vain saadaan houkuteltua tarpeeksi paksun lompakon omaavia tänne
Otaksun ettet ollut muuttanut omilleni 90-luvun alussa kun pohdit oltiinko silloin pahemmassa vai paremmassa tilanteessa nykyhetkeen verrattuna.
Suomessa oli tuolloin suuri työttömyys ja merkittävä osa ihmisistä, jotka olivat käytännössä konkurssissa. Tuolloin säädettiin mm. Velkajärjestelylaki helpottamaan suuren kansanosan taloudellista ahdinkoa.
Nyt me keskustellaan miten paljon viitekoron nousu vaikuttaa ihmisten ostokäyttäytymiseen, mutta silloin ihmiset olivat oikeasti ylivelkaisia eli rahat eivät riittäneet velkojen maksuun vaikka olisivat jättäneet muut päivittäiset pakolliset ostokset tekemättä.
"Yksi tekijä on, että asunnot sijaitsevat yksinkertaisesti väärissä paikoissa. Helsingin Sanomat kertoi maanantaina, että Suomessa on jopa miljoona asuntoa, jotka sijaitsevat tulevaan tarpeeseen nähden väärissä paikoissa. Se tarkoittaa, että moni myynnissä oleva asunto ei mene ikinä kaupaksi.
Toinen syy hintojen laskuun löytyy koroista. Suomessa asuntolainoista arviolta yli puolet on sidottu vaihtuviin viitekorkoihin. Korkojen nopea nousu kevään 2022 jälkeen hiljensi Suomessa asuntokaupan."
Tuo ensimmäinen syy ei tule jatkossakaan poistumaan mihinkään, mutta tietenkään se ei ole kasvukeskusten haaste. Muuttuneen korkoympäristön taas luulisi vaikuttavan aivan erityisesti kasvukeskuksiin, ja toistaiseksi vaikutus on ollut varsin maltillinen.
Ja kyllä, markkina reagoi aina oikein. Sekin on oikein reagointia, että ylihinnoitellut kämpät eivät mene kaupaksi.
Ja tämä tietysti vaikuttaa tilanteen analysointia - jossa siis usein halutaan käyttää keskiarvoja jotka helposti junnaa paikoillaan jos markkinoilla alueiden välillä muodostuu isoja eroja (osa nousee, osa laskee).
Jos miljoona asuntoa on väärässä paikassa niin luulisi että tarve on aika suuri rakentaa asuntoja sitten oikeisiin paikkoihin? Tai sitten yksin kertaisesti joku asuu niissä “väärissä” paikoissakin hamaan tappiin asti kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Eroon et pääse eikä rahaa ostaa uutta🙂
Itse uskon että kaupungistuminen edelleen jatkuu. Ehkäpä kehyskunnat voittajina koska niissä hintataso vielä tavan tallaanjan saavutettavissa.
Listahintakin on nyt jo 20k alle 2018 ostohinnan, eli ei mitään kuplahintoja… - olleen erillistalon naapuruston ilmoituksia Etuovessa. Todella nihkeä on ainakin Espoon tilanne tällä hetkellä. “Naapureidenkin” samankaltaiset kämpät olleet myynnissä jo pitkään.
Vielä ei ole näkynyt.
