ÅAB on ihan OK päivittäispankki (itse asiakkaana jo yli 20 vuotta), mutta en ymmärrä mihin ihmeeseen kukaan nykymaailmassa tarvitsee maksullista “varainhoitajaa”, tai miksi kukaan sijoittaisi näihin pankkien ylihintaisiin aktiivisiin rahastoihin.
Tavalliselle palkkatöissä käyville ihmisille, jotka haaveilevat vaurastumisesta ja eivät jaksa seurata pörssiä, indeksirahastot ovat ylivoimaisesti järkevin valinta. Varainhoitajien tärkeimmät asiakkaat ovat kuitenkin säätiöt ja instituutiot. Näille tärkeintä ei ole niinkään maksimaallinen tuotto, vaan saada tasaista ennustettavaa tuottoa kaikissa markkinatilanteissa ja ennen kaikkea se, että omaisuus säilyy seuraaville sukupolville. Osakeindekseissä altistuu kuitenkin osakeriskille. Suurimmissa pörssiromahduksissa indeksien arvot ovat laskeneet 20-80%. Kun säätiöiden ja instituutioiden on tarkoitus olla olemassa satoja vuosia, tälläisiä romahduksia sattuu useampi niiden olemassaolon aikana. Tavallinen kuolevainen taas kokee tälläisen romahduksen todennäköisesti korkeintaan kerran elämässä, ja silloin tavallisen palkansaajan kannattaa vain sijoittaa entistä kovemmin palkkatuloja indeksirahastoon eikä murehtia menetettyjä varoja. Säätiöiden ja instituutioiden taas kannattaa pörssiromahdusten takia omistaa muutakin kuin pörssiosakkeita. Indeksirahastoissa ottaa myös aina näkemyksen tietyn markkinan kehityksestä. Ei ole mikään luonnonlaki, että Yhdysvaltojen indeksit tuottavat parhaiten. Vuosituhannen alussa Venäjän indeksi olisi voinut tuntua voittavalta indeksiltä. Toki tätä riskiä voi hajauttaa sijoittamalla useampaan indeksiin, mutta tämä vaatisi jo jonkinlaista perehtyneisyyttä säätiön avainhenkilöiltä. Heidän pitäisi myös hyväksyttää sijoitussuunnitelma säätiön hallitukselle ja raportoida sijoituksista säännöllisesti. Säätiön avainhenkilöiden palkkaamisessa pitäisi myös huomioida se, että heidän pitää kaiken muun osaamisen lisäksi osata sijoittaa indeksirahastoihin järkevästi. Monella säätiöllä ja instituutiolla voi olla myös ESG-vaatimuksia tai vaikuttavuustavoitteita, joihin varainhoitajien tuotteet tarjoavat valmiin ratkaisun. Jotkut voivat myös periaatteellisista syistä haluta sijoittaa suomalaisiin keskisuuriin yrityksiin. Tällä hetkellä, jos sijoittaa maailmanindeksiin, sijoittaa isolla painoarvolle jenkkien teknojätteihin. Säätiöt siis käytännössä ulkoistavat varainhoidon varainhoitajille, jolloin ne voivat keskittyä ydinosaamiseensa. Helsingin ylioppilaskunta on tästä täydellinen esimerkki miksi säätiöiden kannattaakin ulkoistaa varainhoito eikä itse yrittää sijoittaa tai hakea parempaa tuottoa.
Myös monille rikkaille suvuille suurta tuottoa tärkeämpää on se, että omaisuus säilyy seuraaville sukupolville. Näillä voi myös samalla tavalla korostua suomalaisiin yhtiöihin sijoittaminen tai vaikuttavuussijoittaminen. En myöskään aliarvioisi sitä, kuinka paljon moni voi nähdä arvoa siinä, että pääsee säännöllisesti varainhoitajan kanssa keskustelemaan sijoituksistaan sekä siitä mitä taloudessa tapahtuu.
Olen sijoittanut Ålansbankeniin, koska uskon että sillä on juuri eniten suomenruotsalaista “vanhaa rahaa” asiakkaina. Tämän takia en usko, että indeksisijoittamisen suosio juurikaan uhkaa Ålansbankenia. Veikkaisin että Alexandria on asiakasprofiililtaan sellainen, että sen asiakkaat koostuvat työssäkäyvistä ja yrittäjistä, joiden kannattaisi oikeasti sijoittaa indeksirahastoihin.