AerCap Holdings - flygindustrins okända jätte

Mitä tulee mieleen, kun puhutaan lentoliikenteeseen sijoittamisesta? Lentoyhtiöt ovat ensimmäisten joukossa, samoin huippukuntoiset ja -kalliit komponenttivalmistajat. Mutta entäs se yhtiö, joka omistaa koneet? Tässä ketjussa käsitellään firmaa, joka saa melko vähän huomiota verrattuna kokoluokkaansa ja merkitykseensä koko toimialalle.

AerCap Holdings (NYSE: AER) on vuonna 1995 perustettu, Irlannissa päämajaansa pitävä globaali lentokonevuokrausmarkkinan jättiläinen. Se on ylivoimaisesti maailman suurin matkustajalentokoneiden, helikoptereiden ja moottoreiden vuokraaja, jonka asiakkaita ovat kasvavissa määrin lentoyhtiöt ympäri maailmaa - yhteensä AerCap omistaa n. 3500 kappaletta yllä mainittuja assetteja.

Markkina-arvo: 16,9 BUSD
Liikevaihto (TTM): 7,76 BUSD
EPS (TTM): 15,18 USD
Kirja-arvo per osake (30.6.24): 89,5 USD
Osakekurssi (4.8.24): 86,61 USD

AerCapin bisnes on melko tylsää sorttia, mutta jokaiselle liisausbisneksestä tietävälle ymmärrettävää: se ostaa koneita ja moottoreita valmistajilta (joskus myös muilta tahoilta), rahoittaa ostokset velalla ja pääomalla, ja vuokraa ne sitten eteenpäin. Vuokrasopimukset ovat alalla pitkiä, AerCapin keskimääräisen sopimuksen ollessa kestoltaan yli seitsemän vuotta. Lisäksi AerCap tienaa koneiden ja moottorien huollolla, joka kuuluu yleensä vuokrasopimukseen. Se on kuitenkin hyvin pieni osa yhtiön kokonaisliikevaihdosta (alle 10 %).

Historiaa

Seuraavaksi on tulossa kasa lyhenteitä, josta pyydän jo etukäteen anteeksi.

2000-luvun alussa vuokrausala oli nykyistä pienempi, ja sitä hallitsivat etupäässä kaksi toimijaa: General Electricin omistama GECAS, sekä AIG:n omistama ILFC. AerCap - tuolloin vielä edeltäjänsä nimellä Debis Airfinance - oli pienempi kilpailija, mutta vuonna 2014 tähän tuli muutos AerCapin hankkiessa ILFC:n 7,6 BUSD:n kauppahinnalla (koostuen käteisestä ja merkittävästä osakeannista), saaden kaupassa 41 BUSD:n edestä assetteja, ILFC:n tilauskannan tulevaa kasvua varten, ja tietysti luoden uskottavan kilpailijan GECASille. AIG:n myyntiaikeet perustuivat organisaation uudelleenjärjestelyyn ja finanssikriisin aikaisten bailouttien takaisinmaksuun, joten AerCap pääsi ostamaan ILFC:n alle sen kirja-arvon - tapahtuma, joka tuppaa olemaan yleinen AerCapin kaupanteossa.

Koronapandemia sotki ilmailualan suunnitelmat oikein kunnolla, mutta AerCap ei todellakaan lepäillyt laakereillaan. Maaliskuussa 2021 AerCap julkisti ostavansa GECASin General Electriciltä valtavassa 30,2 BUSD:n kaupassa, joka teki AerCapista vuokrausmarkkinan kuninkaan. Se myös avasi AerCapille uuden bisnesalan, sillä GECASin helikopteribisnes Milestone siirtyi AerCapin haltuun osana diiliä. Kuten ILFC-ostokin, niin tämäkin kauppa perustui myyjätahon aikeisiin järjestellä yhtiötä uudelleen, minkä vuoksi AerCap pääsi taas ostamaan assetit alennuksella itselleen. GE:stä tuli samalla AerCapin suurin omistaja, sillä korvaukseen sisältyi 6,6 BUSD:n edestä AerCapin osakkeita. Näistä lisää myöhemmin. Kahdessa vuosikymmenessä piskuinen AerCap nielaisi siis kummatkin alan kahdesta hallitsijasta, ja on nyt täysin ylhäisessä yksinäisyydessään alansa ykkönen.

Bisnesalat

  • AerCap Leasing: ydinbisnes eli lentokoneiden vuokraus. Suurin ja tärkein osa yhtiötä, liikevaihdosta n. 90 prosenttia tulee tästä. Bisnes on hyvin hajautettu globaalisti: viisi suurinta asiakasta edustavat 20 prosenttia yhtiön konekannasta, ja asiakkaat eivät ole keskittyneet yksittäiseen maanosaan. APAC-alue on yhtiölle tärkein markkina, jonne on vuokrattu kolmasosa yhtiön koneista. Kuten yllä mainitsin, niin koneiden huoltosopimukset ovat sisäänleivottuna liisaukseen; ymmärtääkseni kaikissa bisnesalueissa homma toimii samalla tavalla.
  • AerCap Cargo: sama kuin yllä, mutta rahtikoneilla. Näiden osuus AerCapin konekannasta on 120 kappaletta, eli matkustajalentokoneisiin verrattuna bisnes on pienimuotoisempaa. Suurimmat asiakkaat ovat Amazon ja Maersk.
  • AerCap Materials: lentokoneen osien korjaus-, jakelu- ja myyntibisnes. AerCapilla on omat toimitilat lentokoneiden purkamiseen, josta saadaan myös varaosia yli 850 asiakkaan käyttöön.
  • Milestone: helikopterien liisausbisnes. Konekanta on reilun 320 helikopterin suuruinen, ja asiakaskuntaan kuuluu mm. kuljetuspalveluiden tarjoajia ja energiayhtiöitä.
  • AerCap Engines: ehkä mielenkiintoisin osa yhtiötä. Engines on lentokonemoottorien vuokrausta hoitava bisnes, johon AerCap on tehnyt isoja panostuksia viime vuosien aikana – yhtiön CMD:llä viestittiin n. 8 BUSD:n moottoritilauksista edellisen kolmen vuoden aikana. Lentoyhtiöiden on pidettävä koneet ilmassa, eivätkä lentokoneet voi olla pitkiä aikoja poissa pelistä moottorivikojen takia. Engines-bisnes vastaa tähän ongelmaan tarjoamalla nopealla aikataululla varamoottoreita sekä moottorien huoltopalveluita. AerCapin ja moottorivalmistaja Safranin puoliksi omistama yhteisyritys Shannon Engine Support on osa tätä segmenttiä. V. 2023 vuosikertomuksessa AerCap mainitsee yhtiön tuottaneen 124 MUSD:n liisaustulot.

Kilpailuedut

Lentokonevuokraus ei ole bisnes, jossa nautitaan syvistä vallihaudoista ja korkeista kannattavuuksista – päinvastoin. AerCap saa kuitenkin skaalaetuja ison kokoluokkansa turvin. Laajempi verkosto ympäri maailmaa, hyvät suhteet valmistajiin sekä taloudelliset valmiudet hankintoihin, altistus eri konetyyppeihin ja huoltosopimukset takaavat etua kilpailijoihin nähden. Markkinalle ei myöskään ole erityisen helppoa tulla uutena toimijana.

Markkinatrendit

AerCapin sijoitusteesin kannalta on muutama tärkeä markkinatrendi, jotka ovat mainittava tässä erikseen:

  1. Liisausmarkkinan kasvu. Viime vuosina yhä suurempi osa uusista lentokoneista on mennyt liisaajien taseisiin, eikä suoraan lentoyhtiöiden haltuun. Lentokoneet sitovat sen verran paljon pääomia, että vuokraus on yhä useammille parempi vaihtoehto.
  2. Lentoliikenteen kysyntä on huipussaan. Ympäristöasioista voi kukin olla mitä mieltä tahansa, mutta lentäminen on kaikkea muuta kuin loppumassa. Tämä on taannut sen, että AerCapin ja muiden vuokraajien koneille löytyy kysyntää vuokrankorotuksista huolimatta (2019-2023 välillä 20 prosentin kasvu isoimman lentokoneryhmän eli A321Neon vuokrissa, vuokrausaste lähentelee 100 prosenttia). Tämä pätee etenkin kohdan nro 3 valossa:
  3. Uusien lentokoneiden ja moottoreiden tuotanto sakkaa pahasti. Boeing, Airbus, Raytheon – kaikki suuria valmistajia, kaikki viestineet suurista tuotanto-ongelmista viimeisen 12 kuukauden aikana. Ongelmia on sekä tuotantoketjuissa että turvallisuusseikoissa, kuten moni on uutisista varmasti nähnytkin.

Tarjontaa ei siis ole lähimainkaan riittävästi kaikille lentokoneita hamuaville. Esimerkki: vuoden 2024 uusien lentokoneiden tuotanto on AerCapin CMD-materiaalien mukaan jäämässä vuoden 2017 tasolle! AerCapin kilpailija/verrokkiyhtiö Air Leasen toimitusjohtaja taas ennusti Q2/2024-konffapuhelussaan Boeingin ja Airbusin tuotanto-ongelmien jatkuvan 3-4 vuoden ajan – sama linja, jota AerCapin johto on myös viestinyt.

Mihin tämä sitten johtaa? No, positiivisiin asioihin niille, joilla on käyttökelpoisia lentokoneita vuokrattavaksi – ja myytäväksi halukkaille ostajille.

Pääoman allokoinnin mestariteos?

Jokaisen toimitusjohtajan tärkein tehtävä on kasvattaa firman osakekohtaista käypää arvoa. Jos olet oppinut alakoulussa murtolukuja ja myöhemmin elämässä pääoman allokointia, niin tiedät hyvin, että sitä voi kasvattaa kahdella tavalla: kasvata arvoa (osoittaja) tai pienennä osakemäärää (nimittäjä). Jos olen sijoitusurani aikana nähnyt yhden toimitusjohtajan, joka ymmärtää tämän, niin se on AerCapin Aengus Kelly. Alla olevassa kuvassa tiivistyy Kellyn mielenmaailma:

AerCapin johto on onnistunut viime vuosien aikana erinomaisesti allokoimaan pääomaa omistajia hyödyttävällä tavalla, mistä myös osakekurssi on kiittänyt. Alla esimerkkitapauksia:

  • AerCap on pyrkinyt hankkimaan uusia koneita opportunistisesti ja vastasyklisesti. GECAS-hankinta lentoliikenteen romahdettua on selkeä esimerkki, mutta myös hiljattain julkaistu uutinen 37 Airbus 321Neo-lentokoneen tilauskirjan ostaminen likviditeettikriisissä painineelta halpalentoyhtiö Spirit Airlinesilta osoittaa nopeaa ja tehokasta toimintaa.
  • Valtavat omien osakkeiden takaisinostot ja mitätöinnit – pelkästään vuoden 2023 aikana, jolloin AerCapin oma osake oli arvostettu n. 0,8x kirja-arvoon, yhtiö mitätöi 18 prosenttia osakekannastaan! Suurin osa tästä oli muuten – kuinkas muuten – GE:ltä ostettuja osakkeita, joita AerCap hankki 36,4 miljoonaa kappaletta (n. 15 % koko osakekannasta). Ensin ostettiin GECAS alle käyvän arvon, sitten ostettiin kaupassa liikkuneet osakkeet alennuksella takaisin. Ei huono.
  • Millä AerCap on rahoittanut noin valtavat takaisinosto-ohjelmat? Vastaus on helppo: AerCap on hyödyntänyt kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa myymällä vanhempaa konekantaansa korkeilla hinnoilla lentoyhtiöille n. 15-20 prosenttia yli niiden kirja-arvon. Tämä on selvästi yli pitkän aikavälin keskiarvon (10 %), mikä kuvastaa kysyntätilannetta. Ylihinta voi kuulostaa pieneltä, mutta koska AerCapin konekantaa on rahoitettu suureksi osaksi velalla, niin omaan pääomaan nähden myynnit tuovat hyvin rahaa. Asetelman kruunaa omien osakkeiden takaisinosto alle kirja-arvon, kuten alla oleva kuvaaja näyttää.

AerCap tarjoaa sijoittajalle herkkua pääoman allokoinnin saralla: on kyse sitten orgaanisesta kasvusta, yritysostoista, bisneksen kutistamisesta tai kasvattamisesta, niin tavoite on aina yhtä selkeä: arvonluonti osakkeenomistajille.

AerCapin suunnitelma pääomien allokointiin on selkeää. Terveen velkatason ja IG-luottoluokituksen säilyttäminen on ykkösprioriteetti, jonka jälkeen keskitytään tilaisuuksien tullen uusien koneiden tilauksiin ja omien osakkeiden takaisinostoon. Yhtiö aloitti myös osingonjaon osakkeen arvostuksen kohotessa kirja-arvon tasolle, ja osingonkasvatusta yhtiö aikoo ajaa pienentämällä osakekantaansa. Hesulin kioskit, kirjoittakaapa tuo ylös.

Johto

Yhtiön ylin johto on ilmeisen kokenutta, ja suurin osa on pitkän linjan veteraaneja ILFC:stä ja GECASista ennen yritysostoja. Kuten yllä sanottu, niin toimitusjohtaja on 25 vuotta alalla eri rooleissa toiminut Aengus Kelly, joka omistaa nelisen prosenttia yhtiöstä. Kellyn tyyliä voisi kuvailla konservatiiviseksi, ainakin mitä tulee alakanttiin annettuihin ohjeistuksiin ja niiden myöhempiin nostamisiin pitkin vuosia. Sijoittajien palvelu, omistaja-arvo ja buybackit ovat Kellylle ja AerCapin johdolle todellinen sydämen asia.

Riskit

Lentobisnekseen liittyy monia riskejä, joista pari selkeintä on realisoitunut viime vuosina koronan ja Venäjän hyökkäyssodan muodossa. Vaikka AerCap onkin osoittautunut hyvin kyvykkääksi ennakoimaan ongelmia ja ottamaan kalustoaan haltuun ongelmatilanteissa, niin immuuni se ei ole: Venäjälle jäi talvella 2022 AerCapin kalustoa jumiin merkittävissä määrin (5 % kannasta). Vaikka vakuutuskorvaukset korvaavatkin menetystä, ja niitä pidetään yhtenä AerCapin piiloarvon lähteenä (arviolta n. 7 USD/osake tulevia korvauksia) niin on hyvä muistaa, että monikin asia voi mennä hyvin pieleen hyvin äkkiä.

Korot ovat myös riskitekijä. Kun konekanta on suurimmaksi osaksi rahoitettu velalla, niin korkojen liikkeitä sopii seurata. Viime vuosien korkojen noususta on kuitenkin selvitty ongelmitta.

Valuaatio?

AerCapin CMD:llä firma toi esille, että sen osake on edullinen sekä finanssiyhtiöiden että teollisuusfirmojen mittapuulla.


Koska AerCap muistuttaa yhtiönä monella tavoin pankkia, niin järkevin valuaatiotapa lienee kuitenkin P/B-luku. Se on liikkunut yhden molemmin puolin – tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että nykyisessä kysyntätilanteessa omaisuuserien käypä arvo on melko selvästi kirja-arvoa korkeampi. Historiallisesti lentokonevuokraajia ei kuitenkaan ole arvostettu juurikaan yli P/B 1:n (usein alle sen), eikä siihen välttämättä ole syytäkään – bisnes on syklinen ja tuottaa vain hieman yli 10 %:n oman pääoman tuottoa. AerCap on kuitenkin viime vuosina päässyt hyvässä markkinassa lähemmäs 15 %:n rajaa – jos uskoo hyvien olosuhteiden ja suorittamisen jatkuvan, niin arvostus on maltillinen. Arvostuksesta puheen ollen – AerCapin valuaatiota tulee luultavasti tukemaan yhtiön taipumus takaisinostoihin ja mitätöinteihin. Tämä on selkeä etu verrattuna esim. aiemmin mainittuun kilpailija Air Leaseen, joka ei ole alhaisesta arvostuksestaan huolimatta ostanut omia osakkeitaan takaisin.

Loppusanat

AerCap on monipuolinen ilmailualan yhtiö, josta on tullut alalla keskeinen toimija kasvavan kysynnän ja rajallisen tarjonnan aikana. Sitä johdetaan äärimmäisen hienosti, kasvaen ja kutistuen osakkeenomistajan etu mielessä. Näkymä lähivuosille (ja kenties vielä pidemmällekin) on loistava, ja AerCap on loistavasti sijoittunut hyötymään valmistajien ongelmista ja lentoliikenteen kasvusta. Firma ei tule raketoimaan minkään maailmaa mullistavan innovaation kautta, mutta ilman lentoliikenteen romahduttavaa kriisiä on yhtiöllä hyvät saumat saavuttaa hyvät, ennustettavat vuosituotot hyväksi aikaa tästä eteenpäin.

(Ei sijoitussuositus, omistan AerCapin osakkeita.)

25 gillningar

Bra start på tråden, du verkar ha täckt in precis allt. Eftersom bolaget är verksamt i Irland och betalar utdelning, kan du som erfarenhetsexpert säga hur mycket källskatt som dras på utdelningen?

Flygresande är en bransch där man vanligtvis förstör mer aktieägarvärde än man skapar. Jag var tvungen att kolla i Finnairs årsredovisning för 2020 och såg att bolaget leasade ungefär hälften av sin flotta och ägde den andra hälften av planen. Skulderna för båda var lika stora och även leasingavtalen innehöll ett ränteelement.

AerCaps rörelsemarginal är enorm. De största kostnaderna är avskrivningar och räntekostnader. AerCap behöver köpa tillgångar till balansräkningen för 10 dollar för att få 1 dollar i omsättning. Förra året var ett toppår för resultatet och return on assets var ändå 4,4 %.

Den här bilden är intressant:

AerCaps avkastning på eget kapital under 2023 var 19,2 %. Det egna kapitalet per aktie ökade med 25,3 % och dessutom betalades en liten mängd utdelning. Det är mycket sällsynt att ett bolags styrelse kan skapa aktieägarvärde på det här sättet.

Jag tror att den största risken för bolaget, utöver cyklikaliteten, är att tillgångssidan i balansräkningen surnar i takt med att nya flygplanstyper och drivkällor utvecklas. I en kapitalintensiv bransch tar man mycket lån, och då är skuldsättningen i balansräkningen på sätt och vis ett stort förtroende för att de objekt som köpts med skuld kommer att vara relevanta långt in i framtiden. Investeringsprofilen påminner lite om ett fastighetsbolag i det att det fria kassaflödet är litet i förhållande till balansräkningens storlek. Bolaget har dock inte samma begränsningar som en REIT-fond, och den mer sällsynta tjänsten som erbjuds ger förhandlingsstyrka.

6 gillningar

Jag återkommer i ärendet under de kommande veckorna.

Ja, alla som har följt Buffetts utspel har hört samma visa om hur flygbolagens affärsmodell är helt fruktansvärt dålig. Hård konkurrens, svårt att differentiera sig, stort kapitalbehov, regleringar… en usel bransch, om du inte råkar dra nytta av någon av de ovan nämnda faktorerna (t.ex. komponenttillverkare eller konsumenten!).

AerCaps position är OK i förhållande till branschen – även om AerCap inte har och inte kommer att ha någon bestående konkurrensfördel, så är dess kärnprodukt en infrastrukturliknande bristvara som kunderna vill ha allt mer av och behöver mer än allt annat. Detta återspeglas delvis i att AerCaps kundfordringar historiskt sett inte har varit förfallna mer än ett par veckor (förra året i snitt två dagar :grin:). Det är ganska lätt att förutse att så länge Boeings och Airbus problem fortsätter, kommer positionen att förbli god och hyrorna kan höjas.

AerCaps egen data visar på något liknande; enligt 2023 års siffror skulle den globala flygplansflottan vara ca 50/50 mellan ägda och leasade flygplan. Tillväxten har dock varit störst i antalet leasade plan, och marknadsanalyser tyder på att trenden kommer att fortsätta.

Det är också sällsynt att ett bolag får en sådan möjlighet. VD Kelly har i sina intervjuer varit “på bollen” gällande branschens utbudsproblem under en lång tid innan förra årets återköpskarusell, så det fanns visdom i bolaget att även utnyttja undervärderingen av aktien. Hur marknaden helt missade detta är en minst lika intressant aspekt – AerCap är inget litet bolag.

Om man bortser från svarta svanar, så stämmer detta säkert. AerCap har under de senaste åren förbättrat sin riskprofil enormt: GECAS utökade inte bara flottan till rabatterat pris, utan ökade enligt AerCaps rapportering även antalet kunder med ca 50 procent – och ökade förstås antalet flygplan, vilket minskar risken för enskilda kunder/flygplanstyper osv. Försäljningen av flygplan har också främst gjorts från den äldre änden (genomsnittsåldern på sålda plan ca 15 år), vilket har gjort att andelen nya plan, särskilt A320Neo och Dreamliners, har blivit dominerande. Att man kan generera försäljningsvinst och därmed värdeskapande även genom att sälja gammal teknik säger mycket om efterfrågesituationen.

I Helsingfors kan man ju inte sånt här, men Kelly sa det bäst i något konferenssamtal: så länge han samtidigt kan förbättra kvaliteten på sitt genomsnittliga flygplan, sälja över bokfört värde och använda pengarna till återköp under bokfört värde, så behöver han inte köpa ett enda plan av någon. Den inställningen är det som gör AerCap intressant just nu – och om det upplägget slutar fungera, så försvagas caset väsentligt.

3 gillningar

https://finance.yahoo.com/news/aercap-leased-purchased-sold-226-110000978.html

AerCap publicerade förhandsinformation om sina aktiviteter under Q3, vilket jag inte minns att bolaget har gjort under tidigare kvartal. Bolagets flotta (fleet) växte på samma sätt som under Q2, och knappt tre procent av aktiestocken makulerades. Inget särskilt under solen alltså.

https://www.insuranceinsider.com/article/2duhzj97prsr86o5d6hog/london-market/starr-inks-settlement-with-aercap-on-its-1-2bn-aviation-war-cover

Sedan har vi den här nyheten, som jag tyvärr inte kommer åt på grund av en betalvägg. AerCap ska enligt rubriken ha nått någon form av uppgörelse om försäkringsersättningar gällande den utrustning som blivit kvar i Ryssland. AerCap (och andra flygplansuthyrare) har redan tidigare fått stora ersättningar för förlusterna och skadorna på planen orsakade av Rysslands anfallskrig, men de resterande fordringarna tvistas det fortfarande om ända in i rättssalarna. Om rubrikens ersättning på 1,2 miljarder USD (BUSD) stämmer, så pratar vi om över sex dollar per aktie. Ingen liten ersättning alltså, precis som den förlust på 2,7 miljarder USD som bokfördes för ett par år sedan inte heller var liten. Nedan följer FT:s artikel i ämnet:

Jag väntar på AerCaps eget meddelande om situationen, men oavsett vilken summa som betalas ut till AerCap kommer den förmodligen att skjutas direkt in i återköp (buybacks). Jag klagar alltså inte.

3 gillningar

AerCaps VD Gus Kelly intervjuades av KPMG för att prata om flygindustrins utveckling. Kellys ärliga och raka kommunikation kan man bara beundra.

Inget särskilt betydande framkom i intervjun, men Kelly “bekräftade” så att säga sin tidigare uppfattning om flygplanstillverkarnas produktionsproblem och att de kommer att fortsätta i flera år framöver. Man fick också utmärkta insikter från branschens värdekedja:

  • AerCap och andra stora leasingbolag är avgörande för tillverkarna, eftersom de är den enda parten i hela värdekedjan vars balansräkningar man verkligen kan lita på. Mindre leasinggivare och, med några undantag, inga flygbolag är tillräckligt stabila för att Airbus och Boeing ska kunna bygga sina orderböcker på dem.
  • Kelly ser att ingen större konsolidering längre sker bland leasingbolagen, eftersom verksamheten är av hög kvalitet och stabil – det finns inga villiga säljare utan speciella omständigheter.
  • Kelly ger inte mindre leasinggivare någon chans att klara sig på den nuvarande marknaden, där utbudsproblem begränsar allt från tillgången på delar till tillgången till servicenätverk. Betydelsen av skala och tillförlitlighet betonas.
  • För leasinggivarna är de kostnadstryck som rapporteras av flygbolagen inget problem, eftersom deras marknadskraft är enormt stark gentemot flygbolagen – utan flygplan finns ingen verksamhet, så räkningarna betalas utan klagomål. Dessutom leder det till att allt fler flygbolag hyr sina flygplan, vilket gynnar AerCap och dess partners på lång sikt.
  • Kelly ser flygbolagen som den främsta lidande parten när det gäller OEM:s leveranssvårigheter (företagen får fasta kostnader som går förlorade utan flygplan) – därför har de aktivt köpt äldre flygplan från AerCap och andra leasinggivare för att säkerställa sin verksamhet. Denna dynamik kommer sannolikt att fortsätta i flera år.

På Twitter stötte jag också på en artikel där AerCap pitchas som ett investeringsobjekt. Länken finns nedan: kortfattat kan sägas att skribentens tes bygger på AerCaps “organiska tillväxt”, det vill säga data om märkbara hyreshöjningar för de flygplanstyper som AerCap äger, bolagets kontinuerliga försäljning av utrustning över det bokförda värdet (vilket båda är möjliga tack vare en gynnsam efterfråge- och utbudssituation), samt rikliga återköp av aktier.

https://x.com/myownreasoning/status/186473732856754685

Jag säger inte att skribentens prognoser är särskilt konservativa, men om de skulle förverkligas skulle AerCap handlas på cirka 6,5x 2025e P/E-nivåer. Jag funderade nyligen djupare på den värderingen: AerCap är en balansräkningsverksamhet, så det är förmodligen inte meningen att den ska handlas mycket över bokfört värde. Men tänk om AerCaps position på marknaden förbättras, portföljens andra verksamheter växer, aktiekapitalet minskar och den gynnsamma efterfrågesituationen fortsätter? Kanske börjar AerCap värderas som ett industriföretag, som bolaget självt har antytt i sina presentationer.

Detta kanske aldrig händer, och kanske inte heller ska – men vad spelar det för roll när man inte behöver betala för det med nuvarande värderingar? :grin: Jag gillar sådana fall inom värdeinvestering, där man inte behöver betala för optioner som kan förbättra avkastningen mycket betydligt. Och om ingen trots allt är intresserad av att äga AerCaps aktie, så vet jag en part som köper den – AerCap självt. Med dessa ord går vi in i år 2025.

7 gillningar

AerCap får, baserat på ett färskt domstolsbeslut, ansöka om ersättning från försäkringsbolag för drygt en miljard dollar för flygplan som stulits av Ryssland.

Mer om ämnet i Reuters artikel:

https://www.reuters.com/business/finance/uk-court-rules-favour-lessors-court-case-over-jets-lost-russia-2025-06-11/

2 gillningar