Biosimilaarikenttä on vasta kehittymässä ja se näkyy tällaisena hapuiluna markkinointiyhtiöiden toiminnassa. Jo pidempään ns- big pharma on divestoinut biosimilaaribisnekset ja B&L ei tässä suhteessa poikkea isosta kuvasta, vaikkei se kovin suuri yhtiö olekaan, suunnilleen Stadan kokoluokkaa, jolle Ximlucin kaltainen lääke olisi suht merkittävä.
Pure-play biosimilaariyhtiöt puuttuvat vielä kentältä, niitä on vain kourallinen. Similaarit tahtoo olla vaihdoltaan liian pieniä alkuperäislääkeyhtiöille, mutta yleensä kuitenkin suht vakavien sairauksien lääkkeitä, kuten Ximlucicin, mitkä vaativat myyntitiimin, joka osaa käsitellä niitä. Näin ollen ne eivät välttämättä sovi perinteisiä geneerisiä kemiallisia lääkkeitä myyvien yhtiöiden portfolioon, puhumattakaan OTC-lääkefirmoista. Stada näyttää olevan hyvä poikkeus, joka pelaa similaarien kanssa pitkää peliä.
Koko USA saaga FDA-viivästyksineen ja B&L sotkuineen alleviivaa kuinka haastava markkina USA on eurooppalaisen innovatiivisen kehitysyhtiön näkökulmasta. Tärkeintä olisi löytää pitkäjänteinen ja vakaa kumppani, jolla on elkeä strategia tuotteen myyntiin kustannustehokkaasti. Usassa Biogen vaikuttaa Raniizumabin kanssa nyt vahvimmalta, koska Coherus on tuhonnut yrityksensä arvoa parissa vuodessa rankalla kädellä johdon seikkaillessa strategian kanssa.
Euroopassa puolestaan Biogen ei näytä myyneen käytännössä yhtään. Tämä on Stadan kannalta hyvä merkki, koska Stada ja Biogen voittivat UK kilpailutuksen, Teva jäi rannalle ja Ranskassa puolestaan Ranibizumabia saa Tevalta ja Stadalta, Biogen ei toistaiseksi ole listoilla. Todella jännittäviä aikoja eletään ja käänteitä on vielä luvassa, toivottavasti uusi jenkkikumppani on yhteistyökykyinen ja opdivo-biosimilaari saadaan myös lisensoitua hyvällä diilillä pitkäjänteiselle kumppanille.