Wetteri tiedotti että Aarne Simula palaa toimitusjohtajaksi ja Pietu Parikka on saanut lähteä. Päätös oli oikea, joskin myöhässä. Parikan toimitusjohtajakausi jää historiaan erikoisena suorituksena. Wetterillä on maan kattavin myyntiverkosto ja edustukset joita monet kilpailijat katsovat kateudella, ja uusien autojen myynti tuottaa automaattisesti vaihtoautovirtaa. Tämä on alan peruslogiikka jonka jokainen autokaupan ammattilainen tuntee. Silti Parikan aikana juuri tätä vahvuutta ei osattu hyödyntää – vahvuus nähtiin heikkoutena ja resurssit ohjattiin sinne missä Wetterillä ei ole mitään erityistä kilpailuetua. Heikkous taas nähtiin vahvuutena.
Miten tällainen strateginen sokeus on mahdollista? Se on kysymys johon osakkeenomistajat ansaitsevat vastauksen. Tekohymy ei korvaa toimialan tuntemusta ja ammattitaitoa, se on tosiasia.
Simula tunnistaa tilanteen kirkkaasti – uusien autojen volyymi kasvaa, se tuottaa vaihtoautoja ja siitä syntyy kannattava kierto. Ei rakettitiedettä, ihan vaan autokauppaa. Yli 40 vuoden kokemus näkyy siinä että perusasiat ovat hallussa.
Toivottavasti Parikka ei ehtinyt tehdä peruuttamatonta vahinkoa, kuten aiemmissakin toimissaan on nähty tapahtuvan. Strategiset virheet eivät aina korjaannu pelkällä johtajanvaihdoksella, ja päämiessuhteissa, henkilöstössä ja katteissa voi olla jälkiä jotka näkyvät vasta myöhemmin.
Wetterillä on edellytykset kääntää suunta, kunhan niitä nyt osataan käyttää.