En ole metallimusiikin ystävä, mutta pidän hyvistä kirjoituksista. Jonkin aikaa sitten käänsin tänne Kanadan pääministerin tekstin, sujuvalle Suomen kielelle. Mietin jo viikko sitten pitäisikö sama tehdä tälle 90-luvun alussa perustetulle Virginialaisen laulu- ja soitinyhtye Lamb of Godin solistin, Randal Blythe:n, kirjoitukselle. Tänään oli vihdoin aikaa.
USA:n kehityksen seuraaminen on minulle tuskallista. Monesta syystä. Pidän USA:sta, mutta en siitä, mitä siellä tapahtuu. Toivottavasti tämä teksti toimii jonkinlaisena varaventtiilinä myös joillekin teistä. Sellaisena se toimi minulle.
Pahoittelen pitkää viestiä. Tämän tiivistäminen olisi vienyt kirjoitukselta tunnetta ja kaikkien tunteiden takana on ajatus. Tässä kirjoituksessa paljon enemmän kuin keskimäärin.
”Onpa kaunis ilta, eikö vain?” hän kysyi huolitellulla brittikorostuksella, kun kävelimme pois Sunset Boulevardin Book Soup -kirjakaupasta. ”Todellakin on!” vastasin. ”Niin, se on varsin mukava hämäys kaikista niistä kauheuksista, joita ympärillämme tapahtuu”, hän sanoi. ”Niin on”, vastasin. ”Ja luulen, että me kaikki kaipaamme sitä juuri nyt.”
Oli maaliskuu 2025. Olin Los Angelesissa yhden yön ajan ennen kotiinpaluuta Just Beyond the Light -puhekiertueeni ensimmäisen osion jälkeen. Donald Trump oli ollut virassaan hieman yli puolitoista kuukautta, ja sana ”kauheudet” kuvaamaan kansakuntamme tilaa lipui jo aivan liian helposti kadulla vastaantulevan ulkomaalaisen suusta. Hän kuului kuitenkin omaan heimooni, oli kirjatoukka kuten minäkin. Hänen kävellessään pois tunnistin ostoksen hänen käsissään – kirjan, joka löytyi jo omasta hyllystäni kotona: Erik Larsonin In the Garden of Beasts – Love, Terror, and an American Family in Hitler’s Berlin. Kirja sijoittuu Saksaan vuoteen 1933, kolmannen valtakunnan alkuhetkiin – ja me kaikki tiedämme, miten se tarina päättyy. Kuinka sopivaa, ajattelin, mutta tuskinpa kovin hyvä hämäys kaikista niistä kauheuksista.
Nyt siitä on kulunut vajaa vuosi, enkä pysty enää keräämään halua, saati tahtoa, etsiä hämäyksiä.
Richmond, Virginia (RVA), 2020. Samaa paskaa, eri vuosi.
Kuten useimmat teistä… minä olen väsynyt. Niin helvetin väsynyt. Hallintomme kaikkien kolmen haaran avoin moraalinen romahdus on tyhjentävää. Kyse ei ole vain siitä, että Yhdysvaltain nykyinen presidentti on mies, jonka valamiehistö totesi syylliseksi naisen seksuaaliseen hyväksikäyttöön – puhumattakaan 34 muusta rikoksesta, jotka liittyivät hyssyttelyrahojen maksamiseen aikuisviihdenäyttelijä Stormy Danielsille (kaikukoon hänen nimensä ikuisesti Vapauden saleissa epätodennäköisenä mutta aitona amerikkalaisena sankarina, joka uskalsi vastustaa tätä vastenmielistä irvikuvaa miehestä).
Kyse ei ole vain siitä, että sama sekopää nököttää nyt kuin jättimäinen mätänevän katkarapu Resolute-työpöydän äärellä puoliksi tuhotun Valkoisen talon mauttomissa tekokulta-asusteissa, syleillen täysin omituista ”Marie Antoinette kohtaa Liberacen” -sisustusvaihettaan. Kyse ei ole vain siitä, että meillä on ikuinen epäonnistunut liikemies leikkimässä jonkinlaista kansakunnan taloudellista isähahmoa, joka on päättänyt tuhota taloutemme hölmöillä tulli-ilmoituksillaan ja loputtomilla kauppasodillaan, nostaen ruoan, sairausvakuutusten ja kaiken muun mahdollisen hintaa samalla kun hän rikastuttaa itseään vähintään 1,4 miljardilla dollarilla pelkästään ensimmäisen paluuvuotensa aikana.
Kyse ei ole vain siitä, että tämä huonosti puhuva moukka, maan korkeimman viran haltija, lentää muihin maihin vain loukatakseen julkisesti historiallisia liittolaisiamme sekavilla ja sammaltavilla puhesalaateillaan maailman näyttämöllä – mennen jopa niin pitkälle, että uhkailee täysin turhilla hyökkäyksillä heidän suvereeneille alueilleen, kuten Grönlantiin, jonne meillä on jo täysi pääsy pitkäaikaisten sopimusten kautta. Kyse ei ole vain siitä, että tämä armeijaa pakoillut rikas kakara, joka on vastoin kaikkea järkeä asevoimien ylipäällikkö, on siirtynyt uhkauksista tekoihin hyökkäämällä toiseen suvereeniin valtioon, sieppaamalla sen kieltämättä kauhean diktaattorin huumeiden vastaisen taistelun nimissä, mutta jättämällä diktaattorin vielä pahemman kakkosmiehen valtaan – muuttaen siten ei yhtään mitään, paitsi tuhlaamalla miljoonia amerikkalaisten veronmaksajien dollareita.
Kyse ei ole vain siitä, että ”vapaan maailman johtaja” oli vuosia modernin historian tunnetuimman lapsiseksikauppiaan, Jeffrey Epsteinin, paras ystävä ja on parhaillaan keskellä räikeää peittelyoperaatiota suojellakseen rikkaiden ja vaikutusvaltaisten pedofiilien etuja (puhumattakaan siitä, että hän on itse esittänyt erittäin vaivaannuttavia, pedofiilimaisia kommentteja oman tyttärensä fyysisestä viehättävyydestä). Kyse ei ole vain siitä, että maskipäiset miehet partioivat nyt kaduillamme kuin Gestapo, terrorisoiden väestöä ja tappaen avoimesti kaksi Amerikan kansalaista ampumalla heitä kasvoihin kirkkaassa päivänvalossa, samalla kun muut kansalaiset kuvaavat nämä teloitukset ja julkaisevat videot internetiin – videoita, joita en pysty lopettamaan katsomasta uudelleen ja uudelleen.
Video hymyilevän 37-vuotiaan äidin viimeisistä sanoista, jotka hän sanoi miehelle, joka murhasi hänet: ”Tuo on ihan okei, tyyppi. En ole vihainen sinulle.” Video, joka päättyy sekunteja myöhemmin siihen, kun tämä maskipäinen roisto kutsuu häntä ”vitun huoraksi”, kun hänen kuollut ruumiinsa lyyhistyy tila-auton rattiin. Video 37-vuotiaasta miehestä, rakastetusta teho-osaston sairaanhoitajasta, joka kamppailee jäisellä kadulla suojatakseen naista omalla kehollaan, kun useammat näistä maskipäisistä konnista suihkuttavat häneen pippurisumutetta, heittävät hänet maahan, pahoinpitelevät hänet, riisuvat hänet aseista ja ampuvat häntä selkään kuin pelkurit.
Pelkurit.
Videot Minneapolisin naisista huutamassa; huutamassa uudestaan ja uudestaan lumisella kadulla… ”Mitä vittua te teitte? MITÄ VITTUA TE JUURI TEITTE?” Näiden naisten äänten tuskainen kauhu on palanut minuun kiinni.
Kaikki ne kauheudet, joita ympärillämme tapahtuu.
Jos olet Yhdysvaltain kansalainen etkä ole katsonut näitä videoita, tee se. Älä käännä katsettasi pois. Älä sivuuta tätä, äläkä yritä parhaasi mukaan jatkaa eteenpäin ja unohtaa sitä, koska sanot itsellesi, ettet kestä enää. Älä ole pelkuri. Tämä on sinun maasi, ja tätä täällä tapahtuu juuri nyt, huolimatta niistä räikeistä valheista, joita presidentti ja hänen sarjakuvamainen konnagalleriansa syöttävät sinulle suoraan päin naamaa.
”Kotimaisia terroristeja”… älä anna heidän valheidensa saada sinua epäilemään järkeäsi. Sinulla on silmät, joilla näet ympärillämme tapahtuvan kauhun totuuden. Sinulla on silmät, joilla näet Renée Goodin ja Alex Prettin murhat. Ei, ystäväni, te ette ole hulluja. Asiat ovat huonosti. Todella, todella huonosti. Tämä ei ole normaalia.
RVA 2020. Kyynelkaasun tuoksua, täydellinen juhla-iltoihin ystävien kanssa.
Ja jälleen, kaikki tämä hulluus tekee minut niin väsyneeksi – se tekee meistä kaikista niin helvetin väsyneitä.
Eikä se ole vain tämä mielipuolinen amerikkalainen painajainen, jota elämme, mikä kuluttaa minua. Ei, olen väsynyt myös siksi, että olen kirjaimellisesti huutanut keuhkojeni täydeltä varoituksia tästä kaikesta jo 30 vuotta.
Liityin bändiini vuonna 1995. Ensimmäinen ikinä julkaisemamme kappale, ”Ruiner”, oli ensimmäinen biisi jaetulla 7-tuumaisella singlellä philadelphialaisen Zed-yhtyeen kanssa. Sanoitukset kuuluvat näin: ”Kuinka valoisa voisikaan olla pimein hetkemme? Ketään ei jää jäljelle, kun he tulevat perimään verivelkojaan. Kaikki tilit tyhjenevät, binäärinen astia täynnä pelkkää pölyä. Hillitön hallinnan himo on muuttanut meidät kasvottomien kuninkaiden pelinappuloiksi. Vuodatetut verijoet muuttuvat heidän voitonhimonsa väriseksi. Taloudelliset käskyt velvoittavat, ja me tottelemme sokeasti. Auringon raivo on siirtynyt miesten käsiin, joiden kädet olivat jo valmiiksi täynnä väärinkäytettyä voimaa ja vihaa. Väärinkäytettyä voimaa ja valtaa. Biotalous tappaa uudelleen ja uudelleen.”
Säädyttömän rikkaat ihmiset kontrolloivat ja turmelevat kansallista keskustelua. Verenvuodatusta Amerikan kaduilla talouseliitin etujen nimissä. Julma, periaatteeton mies hallitsemassa ydinasekoodja ilman muuta kiinnostusta kuin omansa. Kirjoitin nuo sanat kolmekymmentä vuotta sitten, mutta se voisi yhtä hyvin olla eiliseltä.
Jokaisella bändini julkaisulla on ollut kirjoittamiani kappaleita, jotka varoittavat autoritaarisuudesta, lähestyvästä teknokratiasta, ympäristön tuhoamisesta voitontavoittelun nimissä, verenvuodatuksesta öljyn tähden, kasvavasta muukalaisvihasta ja rotujenvälisistä jännitteistä, aineellisen rikkauden palvonnasta, kaikenlaisesta poliittisesta ja uskonnollisesta extremismistä, polarisaatiosta ja siitä hölmöydestä, että uskoo hyvinvointinsa vallanhimoisten miesten oikkujen varaan.
Kolmekymmentä helvetin vuotta olen huutanut tästä kaikesta ja muusta, koska olen historian opiskelija, ja niille, jotka tuntevat historiaa, merkit ovat päivänselvät. Kolmekymmentä helvetin vuotta olen huutanut varoitusta – koska se on oikein, koska minä välitän, koska MINULLA ON ÄÄNI.
Olen lähes 55-vuotias, ja vaikka minulla on erittäin hyvä elämä, elän kahden kerroksen väkeä. Pystyn maksamaan nyt paljon kalliimman sairausvakuutukseni miettimättä, minulla on enemmän kuin tarpeeksi rahaa ruokaan, vuokraan ja autooni, enkä koskaan pelkää joutuvani maskipäisten miesten häiritsemäksi aksenttini, ihonvärini tai sukupuoleni vuoksi (koska raiskaajat ovat esiintyneet maahanmuuttoviranomaisina (ICE) hyökätäkseen naisten kimppuun)… mutta joka päivä herätessäni särkyvän pääni ja sydämeni yllä roikkuu tuomion pilvi, yksinkertaisesti siksi, että tiedän hyvän elämäni olevan vain unta niin monille muille. Olisi paljon helpompaa vain pitää pää alhaalla, kääntää katse pois, olla puhumatta ja uppoutua johonkin typerään hämäykseen, mutta minut ei ole tehty sellaiseksi.
Joten kyllä, olen väsynyt 30 vuoden huutamisen jälkeen, mutta kai minä vain jatkan huutamista. Mitä muutakaan minun pitäisi tehdä?
Jos olet taiteilija kuten minä, älä pysy hiljaa kaiken tämän julmuuden, epäinhimillisyyden ja korruption edessä. Käytä ääntäsi. Älä ole pelkuri, sillä vaikka en tiedä kuinka kauan tämä hallinto kestää, tiedän sen lopulta päättyvän – ne kaikki päättyvät.
Ja tiedä tämä: historia muistaa ne, jotka puhuivat ja toimivat moraalisesti selkeästi näinä aikoina, sekä ne, jotka tallustivat hiljaa pää kumarassa toivoen voivansa tulla taas esiin, kun vaara on ohi.
RVA, 2020. Verenvuodatusta kirkkaassa päivänvalossa – surullista kyllä, tämä ei ole ensimmäinen kertamme.
Jos tarkastelet autoritaaristen ja fasististen hallintojen historiaa, näet erittäin selkeän, toistuvan kaavan, jota todistamme parhaillaan reaaliajassa:
-
Karismaattisen keulakuvan ympärille rakentuva henkilökultti, joka mytologisoi oletetun loistokkaan menneisyyden.
-
Polarisoitunut kansa, jossa keulakuva käyttää tunteisiin vetoavaa retoriikkaa jakaakseen väestön entistä jyrkemmin ”meihin” ja ”heihin”.
-
Ultranationalismi yhdistettynä uhriutumiskompleksiin.
-
Syyn vyöryttäminen kaikista yhteiskunnallisista epäkohdista ”muiden” ryhmälle.
-
Olemassa olevien valtiollisten instituutioiden nopea ja tuhoisa purkaminen.
-
Anti-intellektualismi, historian uudelleenkirjoittaminen ja erittäin tehokas propagandakoneisto epätodellisuuden levittämiseksi.
-
Vapaan lehdistön tukahduttaminen joko tuhoamalla, pakottamalla tai valjastamalla se omiin tarkoituksiin.
-
Sortava sisäinen militarisointi ”lain ja järjestyksen” ylläpitämisen nimissä.
-
Taloudellinen kontrolli yritysten ja valtion vallan yhdistämisellä, mikä hyödyttää eliittiä, ei suurta yleisöä.
Kuulostaako tutulta? Jos ei, kiinnitä tarkempaa huomiota. Historia ei toista itseään täysin, mutta se totisesti rimmaa.
Muusikkokollegat, kirjoittajat, valokuvaajat ja muut taiteilijat, jotka saatatte pelätä puhua ja käyttää ääntänne… tietäkää, että tämä on meidän aikamme. Nielkää pelkonne ja puhukaa totuutta vallalle – tätä varten meidät on tänne laitettu. Joten korottakaa ääntänne nyt, kusipäät – NYT. Jätän teille lainauksen Frederick Douglassilta: ”Ota selvää, mihin mikä tahansa kansa suostuu hiljaa alistumaan, ja olet löytänyt tarkan mitan sille epäoikeudenmukaisuudelle ja väärinteolle, joka heille tullaan asettamaan.”
Minä en ainakaan alistu hiljaa mihinkään. En ole tehnyt niin kolmeenkymmeneen vuoteen – miksi aloittaisin nyt?
Muut hyväomatuntoiset kansalaiset, jaksakaa. Tiedän, että tämä on pelottavaa, mutta meidän on korotettava ääntämme joka käänteessä. Tulkaa yhteen ja rohkaiskaa toisianne. Tiedän myös, että tätä on vaikea niellä äskettäisten raakojen, valtion siunaamien murhien edessä, mutta uskon, että meidän on pysyttävä väkivallattomina. Oranssi mies ei haluaisi mitään mieluummin kuin väkivallan ja kaaoksen valtaavan katumme, mikä mahdollistaisi hänelle kapinalain (Insurrection Act) käyttöönoton – siitähän näissä ICE-ratsioissa ja väkivallassa todellisuudessa on kyse, ei maahanmuutosta. Se on diktaattoriksi haluavan yritys koetella rajoja ja testata kykyään hallita terrorin avulla. Trump on kaaoksen agentti, joka hallitsee tviiteillä, eikä hänellä ole mitään pitkän aikavälin suunnitelmaa muulle kuin vallan säilyttämiselle ja virassa pysymiselle mahdollisimman pitkään – mellakat läpi kansakunnan palvelisivat vain hänen tarkoitustaan. Siitä eteenpäin, poikkeustilassa, välivaalit voitaisiin vakavasti häiritä tai ”perua tilapäisesti” – älkää olko niin tyhmiä, ettettekö uskoisi hänen yrittävän sitä.
Nämä eivät ole normaaleja aikoja, emmekä ole tekemisissä normaalin poliitikon kanssa – itse asiassa emme ole tekemisissä poliitikon kanssa lainkaan, vaan pahanlaatuisen narsistin ja tositelevisiotähden kanssa, joka on onnistunut särkemään historialliset suojakaiteet, jotka suojelevat demokratiaamme. Republikaanisen puolueen täydellinen moraalinen romahdus ja valtapuolueen demokraattien pelkurimainen, tahallinen voimattomuus on riittävä todiste siitä, että normaali, status quo -politiikka on ohi. Herätkää, kusipäät – tavallinen meno on loppu. En ole demokraatti enkä republikaani, joten minulla ei ole puoluepoliittista lehmää ojassa. Haluan vain tämän dementiasta kärsivän sosiopaatin ja hänen friikkikabinettinsa pois virasta ja tilalle jonkun, jolla on edes ripaus välittämistä yhteisestä hyvästä, toivottavasti ennen kuin hän raahaa meidät kolmanteen maailmansotaan.
Vaikka jotkut ovat riemissaan nykyisestä tilanteesta, he ovat vähemmistössä. Muistakaa se. Ja jos olet yksi niistä, jotka pystyvät siihen henkiseen akrobatiaan, jota vaaditaan uskoakseen edelleen, että Trump on hyvä mies ja sopiva virkaansa, tiedä, ettei meillä ole poliittista erimielisyyttä – meillä on moraalinen erimielisyys. Tässä ei ole enää kyse politiikasta – kaksi kuollutta amerikkalaista Minneapolisin kaduilla pitäisi tehdä se riittävän selväksi. Mutta ei ole liian myöhäistä tulla järkiinsä ja nähdä todellisuus: sinulle on valehdellut huijari, petkuttaja, joku joka ei välitä mistään eikä kenestäkään muusta kuin itsestään. Tämän havainnollistamiseksi jätän teille kaksi lainausta Donaldilta itseltään.
Äskettäin Trumpilta kysyttiin haastattelussa, oliko hänen vallallaan ylipäällikkönä mitään rajoja. ”Joo, yksi asia on. Oma moraalini. Oma mieleni. Se on ainoa asia, joka voi pysäyttää minut”, hän vastasi.
Joten millainen on Trumpin moraali ja mielen tila? Tässä on vanha mutta kuvaava pätkä, joka summaa sen hienosti: ”En edes odota. Ja kun olet tähti, he antavat sinun tehdä sen. Voit tehdä mitä vain. … tartu heitä pillusta. Voit tehdä mitä vain.”
Hyvät naiset ja herrat, Yhdysvaltain presidentti. Tervehtikäämme ylintä seksuaalista häirikköämme.
Vittuun fasistit. Älä tottele.
Ja loputon kertosäe ”Turpa kiinni ja laula” soi ja soi… mitä vittua te luulette minun laulaneen kaikki nämä vuodet?
Olen yhä täällä, ja huudan edelleen.
