Haavisto on vasemmiston ehdokas, ja melkeinpä kukaan muu kuin vasemmistolaiset ei tästä asiasta ole erimieltä. Eiköhän tämäkin Tiihosen ja Pelkosen tuki ylittänyt uutiskynnyksen juurikin tästä syystä. Eli kyse poikkeuksesta ja yksittäisistä ihmisistä. Toivottavasti nämä poikkeukset jäävät vähiin, koska muuten Suomeen saadaan taas seuraava sosialistipresidentti.
Mun puolesta ihan ok, jos kansan enemmistö näin haluaa. Mutta jos valinta tehdään sen perusteella että osalle äänestäjistä uskotellaan Haaviston olevan jotain muuta kuin on, niin se on ongelma.
Toki tuolla vanhalla mittarilla Vihreät on vasemmalla puolella karttaa. Koen kuitenkin puolueiden politiikan muuttuneen sitten viime helmikuun. Esimerkiksi Persut on tuossa aika keskellä, mutta kyllä tämä heidän vaalien jälkeinen politiikkansa on mielestäni ollut selkeästi oikeistolaista.
Noissa vaalikoneiden pohjalta laadituissa mittareissa on myös se ongelma, että niihin eivät ole vastanneet kaikki ehdokkaat. Samaan aikaan moni vastanneista ehdokkaista ei tule valituksi eduskuntaan, joku vastaamattomista saattaa taas tulla valituksi.
Olen kyllä sitä mieltä, että Ohisalon aikana Vihreät lipui puolueena enemmän vasemmiston puolelle, vaikka mukana on ollut myös oikealle kallellaan olevia edustajia (kuten Harjanne ja Virta). Nyt Virran aikana koen kyllä Vihreiden siirtyneen/siirtyvän takaisin keskelle. Haavistoa itseään en ole koskaan pitänyt vasemmistolaisena.
Miksi miellät sosialisti-nimityksen jotenkin negatiiviseksi? Minulle ei ainakaan ole kyse mistään ”läpästä”. Itse näen että eduskunnassa on useampi sosialistinen puolue, kansainvälisesti katsoen lähes kaikki nykyiset puolueet. Et varmaankaan sekoita sosialisima kommunismiin?
No sehän on ihan siitä toki kiinni, että millaista politiikkaa kannattaa. Itse en kannata sosialismia, enkä usko että kukaan muukaan sijoitusfoorumilla.
Ehkä menee tämä keskustelu tuonne Politiikkanurkkauksen reviirille, mutta tässä vielä valitut kansanedustajat
Voi tietenkin kysyä aivan aiheellisesti onko tämä arvokartan:
-pelkistys liiankin pelkistettyä
-millä perusteella nuo akseleiden keskiviivat on vedetty
-mitä kaikkea summataan yhteen pisteisiin päädyttäessä (ts meneekö puurot ja vellit sekaisin)
Eihän Suomessa erityisen oikeistolaisia puolueita eduskunnassa ole.
Tiihonen ja Pelkonen ovat aiemmissa ulostuloissaan edustaneet kokoomuksen uusliberaaleinta siipeä. Tuskinpa he talouspolitiikkaa ovat miettineet, kun Haavistoa ovat lähteneet tukemaan, siinä aiheessa Stubb olisi paljon selkeämpi valinta. Minusta heidän liittymisensä Haaviston tukijoukkoihin todistaa minusta Haaviston suurinta vahvuutta: hän yhdistää kansaa.
Näinhän se taitaa vähän olla. Liikaa näissä presidentinvaaleissa annetaan ehkä painoarvoa puoluepoliittisille taustalla ylipäätään, vaikka kyse on tätä nykyä aika puhtaasti ulkopoliittisesta virasta, jossa ei pitäisi sotkeutua sisäpolitiikan nyansseihin.
Taitaa olla helpompi määrittää toisistaan erilleen liberaali ja konservatiivi, kuin oikeisto ja vasemmisto. Sitten, kun katsotaan yksittäistä ehdokasta, kumpikin akseli sumentuu. Jos Haavistoa mittaa, niin mitkä sen konkreettiset elkeet ovat olleet ei oikeistoon kuuluvia, mitkä vasemmistoon, ja päin vastoin. Liberaali se kaiketi on enemmän kuin konservatiivi.
Kevään vaalit tulee oleen vaikea valinta. Olen tätänykyä päätymässä valitsemaan sen näistä tyrkyistä, jonka ajattelen osaavan parhaiten toimia tulevissa kriiseissä. Miten käsitellään äärioikeiston, kansanmielisten, mediakritiikittömien, venäjän öyhötys, ja TTK -tuomariston pahvipäisyys.
Edelleen, tämä argumentti kuullaan lähinnä Haaviston kannattajilta jotka haluavat hälventää oikeisto-vasemmisto -asetelmaa. Oikeasti Suomen tulevaisuus on turvallisuuspoliittisten tekijöiden lisäksi vaakalaudalla talouden ja kasvun (ja sen puutteen) takia. Olisi oleellista saada presidentiksi arvojohtaja, joka tukee tulevia hallituksia kamppailussa AY-liikettä ja pysähtyneisyyttä vastaan. Haavisto, tai kukaan muukaan vasemmiston ehdokkaista, ei tässä tule toimimaan.
Tässä maailmanpolitiikan tilanteessa näkisin kyllä presidentin olevan parasta keskittyä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Aika pahasti ollaan mielestäni hukassa, jos presidentin pitää lähteä jotain AY-liikettä vastaan taistelemaan.
Tuli valituksi sitten kuka tahansa, niin uskon kyllä kaikkien osaavan onneksi pysyä sisäpolitiikasta kaukana. Tosin Halla-Ahosta en olisi ihan satavarma, kun ei ole puhemiehenäkään osannut täysin suutaan supussa pitää asioista, joihin hänen ei kuuluisi ottaa kantaa.
Presidentin tehtävä ei ole ottaa kantaa talouteen eikä varsinkaan tukea hallituksia yhtään missään. Riippumatta siitä kuka istuu hallituksessa tai pressana. Vastuu ja valta talouden päätöksissä on eduskunnassa.
Presidentin tehtävä, ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi, on olla arvojohtaja. Varsinkin Suomen kannalta kriittisissä asioissa. Talous on juuri nyt kriittisempi kuin mikään muu asia.
Hallitus on perustellut talouspäätöksiä faktoilla ja järjellä ja sillä ettei nyt ole arvoista kyse. Miksi siihen pitäisi sotkea arvojohtaja jonka tontille asiat eivät edes kuulu?
Omasta mielestäni oleellisin asia on laittaa Suomen talous kuntoon. Nyt syödään lastemme ja lastenlastemme eväitä. Tämän syömävelan ottamisen lopettaminen jos mikä pitäisi olla ykkösprioriteetti kaikille joilla on hiemankaan arvot kohdillaan.
Eihän talous tähän vaaliin kuulu sen enempää kuin EU-politiikka kunnallisvaaleihin. Talouspuhe tässä ketjussa menee asian vierestä ja vie tilaa ehdokkaiden arvioinnilta koska, presidentin aluetta on ulko- ja turvallisuuspolitiikka.