Sain luettua Nallen uusimman kirjan Nurkkahuone. Kirja on tosi kiinnostava, ja suosittelen sitä ihan kaikille täällä. Kyseessä on eräänlainen Sammon historiikki, ja siinä avataan tosi avoimesti mitä kaikkea kulisseissa tapahtui. Myös henkilöistä puhutaan aiempien muistelmien tapaan tosi avoimesti. Koska itse olen seurannut Sammon tarinaa hyvin läheltä tämän aikaperiodin (2005-2010 sijoittajana ja 2010-nyt analyytikkona), oli tämä minulle ihan älyttömän mielenkiintoinen kirja. Kasasin tähän omia hajatelmia mitä minulle nousi esiin kirjasta. Huom, sisältää spoilereita kirjasta! Lisäksi huomautan, että tarkoitus ei ole kritisoida Nallea, vaan halusin vain nostaa esiin omia havaintoja/tulkintoja kirjasta 
Järjestelyjä oli kulisseissa tosi paljon viritteillä ja on jopa ihme, että enempää ei tapahtunut 2010-2020 välillä. Faktahan on, että sitä ”Nallen seuraavaa isoa liikettä” ei koskaan tapahtunut, vaikka markkinalla spekuloitiin jatkuvasti tästä. Muistan kun itse joskus analyytikkona pohdin, että meneekö tämä spekulointi vähän yli, kun mitään ei tapahdu, mutta kirjan luettua on helppo todeta, että oikeilla jäljillä oltiin. Nordeaa yritettiin ihan tosissaan naittaa ympäri maita ja mantuja, mutta ajoitus ei vain ollut oikea. Ifin osalta taisi käydä ainakin osittain tuuri, että Allianz tai Zurich ei tarttunut Sammon hintapyyntöihin 
Nordea oli virhesijoitus 
Nalle kertoo kirjassa, että hän ja Stadigh halusivat Nordeasta eroon jo yllättävän aikaisessa vaiheessa, kun markkinatilanne muuttui dramaattisesti Euroopan pankkimarkkinalla. Lisäksi Nordea osoittautui selkeästi huonommaksi yhtiöksi, kun he olivat alun perin ajatelleet. Kirjan perusteella Nordea vaikuttaakin olleen Sammolle jatkuva kivi kengässä, josta he etsivät nopeaa ulospääsyä, mutta eivät sitä löytäneet. Joo, sijoituksen tuotto 9%/v oli ihan ok, mutta kaukana siitä mitä he alun perin tavoittelivat. Lisäksi omistusaika venyi hurjan pitkäksi, kun alun perin pelikirja taisi olla tehdä nopea järjestely muutaman vuoden tähtäimellä.
Buffettin ostotarjouksen 
osalta Nalle mielestäni katuu tämän hylkäämistä, vaikka ei sitä ihan suoraan myönnäkään. Esimerkiksi Sammon podissa numero 3 ( Inside Sampo episode 3: Back to the roots, through a detour in banking Sampo plc 139 subscribers Subscribe Like - Inderes ), hän vetoaa virallisen tarjouskirjeen puuttumiseen ja muutenkin kommunikoinnista paistaa läpi, että tämä asia on jäänyt kaihertamaan. Kirjassa pohditaan paljon sitä, että miksi ihmeessä Buffett vain lopetti neuvottelut, eikä reagoinut marginaalisesti korotettuun vastatarjoukseen millään tavalla. Kuten Stadigh kirjassa totesi, niin Buffettin ostotarjous Sammosta olisi ollut elegentti lopetus Sammon tarinalle ja tästä on helppo olla samaa mieltä. Oliko hylkäys virhe? Mielestäni makuasia. Hinta oli tosi hyvä ja Buffettin tarjouksen hinnalla Sammon vuosituotto on sen jälkeen ollut osingot huomioiden laskelmieni mukaan ~5 %/v. Toisaalta Sammon myynti olisi laukaissut isot veroseuraamukset ja näitä Nalle itsekin painottaa. On selvää, että verot huomioiden Sammon vuotuinen tuotto olisi ollut tätä 5% korkeampi. Mielestäni on hyvä huomioida, että se Nallen yrittämä 4e/osake iltalypsy ei olisi oleellisesti muuttanut tätä laskelmaa suuntaan tai toiseen. Noh, onneksi ei myynyt, sillä Ifin puuttuminen meiltä pörssistä olisi tosi sääli 
Olen aiemminkin tiennyt että Stadighin rooli on ollut iso, mutta se kyllä korostuu entisestään kirjassa. Hän on ollut se kuka aikanaan uskoi If:iin, hän löysi Torbjörnin, hän oli Ifin hpj kun firmasta rakennettiin se joka se tänä päivänä on, hän sai Buffettilta ostotarjouksen yms.
Nallen viestintä Ifin ostamisen osalta on muuttunut selvästi. Aiemmin Nalle avoimesti on sanonut, että hän ei itse olisi Ifiä ostanut, vaan Stadigh suostutteli hänet siihen. Nyt on ääni muuttunut kellossa ja credittiä tästä hankinnasta kerätään myös itselle, eikä anneta kaikkea Kukille (itseasiassa hän saa kirjassa tästä yllättävän vähän credittiä). Liekö aika kullannut muistot, vai mitä, mutta tarina on joka tapauksessa muuttunut tosi paljon 
Mandatumia listatessa Sammon hintalappu sille oli 2 miljardia. He eivät tähän hintaan saaneet tarjouksia, joten he päättivät listata Mandan. Hauska homma, että nyt markkina antaa Mandatumille yli 3 miljardin arvon. Onko niin, että ostajat (PE-sijoittajat ja teolliset ostajat) eivät ymmärtäneet Mandatumin todellista arvoa, vai antaako pörssi Mandatumille vain turhan hurjat kertoimet? 
Nordean tj-rekrytoinneissa Nallella on mielestäni aika selkeä sokea piste. Claussenin osalta kirjassa tehdään selväksi, että Nordeassa oli yllättävän heikossa kunnossa, kun von Koskull aloitti 2015 lopussa. Myös Claussenin johtajaprofiilin sopivuutta Nordean vaatimiin muutoksiin kyseenalaistetaan, mutta silti Clausenin osalta ei suoraan sanota, että hän sai jatkaa tj:nä liian kauan. Von Koskullin osalta Nalle antaa täyden ymmärryksen sille, että Magnusson pisti hänet vaihtoon välittömästi, mutta silti Nalle ei sanallakaan kritisoi von Koskullin kautta Nordeassa tai hänen nimitystään. Vaikka von Koskull peri Clausenilta hyvinkin heikossa kunnossa olevan Nordean, ei hänen tj-kauttaan voi menestykseksi sanoa.
Nalle antaa jopa hämmentävän paljon painoa analyytikoiden puheille ja etenkin osakemarkkinan sekä median reaktioille. Tuntuu siltä, että pääomamarkkinan tuomio (joka tiivistyy yleensä kurssikehitykseen) on se yksi ja ainoa ratkaiseva mittari oliko joku asia tehty fiksusti. Toki pitkässä juoksussa pörssi on aina oikeassa, mutta yhden päivän reaktioita nostetaan esiin yllättävän paljon. Myös viittaukset yksittäiseen analyytikon raporttiin tai tavoitehintaan ovat yllättäviä. Tämä on mielestäni hieman ristiriidassa sen kanssa, että Nalle ja Sampo ovat aina tehneet asiat omalla tavallaan, ja viisveisanneet mitä muut ajattelevat. 
UPM/Fortum fuusio on asia jota en pysty ymmärtämään. Ymmärrän sen, että 90-luvulla järjestelyjä on toteutettu vähät välittämättä omistaja-arvosta, ja monesti syynä on ollut imperiumin rakennus tai muu vastaava ei-järkevä syy (tämä viittaus Nallen muistelmien osaan 2). Kuitenkin 2010-luvulla tilanne on ollut ihan toinen, ja järjestelyissä on lähtökohtana ollut käytännössä aina omistaja-arvo. Tässä järjestelyssä ei ole edes paperilla mitään järkeä, kuten Nalle itsekin toteaa kirjassa. 
Olen hieman yllättänyt, että Topdanmarkin ostotarjouksen tekemättä jättämisen virhettä ei avoimesti myönnetä. Fakta on se, että Sampo pelasi liian pitkään kissa hiiri leikkiä, ja maalasi itsensä lopulta tosi syvälle nurkkaan. Se kuuluisa Pihtiputaan mummokin tiesi, että Sampo haluaa ostaa Topdanmarkin ja sen takia hinta leijui absurdilla tasolla. Jos Sampo olisi toiminut aiemmin ja aggressiivisemmin, olisi tämä järjestely saatu maaliin vuosia ja vuosia aikaisemmin.
Mielestäni on jopa liikuttavaa, että Nallen aloittaessa Sammossa heidän idea oli tehdä Sammosta pohjoismaiden johtava varainhoitotalo (silloin puhuttiin enemmän sijoitustuotteiden myynnistä ja henkivakuuttamisesta) ja nyt 20v myöhemmin Mandatum on pitkälti se mitä he aikanaan Sammosta maalasivat. Tässä on hienoa symboliikkaa 
Tosiaan vielä lämmin lukusuositus kaikille sekä tälle viimeiselle, että toki myös kahdelle edelliselle Wahlroosin muistelmalle. Jos lukeminen ei maistu, niin tuo Sammon kolmeosainen podisarja on myös kiinnostava: ( Inside Sampo episode 3: Back to the roots, through a detour in banking Sampo plc 139 subscribers Subscribe Like - Inderes )