Mukava huomata, että metsäteollisuuteen liittyvä keskustelu on hieman virkistymään päin. Mielestäni alaa katsotaan silti liikaa “suomalaisten” toimijoiden kautta, kun keskustellaan pidemmälle jalostetuista tuotteista ja alan kehityssuunnasta niissä. Kuten aiemmin on tullut todettua, niin norjalainen Borregaard valmistaa ainoastaan näitä pidemmälle jalostettuja tuotteita.
Ligniinistä se valmistaa sideaineita rakentamiseen, maatalouden kemikaaleihin, akkuihin ja muualle teollisuuden sovelluksiin. Esimerkiksi betonin osalta ligniinijalosteella pystytään vähentämään veden tarvetta. Ymmärrykseni mukaan lannoitteissa ja rehuissa pääasiallinen hyöty tulee rakenteen parantamisesta. Ligniinistä valmistavat myös vanilliinia, joka korvaa tietysti kallista luonnonvaniljaa makuaineena, mutta erityisesti öljypohjaisia vanilliini makuaineita.
Selluloosasta valmistavat tuotteita, joita hyödynnetään elintarviketeollisuudessa, lääkkeissä, kosmetiikassa, hygieniatuotteissa, asetaattisuodattimissa, kalvoissa (biopohjainen), langoissa (biopohjainen) ja biopohjaisia pinnoitteita.
Jäljelle jää vielä sokeri, josta valmistavat bioetanolia. Tulee huomata, että bioetanoli on enemmän tai vähemmän sivuvirrasta valmistettava lopputuote. Se ei siis ole missään määrin mitenkään tavoiteltava tuotesegmentti, vaan kulkee mukana kahden keskeisemmän raaka-ainelinjan rinnalla, jotta koko puu saadaan mahdollisimman hyvin hyödynnettyä. Biopohjaisten polttoaineiden ei siis pitäisi olla UPM:llekään mikään itsetarkoitus, vaan ainoastaan tapa hyödyntää sivuvirtaa, kun muu osa puusta käytetään korkeamman jalostusasteen tuotteisiin.
Jos ajatellaan vihreää siirtymää ja ilmastoa, niin ilmakehää ei sinänsä kiinnosta, että onko sinne päätyvä hiilidioksidi peräisin fossiilisen polttoaineen polttamisesta vai biopohjaisen polttoaineen polttamisesta. Tämä tosiasia unohtuu usein kun esimerkiksi Nesteen biopohjaisia polttoaineita hehkutetaan, sillä eivät ne polttoaineet itsessään ole mitenkään erityisen vihreitä, vaan palamisreaktioon soveltuvaa energiapitoista yhdistettä siinä missä muutkin. Ilmakehän näkökulmasta biopohjaisten polttoaineiden positiivinen vaikutus perustuu enemmänkin fossiilisia polttoaineita korkeampiin tuotannon kustannuksiin, jolloin sen käyttäminen on kalliimpaa. Biopohjaisen polttoaineen hyödyt siis perustuvat lähes ainoastaan sen niukkuuteen (hintaan) ja vasta regulaatiolla tämä voidaan valjastaa käyttöön. Politiikasta riippuvaiset liiketoiminnot ovat pitkällä aikavälillä riskisiä.
Polttoaineet ovat hyvin politisoitunut aihe, joten eiköhän siihen liittyen väännetä suuntaan ja toiseen seuraavien kymmenien vuosien aikana. Sen sijaan öljyn korvaaminen biopohjaisilla tuotteilla on huomattavasti vähemmän politisoitunutta, mikä nostaa merkittävästi mahdollisuuksia biosiirtymän toteutumiseen. Edellä kuvatuissa käyttösovelluksissa biopohjaisten vaihtoehtojen kysyntä tulee todennäköisesti nousemaan, niin reguloinnin kuin aidon kuluttajakysynnän kautta. Harvemmin äänestäjät (kuluttajat) nousevat barrikaadeille, että haluavat ehdottomasti ruokansa ja lääkkeensä öljypohjaisista raaka-aineista biopohjaisen sijaan. Myös muovipohjainen maailma pakkauksien osalta on kehittymässä jatkuvasti kohti biopohjaisuutta ja tässä segmentissä myös “suomalaiset” metsäyhtiöt tietysti toimivat. Kehitystä on hieman hämännyt K muotoinen talous ja viime vuosien pehmeä kuluttajakysyntä, mutta pitkän aikavälin kysynnän kasvu on kyllä edelleen taustalla. Myös pakkaustuotteet kehittyvät jatkuvasti ja eiköhän biopohjaiset pakkaukset ole toimivuudeltaan erinomaisia kymmenien vuosien päästä.
On siis hyvin todennäköistä, että öljyä korvaaville biopohjaisille tuotteille tulee olemaan kasvavaa kysyntää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että yksittäinen yhtiö pääsisi tekemään kovinkaan kummoista liiketoimintaa, jos sen kilpailuasema on heikko. Pidemmälle jalostetuissa tuotteissa on todennäköisempää saavuttaa kilpailuasema, joka mahdollistaa korkeita pääomantuottoja, kun taas perinteisimmissä metsäteollisuuden tuotteissa ainoastaan operaatioiden tehokkuus ratkaisee. En tunne kaikkia globaaleja metsäteollisuusyhtiöitä kovinkaan hyvin, mutta pohjoismaisia on tullut seurattua. Borregaard on koko maailmankin mittakaavassa kärkitoimija pitkälle jalostetuissa puupohjaisissa tuotteissa. Tälle tontille UPM ja osittain myös Stora Enso on pyrkinyt, mutta todella heikolla menestyksellä. En osaa sanoa, että onko UPM:lla kykyä tulla aidosti varteenotettavaksi toimijaksi Borregaardin tontille. Borregaard on hyvin pieni toimija suhteessa näihin metsäjätteihin, mutta yhtiöllä on jo pitkä track record onnistuneesta liiketoiminnasta ja innovaatiotyöstä (tuotteiden lisäksi myös prosessien osalta). Loppujen lopuksi UPM:n perusliiketoimintojen ja näiden korkeamman jalostusasteen tuotteiden valmistamisen välillä on hyvin vähän yhtäläisyyksiä. Aidosti kannattava laitos käyttäisi varmaan itse koko puun, jolloin sen hankintaketjukin on itsenäinen ja silloin liiketoiminnoilla ei oikein ole muuta yhteistä kuin emoyhtiön nimi. Ainakaan itse en tällä hetkellä ostaisi UPM:n tarinaa korkean jalostusasteen tuotteista, vaan yhtiön äärimmäisen korkeasta tehokkuudesta sellun tuotannossa ja tietysti myös perinteiset paperit sekä tarrat/etiketit tuovat kassavirtaa vielä pitkälle tulevaisuuteen. Toistaiseksi suomalaisten toimijoiden osalta korkean jalostusasteen tuotteet oat olleet vain viestintää ja upoinneita kustannuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että niille ei ylipäätään olisi kysyntää tai että ne olisivat vain jotain alan tulevaisuuden lupauksia. Alalta löytyy todistetusti toimija, joka tekee jo nyt hyvin kannattavaa liiketoimintaa näillä “tulevaisuuden visioilla”.
Edit. Tehdään nyt vielä lisäys biopolttoaineisiin ennen kun tulee vihaista kommentointia Nesteen omistajilta, niin tietysti todellisuudessa biopohjainen polttoaine on fossiilista parempi ja erityisesti SAF osalta järkevää kun kalustolle ei ole vaihtoehtona esimerkiksi sähköistä. Kuitenkin isossa kuvassa ilmakehän kannalta eri polttoaineiden välinen ero on pitkälti kuvaamani kaltainen. Suurin positiivinen vaikutus ilmastolle tulee hintajoustosta.
