Nuo LatAm sellutehtaat ilmeisesti ovat 50/50 JV paikallisten toimijoiden/kilpailijoiden kanssa Suzano/Arauco. Molemmat ~1-1,5milj tonnin myllyjä. Eli Storalla n. reilun miljoonan tonnin markkinasellupositio jos lopputuotemäärät ajattelisi myös 50/50 jaolla. Jostain artikkelista muistan lukeneeni, että Veracel syöttäisi uutta Oulun kartonkikonetta.
Suzanohan starttasi hiljattain oman uuden 2,5miljoonan tonnin koneen Brasiliassa ja Araucon uusi 3,5miljoonan tonnin kone samassa maassa on suunniteltu vuoden 2027 loppuun. Kapasiteetti ja oletettavasti myös kilpailu lisääntyy täälläkin.
Varkaus on näköjään tehty jo niinkin kauan sitten kuin 2014 ja suurusluokkana 110M€. Myöhemmin Oulun ensimmäinen kone käännettiin ilmeisesti tuohon samaan lopputuotesegmenttiin vuonna 2022 ja hintalappuna 350M€. Ja nyt ajetaan ylös toista Oulun konetta joka siis ~1000M€. Aika kova kustannusinflaatio konvertoinneissa, toki sisältökin on varmaankin ollut paljolti erilainen.
No, onhan nämä nyt sentään päätyneet Suomeen, vaikka joskus hutilaukauksiksi paljastuisivatkin.
Täytyy toki muistaa, että tuohon viimeisimpään miljardin summaan sisältyy myös paljon muutakin kuin pelkkä kartonkikoneen konversio. BCTMP-laitos, arkittamo, haihduttamo ja muut sellutehtaan muutokset, jätevedenkäsittelylaitos, uudet polttokattilat, automaattirullavarasto, …
Jep, juurikin näin. Paperikoneen konversio kuluttajakartongille on myös merkittävästi monimutkaisempi homma kuin konversio lainerille. En lähtisi vertailemaan eri konversioiden kustannuksia, kun projektien laajuudet ovat harvemmin vertailukelpoisia.
Näinhän se toki on. Jokainen konvertoitava yksikkö on varmastikin omanlaisensa ja vaatii erilaista laajuutta/panostusta. Jäin toisaalta pohtimaan tarvittavan panostuksen suuruusluokkaa verrattuna tuleviin/saataviin tuottoihin, kun joku aiemmin viestiketjussa mietiskeli investointien “onnistuneisuutta”.
Husum ja Kotka lienevät pohjolan lähihistorian viimeisimmät Oulua edeltävät konvertoidut kuluttajakartonkikoneet?. Nämä toki tehty jo n. 10 vuotta sitten ja pienempiä kuin Oulu.
Luonnollisesti jakajalla eli sijoitetulla pääomalla tai investointikustannuksella on merkittävä rooli investoinnin onnistumisen kannalta. Epäilen kuitenkin vahvasti, että suurin osa tässä ketjussa hiljattain mainituista investoinneista on jäänyt vajaaksi nimenomaa tuloksen (EBIT) puolesta eikä niinkään investointikustannusten. Esimerkiksi Varkaudessa sijoitettu pääoma ei tuolla investointikustannuksella ja investointia edeltäneellä omaisuuden tasearvolla) olla mitenkään merkittävä, mutta niin vaan sitäkin on jouduttu kirjaamaan alas tuottopuolen todennäköisesti petettyä.
Tässä on Antin ennakkoyhtiöraportti UPM:stä, joka julkaisee tuloksensa keskiviikkona 29.4.
UPM on voinut saada vuoteen odotuksia paremman startin lyhytkuitusellumarkkinoiden sekä Suomen Q1:n korkean sähkön hinnan ajamana, mutta Iranin sodasta talouteen ja inflaatioon aiheuttamat negatiiviset riskit pitivät koko vuoden ennusteemme marginaalisessa laskussa. Osake ei ole lyhyellä tähtäimellä halpa (2026e: P/E 17x), vaikka tulos kääntyneekin tänä vuonna kasvuun matalalta tasolta. Näin ollen toistamme UPM:n 24,00 euron tavoitehintamme ja vähennä-suosituksemme ennen Q1-raporttia.
Ei mitään uutta sinällään, mutta iso varjo +10 vuoden aikavälillä Metsä Groupille ja myös suomalaiselle kuitupuuta myyvällä metsänomistajalle. UPM ja SE paremmissa asemissa tämän kanssa. Toki vaikuttaa niidenkin haluun investoida Suomen sellutehtaisiin, mikäli trendi kiihtyy.
Ei puu kallista ole, työ ja kulut maksaa myös sen puun korjuuseen / käyttöön. Suomessa totuttiin halvempaan puuhun koska metsäyhtiöt yhteistyössä polkivat sen alas. Lisäksi Venäjän puulla ja tuonnilla poljettiin hintoja. Edelleen kun katsoo yhtiöiden tulosta / ostettu M3 puuta ne tekee kyllä hyvin voittoa.
Sitten taas kun katsotaan miksi investoidaan etelään uusia sellu tehtaita. Ne on maissa joissa työvoima on edullista, ei ole ay liikkeitä, rahalla saat byrokratian hoidettua nopeasti, ne on muuttuneet turvallisiksi investoida, maa on halpaa ostaa ja saat 10 v välein eucasta päätehakkuun ja raaka- ainetta sekä markkinat ovat uudet. Mutta ei korvaa pitkää kuitua, sitä lujuutta kun tarvitaan tuotteisiin eikä sitä lyhyt kuitu tarjoa. Kanadan puolelta saa jotain mäntylajia mutta kyllä sitä kysyntää riittää tännekin Pohjolaan. Lisäksi Euroopassa on pula kun kirjanpainaja tuhosi isot alat vanhaa kuusikkoa ja se kestää sen 100 v ennen kuin tilalla on uusi vastaava.
Suomen ongelmaa kuvastaa se että Ruotsi helpotti hakkuiden tekoa, vaikeutti valitusten tekoa ja lisää näin ollen puun käyttöä tai ainakin helpottaa. Meillä tämä taitaa mennä toisin päin. Suomessa ei ymmärretä että metsä kasvaa ja sitä pitää hoitaa tiettynä aikana tietyn tavoin.Istutus,raivuut, harvennukset ja hakkuut. Yksinkertaista heille jotka omistavat maata.
Tässä on Viljakaiselta ennakkoyhtiöraportti Metsä Boardista, joka julkaisee Q1-tuloksensa keskiviikkona 29.4.
Toistamme Metsä Boardin vähennä-suosituksemme ja 3,00 euron tavoitehintamme. Iranin sodan makroheijasteet eivät helpota yhtiön tuloskäännettä, vaikka käynnissä olevat massiiviset tehostustoimet ja laskuun kääntynyt puun hinta supistavatkin yhtiön tappioita tänä vuonna. Laskimme kuitenkin Metsä Boardin lyhyen ajan ennusteitamme edelleen, mutta keskipitkälle sihdille emme tehneet oleellisia ennustemuutoksia. Emme näe Metsä Boardin tuotto-odotusta edelleenkään houkuttelevana parhaimmillaankin aikaa vaativa tuloskäänne ja mahdollisesti rakenteellisesti heikentynyt toimintaympäristö huomioiden.
Varmaan voidaan ajatella, että Venäjän tuonnin lakkaaminen aiheutti tarjontashokin. Suomen sellutuotanto oli rakennettu osittain venäläisen puun varaan eli halpaan kuitupuuhun. Nykyisella kustannustasolla tuotanto ei kannata, se on se perusongelma. Siksi joko sellutehtaita on suljettava tai puuta saatava jostain lisää kuitumarkkinaan. Tai sitten pitäisi pystyä jalostamaan sellaisia tuotteita, jotka kestävät korkeamman raakapuun hinnan.
Puun markkinahintahan on aina oikea, olkoon se sitten halpaa tai kallista. Mutta tappiolla ei kannata sellua tehdä.
Mediatalot haluaa pitää paperin hinnan kurissa, joten osaltaan toimivat järjestelyjä vastaan. Meillä on paljon isompiakin kilpailullisia ongelmia, joihin EU voisi keskittyä eikä pyöriä suomalaisen metsäteollisuuden kimpussa kaiken aikaa. Ensin pitäisi puuttua Microsoftin ja Googlen monopoleihin ja vasta sen jälkeen pikkuasioiden kimppuun.
Näissä olosuhteissa siedettävä tulos. Energia ja biopuoli rulettivat. Pitäisikö muuten Rotterdamin biopolttoainetehtaan haudatut suunnitelmat kaivaa montusta ylös?
Mielenkiintoinen ohjeistus ottaen huomioon että 1Q2026 raportoitu, ja 2Q2026 1/3 kk takana.
Eli 1Q2026 vertailukelpoinen liikevoitto oli 274 meur, eli 2Q2026 on haarukkaan 51…251 meur.
Melkoisen laveaa. Leunan ylösajon epävarmuuttako. Paperiheikkoudet, sellumailma tai energianhinta 2Q2026 tuskin haarukan laveutta selittävät.
Vuoden ensimmäisen neljänneksen liikevaihto oli 2 505 miljoonaa euroa. Vertailukelpoinen liikevoitto oli 274 miljoonaa euroa eli 5 prosenttia viime vuotta alempi. Vertailukelpoinen liikevoittoprosentti oli 10,9 %, samaa tasoa kuin viime vuonna.
Tulosennuste
UPM:n vertailukelpoisen liikevoiton vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla odotetaan olevan arviolta 325–525 miljoonaa euroa (413 miljoonaa euroa vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla ja 508 miljoonaa euroa vuoden 2025 toisella puoliskolla).
UPM Plywoodista tehdään uusi pörssiyhtiö WISA Group. Listaus arviolta 2.11.2026.
”Jakautumisen täytäntöönpanon jälkeen WISA Group on yksi johtavista eurooppalaisista vanerintuottajista, jolla on vahva markkina-asema keskeisissä loppukäyttökohteissa. WISA Group tarjoaa korkealaatuisia vaneri- ja viilutuotteita rakentamiseen, ajoneuvojen lattioihin, LNG-laivanrakennukseen, parketinvalmistukseen ja muihin teollisiin sovelluksiin. Sillä on seitsemän tuotantoyksikköä viidellä tuotantopaikkakunnalla Suomessa ja Virossa, joiden teoreettinen enimmäiskapasiteetti on noin 785 000 kuutiometriä vuodessa. Vuonna 2025 UPM Plywood -liiketoiminta-alueen liikevaihto oli 409 miljoonaa euroa ja vertailukelpoinen EBITDA oli 55 miljoonaa euroa.”
