Lokakuussa ilmoitettu muutosneuvotteluiden käynnistys Suolahden vaneritehtaan lopettamisen osalta saatu päätökseen.
Sama tarina jatkuu. Lähivuodet näyttävät, keneltä loppuu kärsivällisyys ensimmäisenä UPM, SE vai Metsä?
Kemin sellutehdas erityisesti rakennettiin viemään sellua ulkomaille. Sellu on toki eräänlaista jalostetta, mutta enemmän sen niukkuuteen vaikuttaa se, että sellua tuotetaan käytännössä vain pohjoisella pallonpuoliskolla tai etelä-amerikassa. Jälkimmäisessä sellu ei ole niin tiheää ja kestävää.
Näin metsänomistajana vain metsän elinkaari on niin pitkä, että puuta ei pidä tuhlata halpaan jalosteeseen, joka viedään aasiaan vessapaperin tekoon. Vaan jalostaa tuotteita pidemmälle - metsäteollisuuden tuotot on huimat, mutta investoinnit menevät kärjistetysti vain tehdasprosessin optimointiin (olen työskennellyt 20 vuotta metsäteollisuudessa) ja muuhun vain minimaalisesti. Ainakaan itse en piittaa myydä edes näillä hinnoilla…
Et varmaan sitten ole aikaisemminkaan myynyt?
Paljon kauniita sanoja siitä miten metsänomistaja voisi saada parempaa hintaa mikäli puutavaraa jalostettaisiin pitemmälle. Ehkäpä, mutta onhan noita hankkeita pyöritelty labroissa ja koelaitoksilla vuosikymmenien ajan ja oikein mitään kannattavaa ei olla saatu putkesta ulos. Huonekalujakaan ei enää oikein tehdä täällä, joten koivukaan ei kelpaa enää työstettäväksi
Tuo vain mielestäni kertoo siitä, että hintakilpailukyky ei ole riittävä vaikkapa korvaamaan tuotteita, joissa käytetään hiilivetypohjaisia aineita. Maksaa siis liikaa tuottaa, eivätkä asiakkaat ole valmiita maksamaan preemiota. Raaka-ainetta kaiken lisäksi rajallinen määrä, jolloin sipo-tuoton pitäisi mielellään olla vanhoja bisneksiä paremmalla tasolla. Vaatimukset vielä nykyistäkin paremmasta puunhinnasta ei oikein sovi yhtälöön
Metsänomistajana ja osakkeenomistajana oma käsitykseni on, että puun hinta on riippuvainen ainoastaan kysynnän ja tarjonnan tilasta, täysin siitä riippumatta, mikä on puun loppukäyttö. Tuskin Upm tai Stora maksaisivat yhtään enempää motista, vaikka lopputuotteesta saisi enemmän hintaa per motti.
Kansantaloudellisesti jalostamisen varmasti toisi lisäeuroja, mutta ei metsänomistajalle.
Eilen laitoin kolme hehtaaria päätehakkuusen ja 30 vuotiasta kuusikkoa pari hehtaaria harvennukseen. Kyllä itärajan sulkeminen näkyy kantohinnoissa mukavasti😀
Liiallisen pedanttisuuden uhallakin on muistutettava että pohjoisella pallonpuoliskolla on n. 68% Maapallon maapinta-alasta ja 90% väestöstä, ja vielä suurempi osuus sellun kysynnästä. ![]()
Tietysti olen. Mutta nykytilassa eipä minun ole mitenkään pakko myydä ja voin asettaa omat vaatimukseni, riippumatta siitä vastaako markkinat niihin mitenkään.
Miten ylipäätään hoidat metsääsi jos et harvennus hakkaa tai myy sieltä tukki puuta?
Älä huolestu, kyllä se onnistuu ihan itse tekemällä. Eikä sitä puuta tarvitse heti myydä, kun ensimmäinen kolme metriä saavuttaa tukkipuun halkaisijamitan. Sen jälkeen puun elinkaarta on jäljellä 3-4 vuosikymmentä.
Vähän jossittelua mikä tuottaisi milläkin edellytyksellä, mutta ao jutussa väitetään että metsäteollisuuden CO2-päästöjä talteenottamalla voisi saavuttaa huomattavan arvonlisän, jopa 8,6mrd eur.
Miten tämä jakautuisi sitten jalostajan ja metsänomistajan kesken riippuu tietenkin metsän hinnasta, mutta edellytyksiä maksaa puusta korkeampia hintoja se tietenkin loisi.
Kantorahatulot ovat olleet n 3,0 mrd eur 2023.
Metsäteollisuuden vuosittain tuottaman 20 miljoonan tonnin bioperäisen hiilidioksidin talteenotto voisi tuottaa jopa 8,6 miljardin euron arvonlisän Suomen talouteen vuoteen 2040 mennessä, sanoo Luonnonvarakeskuksen professori Jani Lehto .
https://www.luke.fi/fi/tilastot/kantorahatulot/kantorahatulot-2023
Sahatavaraa saadaan tehtyä kohtuullisella teholla missä vaan traktorilla ja kenttäsirkkelillä. Sellun keittoon tarvitaan miljardilaitos. Kartongin tekoon vielä iso konelinja.
Mihin perustuu siis idea että sellu olisi vähemmän jalostusarvon tuote kuin lauta, Toki sellun keittoon riittää huonompikin lähtömateriaali.
Näkökulma varmaankin metsänomistajan, sellu materiaalista maksetaan paljon vähemmän.
Väärin. Metsänomistaja rakastaa sellutehtaita, koska sieltä tulee iso (osto)volyymi.
Metsänomistaja ei päätä puun käyttötarkoitusta, vaan sen tekee teollisuus.
Kansantaloudellisti olisi parasta, että vuotuinen puunkasvu käytettäisiin tavalla, jossa myyntihinta Suomen satamassa per motti olisi maksimaalisen hyvä, jolloin kansantalousihminen ajattelee, että jokainen motti tuo mahdollisimman paljon hyvää Suomen kansantaloudelle, koska puun kasvu on rajallinen.
Niin kauan metsänomistaja on myynyt sellupuuta kattiloihin niin mitättömällä hinnalla, etten ainakaan minä tunne minkäänlaista huonoa omaatuntoa nykyhinnoista.
Toivottavasti teollisuus saa nostettua hintojaan, jotta Suomiyritys voittaa sitäkin kautta.
Ps. Metsänomistaja rakastaa myös sahoja, koska ilman niitä ei olisi erillistä markkinaa tukille.
Puunhinta on noussut mutta pitää muistaa että hinnan määräsi joku aika sitten kartelli eikä markkina. Nyt kysyntä päättää hinnan.
Kestääkö Suomi tätä hakkuumäärää niin tohon on 2 eri kantaa, tuntuu että riippuu keneltä kysyy mutta aukkoa on alkanut syntymään ja hulluhan se on joka ei nyt leimikkoa tee jos vaan palsta on sopivassa kasvu vaiheessa.
Suomi teki mielestäni virheen turpeen suhteen, nyt poltetaan puuta sitten tilalla kun sitä voisi käyttää kansantaloudellisesti järkevämminkin.
Voisi kuvitella, että sähkökattilat tulevat 5-10 vuodessa korvaamaan pitkälti polttamiseen liittyvän kaukolämmön tuotannon. Näin puuta riittäisi enemmän metsäteollisuuden tarpeisiin. Toki osa polttoon perustuvista investoinneista on vasta käyttöikänsä alussa, mutta kehitys on ollut nopeaa.
Metsäteollisuudella oli Suomessa pitkään Kartelli. Hehän ostivat ennemmin Venäjältä pienen määrän puuta “kovalla hinnalla” jotta saivat pidettyä suomalaisen puun halpana. Mutta eipä onnistu tuo enään.
Selluyhtihöt oli myös varmasti sopineet mikä hinta on kuitupuun katto, mitä voi maksaa. Sekä jokaisella yhtiöllä oli vähän oma reviiri minne toiset ei helpolla astu. Onneksi tämä kaikki on ohi. Energia yhtiöt pitää hyvin kuitupuun hinnan korkealla. Ja ainakin täällä vahvalla MG alueella, Enso tekee hyviä tarjouksia leimikoista. Joka toivon mukaan nostattaa MG tarjouksia jotka ovat susi surkeita.
En nyt itse sentään usko kartelliteoriaan, mutta olihan se myyjälle vaikea ja epätasapainoinen markkina, kun on vain 3 suurta ostajaa kuitupuulle, mutta kymmeniä tuhansia pienmyyjiä. Ja lisäksi yli 10% puusta voitiin tuoda ulkomailta. Tälläisella setupilla 20 E per motti oli tarpeeksi kuitupuusta.
Nyt kannattaa myydä puuta hyvään hintaan ja sijoittaa rahat muualle kuin metsään. Mielellään vaikka hajauttaa salkkua Suomen ulkopuolelle. En usko, että nykyinen hintataso on sellainen, että se pätee vielä 5-10 vuoden päästä. Vanhempia jalostuslaitoksia tultaneen sulkemaan ja sitä kautta puun kysyntää laskee Suomessa. Samoin energiapuun kulutus todennäköisesti vähenee 10-15 vuoden sisällä. Nykyisellä selluhinnalla näyttää puunhinnan kipuraja tulleen vastaan, kun sellutehtaita seisotetaan Suomessa.
Mietin vaan, missäköhän sitä pitkäkuituista sellua sitten tehdään, kun Pohjois-Amerikassakin vissii sellutehtaita on suljettu metsätuhojen takia. Sama ongelma keski-Eurooppassa. Nyt Pohjoismaissakaan ei puu riitä, mutta muovituotteita pitäisi korvata puupohjaisilla. Venäjällä olisi toki puuta, mutta ei riittävän hyvää metsätieverkostoa, jolla puu saataisiin tehtailla. Muutenhan Venäjä voisi viedä sellua Kiinaan.
Metsäyhtiöiden kurssit kohonneet viimeaikoina. Mutta pahin vasta edessä?
”Hyytäviä uutisia saataneen uuden vuoden alussa Yhdysvalloista, koska seuraava presidentti Donald Trump aikoo ensitöinään asettaa 25 prosentin tullin kaikille Meksikosta ja Kanadasta tuleville tuotteille. Jos ylimääräisiä tulleja tulee Euroopalle, ne voivat olla kohtalokkaita Suomen metsäteollisuudelle ja johtaa pahimmillaan tehtaiden sulkemisiin”
Kartellisyytöksistä on jo yli 20 vuotta, sen katsottiin olleen (mahdollisesti) 1997-2003 välillä. Eikä tuota ihan kunnolla pystytty todistamaankaan, koska kukaan ei saanut korvauksia vahingonkorvausoikeudenkäynneissä. Tietysti vain muutama iso toimija jo itsessään pystyy määrittämään kustannustasoa ainakin jollain tasolla.
Nopealla googletuksella tarkoittamastani kartellista:
Edellisen kerran metsäyhtiöt jäivät kiinni raakapuukartellista. Markkinatuomioistuin tuomitsi Stora Enson ja Metsäliiton kymmenien miljoonien seuraamusmaksuihin vuonna 2009. UPM paljasti kartellin kilpailuviranomaisille ja välttyi näin maksuilta.
Tossahan oli paljon metsänomistajia yhteiskanteessa mukana mutta eivät saaneet korvauksia. Jos korvaukset olisi maksettu korkoineen niin firmat ois kaatuneet samantien.
Tohon aikaan muistaakseni UPM ilmoitti että valmis tuote / ostettu puu m3 niin jää vielä 170e voittoa per m3 eli puunostohintaa olisi ollut vara nostaa. Nyt tietysti lopputuotteen kate on huonompi kuin paperin kulta aikana.
