Painotan vielä, että en ole mikään sellulaitosten asiantuntija, joten en aidosti osaa arvioida kyseisten laitosten kilpailukykyä osana koko palettia. Eli en osaa sanoa kuinka kustannustehokkaasti kukin laitos pystyy tuottamaan tonninsa tai millaista capex vaateita missäkin on. Ajatukseni lähtee aluksi perusajatuksesta, että jos pitkäkuituisen havusellun kysynnän ja tarjonnan suhde ei tervehdy, niin todennäköisesti jollain aikavälillä jokin Suomen kolmesta tullaan sulkemaan. Ja sulkemisella en tarkoita välttämättä alasajoa, jos löytyy joku ottaja.
Kaukaan suljin laskuista vain sillä oletuksella, että sinne on on kasailtu enemmän konsernin muuta toimintaa, mikä viestisi sen olevan strategisilta intresseiltään tärkeämpi. Eli juuri näitä uusia metsäteollisuuden ratkaisuita, kun on biojalostamoa ja tutkimuskeskusta. Mutta tietysti nämä ovat taloudellisesti pienimpiä asioita, jos sitä peilataan sellulaitokseen, joten kaipa se Kaukas voisi myös olla. Kyllähän Kaukaata on hölläilty, kun siihen on ollut tarvetta, joten se taas puoltaisi Kaukaata mahdolliseksi.
Uskoisin, että Kymistä ei lähtökohtaisesti olla luopumassa. Sinne on kuitenkin tehty investointeja 2000 luvulla ja integraatio paperitehtaan kanssa on varmasti kilpailukykyistä. Uskon kuitenkin, että sitäkin on jollain tavalla palloteltu, jos tosiaan Communication Papersin osalta täytyy alkaa tekemään toimenpiteitä Sappi yhteisyrityksen tullessa torpatuksi. Kymistä saisi jollain aikavälillä siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla. En todellakaan osaa arvioida Kymin paperin tuotannon tehokkuutta suhteessa Jämsänkoskeen ja Raumaan, mutta isoinhan se on. Eli todellisuudessa en usko, että Kymille oltaisiin tekemässä toimenpiteitä. Sanoisin, että siinä Communication Papersin suunnitelmat ovat keskeisesti vaikuttamassa.
Pietarsaarta pidän kaikista todennäköisimpänä, sillä sinne ei ole kasailtu konsernin muita toimintoja, vaan se on ollut ihan rehellistä sellun viemistä maailmalle. Toisaalta taas se on ollut näistä kolmesta se, jota on ajettu korkeammalla kapasiteetilla markkinan ollessa heikko (esim 2024). Helppo ratkaisu voisi olla, että jos Billerud saataisiin ostajaksi jollain hinnalla. Billerudin paperintuotanto Pietarsaaressa on kylläkin hyvin pientä, joten ei siitä mitään erityisen merkittävää integraation synergiaa tulisi saamaan ja pääosa myytäisi tietysti maailmalle. En tunne Billerudin strategiaa, jotta voisin oikeasti sanoa, että voisivatko he olla kiinnostuneita sellun tuottamisesta Suomessa. Eli ei sielläkään todellisuudessa ole mitään hopealuotia, mutta silti omaan silmään Pietarsaaren ympärille on kaikista vähiten pystytetty yhteyttä muuhun konserniin, mikä voisi viestiä sen pienimmästä strategisesta merkittävyydestä.
Ylipäätään voisi sanoa, että eihän nämä UPM:n tehtaat ole todellakaan ne Suomen ja ylipäätään Pohjoismaiden heikoimmat, vaan sinänsä ihan kilpailukykyisiä. Suomessa tietysti Joutseno se ylivoimaisesti todennäköisin sulkeutuva. Ruotsissa taitaa olla useampia UPM:n kolmea heikomman kilpailukyvyn omaavia sellutehtaita. Jos markkina jatkuu heikkona ja trendi pysyy, niin 10 vuoden sisällä se voi kuitenkin tarkoittaa toimenpiteitä myös UPM:n osalta. On se yksittäinen suljettava vaikea nostaa noista kolmesta, mutta kahdessa muussa ehkä muutkin strategiset ratkaisut ovat vaikuttamassa. Tietyllä tavallahan UPM on “taloudellisimin ajatteleva” näistä Pohjolan toimijoista ja siksi laitoksesta luopuminen ei tuntuisi niin utopistiselta. UPM:n ei tarvitse pyristellä pitkäkuituisen vankina, kun sillä on niin vahva kilpailukyky lyhytkuituisessa, joten laastarin repäisy ei tuntuisi ehkä niin pahalta. Osuuskunta on tästä tietysti varmaan se päinvastaisin toimija. Jos Joutseno olisi UPM:n niin se olisi kiinni jo aikapäiviä sitten.