Jaan tähän oman näkemykseni biolitkuista ja kasvutarinoista:
Fundamentaalinen ongelma:
Fundamentaalinen ongelma puupohjaisissa biokemikaaleissa on se, että fossiilisista samoja molekyylejä pystyy tekemään paljon helpommin ja halvemmalla. Markkinataloudessa kalliimmat samanveroiset tuotteet ei yksinkertaisesti pärjää kilpailussa.
Tämä fundamentaalinen ongelma ei tule muuttumaan ainakaan vielä tällä vuosisadalla, koska fosiilisia ihmiset pystyvät kaivamaan särötystekniikalla vielä hyvin pitkään, eikä öljy tai muut fossiiliset tule ihmiskunnalta loppumaan etenkin kun liikenteen ja yhteiskunnan sähköistyminen vie vielä suuren osan kulutuksesta.
Sellu on siitä hyvä tuote, että kuitujen tekeminen fossiilisista on äärimmäisen työlästä ja pääomaintensiivistä. Tämä johtaa siihen, että fossiilikuitujen hinta on korkea vaikka raaka-aine olisi ilmaista. Jos kuitujen tekeminen fossiilisista olisi helppoa ja halpaa, niin eipä sitä selluakaan tuotettaisi.
Neste verrokkina:
Sen mitä Neste on tehnyt oikein on omassa biopohjaisessa liikeetoiminnassaan on se, että Neste on nojannut reguloituun biopolttoainemarkkinaan, ja ollut myös aktiivinen lobbaamaan niin kotimaassa kuin EU:ssakin. Nesteestä on kasvanut dominoiva markkinajohtaja segmentissään ja tekee kannattavaa sekä kasvavaa liiketoimintaa biolitkuissa. Neste tuottaa noin puolet maailman kaikesta kestävä lentopolttoaineesta (SAF).
Metsäyhtiöiden ristiriitainen tulevaisuuspuhe:
Metsäyhtiöt ja heidän äänenkannattajansa kuten Metsäteollisuus on nähdäkseni aika syvällä jossain 1960-luvun suo-ojassa kumpparit jalassa, ja mielestäni lähinnä lobbaa tiukentuvaa ympäristöregulaatiota vastaan. Tämä on mielestäni hyvin ristiriitaista kaiken strategia- ja tulevaisuuspuheen keskellä.
Ainoa looginen selitys tälle ristiriitaiselle tilanteelle on se, että yritysten ylimmän johdon sekä suurimpien omistajien tahtotila todellisuudessa on tiristää olemassa olevasta järjestelmästä se arvo mitä tiristettävissä on. Ulospäin on kuitenkin näytettävä, että jotakin vihreää sekä kestävää kasvua olisi tulevaisuudessa olemassa.
Jos biolitkut tai muut fossiilisia korvaavat ratkaisut olisivat organisaatioiden strategian kaikkein syvimmässä päädyssä, niin silloin metsäteollisuuden lobbaus näyttäisi hyvin erilaiselta kuin mitä se nykypäivänä on.
Lyhyt johtopäätös:
Metsäteollisuus ei usko kasvutarinaansa edes itse.