Hesarissa oli sunnuntaina juttu (tilaajille) UPM:stä lähinnä Suomen näkökulmasta. Haastattelussa Massimo Reynaudo.
Ei varmastikaan juuri uutta yhtiötä seuraaville. Juttu on kuitenkin hieman parempi kuin hölmöt otsikot antavat ymmärtää (Suomen vaurauden tukijalka on luhistunut — UPM:n toimitusjohtaja kertoo, miten paperi-ihmeelle käy sekä Mitä meille jää?).
Pari poimintaa:
Suomen onni on ollut se, että energiakriisi teki Saksasta kalliin maan. Viime vuosina UPM on sulkenut tehtaita ja paperikoneita lähinnä siellä.
Viime syksynä yhtiö alkoi raportoida Uruguayn ja Suomen sellutehtaiden luvut erikseen. Se paljasti, että etelässä ja pohjoisessa sellulla on hurja kannattavuusero.
Uruguayn-tehtaat keittävät sellua omien viljelmien nopeakasvuisesta eukalyptuksesta. Ne tekevät isoa voittoa, vaikka myyntihinnat ovat pohjilla.
Suomen havusellutehtaat taas tekivät loppuvuonna tappiota. Niitä on siksi seisotettu.
Nyt Lappeenrannassa toimiva pienehkö jalostamo alkaa näyttää hieman erikoiselta rönsyltä UPM:ssä.
Reynaudo vakuuttaa, ettei se ole sitä. Päinvastoin jalostamo edustaa UPM:n uutta suuntaa, missä on mahdollisuuksia kasvuun. Jalostamoon on pantu rahaa ja sen tuottamalle lentopolttoaineelle ollaan hankkimassa hyväksyntää.
”Teknologia, jolla teemme uusiutuvia polttonesteitä mäntyöljystä, on ainutlaatuinen. Se on kilpailuetu. Siihen liittyy paljon arvokkaita innovaatioita ja patentteja, joita aiomme hyödyntää.”
Jalostamo teki vuoden lopulla taas voittoa. Lappeenrannassa toimii myös yhtiön tutkimus- ja tuotekehityskeskus. Idea puusta tehtävistä kemikaaleista on lähtöisin juuri sieltä.
Toistaiseksi biokemikaalien ja biopolttonesteiden luvut on upotettu yhtiön tulosraporteissa kohtaan muut liiketoiminnot. Ensi vuonna ne erotetaan uudeksi yhteiseksi yksiköksi.
Viime viikolla julkaistu tällainenkin:
Teetin tiivistelmän (miksi kirjoittajan mukaan UPM lyö Enson):
UPM on onnistunut muuttamaan strategiset valintansa rahaksi Stora Ensoa tehokkaammin: parempi tulostaso ja matalampi velkaantuneisuus näkyvät selvänä erona markkina-arvossa. UPM:n panostus tarraliiketoimintaan on onnistunut ja se hyötyy omasta energiantuotannosta ja Uruguayn halvasta omasta puusta, kun taas Stora Enso kärsii kartonkimarkkinoiden ylikapasiteetista ja kalliista kuitupuusta ja on myynyt omat vesivoimalansa.
Klikkiotsikon “rahasampo” viittaa tähän:
UPM:n jätti-investointi Uruguayn sellutehtaaseen valmistui niin ikään synkeään sellumarkkinaan, mutta yhtiö saa nopeasti kasvavaa eucalyptusta omilta viljelmiltä niin halvalla, että tuotanto on silti ollut kannattavaa.
Jos hinnat jossain vaiheessa nousevat, tehtaasta tulee melkoinen rahasampo. Viisikymppiä lisää sellun tonnihintaan tarkoittaisi 180–270 miljoonan euron tulosparannusta.