Hyvä ketju. Itse olen nyt kolmisen vuotta ostanut 8-10 laatuyhtiön osakeita, joita seuraan jo omien kulutustottumusten kautta päivittäin. Voi olla, että indeksi sijoittaminen voisi ollq helpompi ja varmempi tie useammalle saada hyvänkokoinen kassa kasaan. Keskusteluissa kumminkin unohtuu sitoutumisen merkitys! Itse testasin indeksisijoittamista ja sen jälkeen hetken todella hajautettua osakesalkkua. Itselle se ei ole sopinut, koska jos ei ole täyttä tunnetta sijoitettavaan kohteeseen, niin poukkoilu lisääntyi. Myin usein ja ostin miten sattuu. Nyt kun salkku pitkälti hyvin tuntemiani yhtiöitä Olvi, Sampo, Orion, Kojamo, Fortun jne, niin jotenkin innolla pyrin kasvattamaan niiden omistusta. En usko, että olisin näin sitoutunut, jos sijoittaisin indexiin… no aika näyttää miten käy.
Itselläni on strategiana ostaa sellaisia yhtiöitä niin osakesäästötilille kuin arvo-osuustilille joita ei pääasiassa ole indeksirahastoissa. Noin 30%-50% sijoituksistani on rahastoissa ja loput sitten noissa yhtiöissä suorina osakkeina. En osaa sanoa onko se hyvä vai huono strategia mutta se on ainakin kivaa 
Tämä kiteyttää hyvin omankin tulevan strategiani ydinasian, homman pitää olla kivaa, että sitä viitsii vapaaehtoisesti tehdä. Jos strategia ei sovi henkisesti itselle, on suuri vaara, että sijoittaminen jää pois tai että se tulee lopetettua seuraavaan isompaan kurssilaskuun. Motivaatio on kaiken a ja o etenkin vaikeina aikoina.
Jos ammattilaisista vain hyvin pieni vähemmistö kovalla hikisellä työllä ja onnella pystyy voittamaan indeksin pitkässä juoksussa, miksi Sinun pitäisi olettaa kuuluvasi tähän vähemmistöön?
Indeksien erinomaisuus perustuu siihen, että huononevat yhtiöt putoavat pois ja uudet paremmat tulevat tilalle, alhaisiin kuluihin (ETFt) ja ajan käytön valtavaan hyötyyn!
Tähän sopii tarina Peter Lynchin Magellan rahastosta ja siitä, kuinka moni rahastoon sijoittanut sai kuitenkin alituottoa rahastoon nähden. Keskimääräinen rahastosijoittaja osti paikallisessa huipussa pelätessään junasta jäämistä ja taas myi paikallisessa pohjassa pelätessään pääoman menetystä.
En äkkiseltään löydä tosin faktuaalista lähdettä tarinalle, mutta sitä usein kuulee toistettavan. Ja minun on helppo sitä uskoa. Vähemmän ainakin kuuluu tarinaa niistä, jotka onnistuivat Magellania veivaamalla saamaan ylituottoa rahastoon nähden.
Itsevarmuutta ja luottamusta ei voi lainata, se täytyy rakentaa oman tekemisen kautta. Sijoitti sitten osakkeisiin, ETFiin tai hoidettuihin rahastoihin.
Osakepoimijana tykkään indeksirahastojen suosion kasvusta. Se tarkoittaa, että indeksirahastojen ulkopuolelle jäävien markkinoiden tehottomuus kasvaa ja piensijoittajan menestymisen mahdollisuudet paranevat.
Tässähän oli paljon samaa, kuin itselläni. Minulla myös 2/3 suorissa osakkeissa ja 1/3 indeksirahastoissa, matkassa pitkälti pienemmän riskin suoria suomalaisia osakkeita, joita on helppo holdailla ja aktiivisesti lisäillä jopa vuosikymmeniä.
Sellaisen kultaisen keskitien olen löytänyt suorissa osakeomistuksissa '22-'23 vuosien välillä, jolloin sijoitussuunnitelmani hioin nykyiseen muotoon, että yöt nukkuu maittavasti ja sijoitusmatkani taitan mieluusti näiden yhtiöiden mukana.
Minulla autopilotti on päällä pitkälti koko ajan, eli olen hyvinkin passiivinen seuraamaan yhtiöitä sen kummemmin. Mitä vähemmän lukujen pyörittelyä, sen helpommaksi osakepoimintani teen, joka varmasti herättää ihmetystä ja kummastusta, mutta helpoimmillaan homma toimii näin pitkäjänteisenä sijoittajana.
Valmis olen myös myymään, mutta se on hyvin harvinaista ostoihin suhteutettuna. On eri asia rapautuuko yhtiön laatu hetkellisesti muutamaksi vuodeksi (1-5 vuotta on lyhyt aika aikuisiällä, eikös vain?), jolloin voi tehdä huolettomia ajallisesti hajautettuja lisäostoja, vai rapautuuko yhtiö palautumattomasti ja lopullisesti, jolloin on parempi myydä varatoimenpiteenä. Se, kummalla tavalla yhtiö olisi rapautumassa, vaatiikin jo sitten omaa pohdintaa, perehtymistä, tulkintaa ja ihan jopa erilaisten vaihtoehtoskenarioiden läpikäyntiä.
Lokeroin itseni huolettomaksi holdaajaksi, en ota sijoitusharrastustani liian vakavasti, tykkään vain omaan riskitasooni sopivasta kotimaisesta osakepoiminnasta ja pitkäjänteisestä omistajuudesta, joita kuukausisäästöin kasvavat indeksirahastot tasapainottavat.
Samaa mieltä myös tässä paljon, holdaaminen on vain niin luonnollinen olotila, ettei markkinoiden heilahtelut hetkauta, eli samaa tonnin seteli -ilmettä niin nousuihin kuin laskuihin. En osaa rakastua koskaan mihinkään, mutta ihastua sitäkin enemmän, eli olen ihastunut osakevalintoihini, mikä ei toki ole mikään ihme, näitähän on tarkoitus omistaa pitkäjänteisesti, eli tämä viaton ja ujohko ihastuminen sallittakoon.
Indeksirahastojen osalta ei tarvitse miettiä tai perustella mitään, ne vain rullaa, niitä lisätään 12x vuodessa ja se siitä, kylmää ajattelua kuumassa kyydissä 20-30 vuoden ajan.
Jos jotenkin pitäisi tiivistää omat mietteet sijoittajana, niin en välitä vastakkainasettelusta rahastojen ja suorien osakkeiden välillä, vaan molemmat palvelevat omalla mukavalla tavallaan, omalla tuotollaan ja erilaisella olemuksellaan juuri minun sijoitussalkkuani. Ei tuottojen maksimoinnin metsästystä tai menetettyjen tuottojen harmittelua, vaan pitkästä sijoitusmatkasta nauttimista juuri tällä kokoonpanolla, jonka olen itse omin ostokätösin päättänyt kasata.
Olisiko oikea vastaus: näytöt? Juurikki kuuluu tähän vähemmistöön ja näytöt on ajalta 2020 - 2026 eli jo kuudes vuosi menossa indeksin voittamista.
Mitä lyhempää aikaväliä tarkastellaan, sitä sattumanvaraisempaa voitto/tappio on. Päivätarkastelu on ihan tuurissaan, eikä mittaa sijoitustaitoa, vaan ehkäpä markkinan satunnaista loiskintaa eri toimialojen yms. suosion välillä. Jopa yksittäisen vuoden tappio indeksille kuuluu normaaliheiluntaan, eikä merkitse mitään isommassa kuvassa. Ehkä viisi vuotta on lyhin mielekäs ajanjakso, jossa suhdetta indeksin kehitykseen voi tarkastella?
Indeksin voittamiseen ei tuuria tarvita, vaan isojen mokien välttämistä ja pitäytymistä sijoitusstrategiassa. Hullutuksiin kun varaa 1-2 % salkusta, niin pysyy mielenkiinto harrastusta kohtaan. Isompi into riskinottoon johtaisi helposti tuottojen laskuun. Ehkä tässä on suurin ero sijoittajien välillä. Ahneella on paskanen loppu.
Itsellä on toiminut 95 % painotus Helsingin pörssiin, joka takaa mahdollisuuden seurata firmoja, eikä pelkästään niiden kursseja. Kontra-ajattelu yhdistettynä keskittymiseen korkean tulostuoton (E/P) firmoihin takaa, ettei ainakaan korkealta putoa, jos pieleen menee joko firmalla tai koko pörssillä.
Ei riitä näytöt? Palataan asiaan 5, 10 tai 15 vuoden kuluttua, miten haluat.
Lainasin ketjun aloittajan aiempaa viestiä ja tärkein syy oli lainauksen viimeinen kappale. Itselläni on kahden kirjoittajan tavoin salkku, jossa noin kolmannes indeksiä ja sitten laatuyhtiöitä. Toistan nyt noille kahdelle, että syy kirjoittamiseen on tuo halu kehittyä sijoittajana itse. Psykologiset harhat häiritsevät sijoitusmenestystä ja tunnistan tuossa sellaisen. Vahvistetaan omaa käsitystä laatuyhtiöt on hyviä sijoituskohteita. Tämä pitää paikkansa, koska ne ovat edellä mainitusti psykologisesti helppoja holdattavia. Minusta jokaisen on valittava sijoituksia joilla voi nukkua yönsä rauhassa ja toisaalta sijoitus menetyksen kannalta ensi arvoisen tärkeää, että ei tee hätäisiä myyntejä markkinan myrskytessä. Tunnistan tässä itselläni harhan. En halua sijoittaa laatuyhtiö-indeksirahastoon, koska se on mielestäni huonompi sijoitus kuin normaali indeksirahasto. Rationaalisesti laatuyhtiörahasto on osinkoverotuksen takia parempi vaihtoehto ja antaa paremmat tuotot.
Huomaan vahvistavani mielipidettä siitä huolimatta. Olen mielellään lissämässä tuohon laatuyhtiön suoraan sijoittamiseen plussaksi sen, että pitäessä osakkeita pitkään, en maksa hallinointipalkkiota. Samalla mielellään unohdan osakesijoitusten muut kulut: Toimeksiantokulut ja osingoista maksettavat verot.
Olen pohtinut omalla kohdalla vahvuuskia ja alueita missä minulla on edgeä markkninoilla. Siinä vaiheessa on noussut esille rahastot ja ETF:t. Olen nostanut tavoitteekseni nostaa indeksirahastojen osuuden salkussa 40%:ttiin. Olen tehnyt tätä työtä jo vuosia ja sijoitan säännöllisesti indeksiin. Silti en ole saavuttanut tavoitettani ja mielellään ajattelen olen tehnyt hyviä osakevalintoja. Mutta tosiasiallisesti en tiedä mitkä osakkeet ovat 1, 3 ja 5 vuoden aika jänteellä. Vielä vaikeammaksi asian tekee, jos käsitellään asiaa vaikkapa 7 vuoden aikajänteellä jolla tietoa ei löydy suoraan taulukoista.
Koen, että minulla on vahvuuksia suorissa osakerahoastoissa. Osaan kertoa nipun oskarhastoja joilla on erinomainen historia 10 vuodelta, niiden salkunhoitajia ja rahastoja joilla skin came eli hoitajalla kiinni omaa rahaa rahastossa. Lisäksi osaan nimetä rahastoja joissa erinomainen historia, mutta salkunhoitaja ei vaikuta tuottoon vaan toimii mekaanisesti ohjeistuksen mukaan. Lisäksi osaan kertoa näistä matalakuluisimmat, jotka on tutkitusti hyvää menestystä selvittävä tekijä.
Tällä päättelyllä minusta itselläni pitäisi olla suurempi paino rahastoissa. Olen itse sitä mieltä, että löytämilläni rahastoilla on osaamista ja edelltykset itseäni parempaan menestykseen. Silti minun vaikea antaa rahojani toisten hallinoitavaksi. Minun on helpompi sjoittaa investointiyhtiöön kuin rahastoon. Syytä en osaa kertoa. Tämä jokin psykologinen kysymys.
Itselleni on hankalaa tehdä suuria muutoksia salkkuun kerralla. Taustalla on se, että pidän yhtiöitä tai sijoituksia hyvinä. Tämä on ehkä sitä rakastumista. Holdailen vain menemään. Tuotto-odotus paranisi luopumalla. Toisaalta sijoitukset on todistetusti myrskyn kestäviä.
Yksi syy luopumisen vaikeuteen on veroseuraamukset. Voitoista maksettava vero aiheuttaa hampaiden kirskuntaa, mutta osinkojen verot syystä tai toisesta ei tunnu niin pahalta. Ne ovat pienempiä ja tulevat portaittain. (Pidätys 15%, loput ilmoituksessa tai myöhemmin.)
Päivitän hiukan tilannetta, tuo lainaukseni on vuodelta 2020, joten asiat ovat hieman eläneet noista ajoista.
Olennaisin muutos on se, että rahastojen (tai yksikössä rahaston) osuus on enää 18%. Loput 82% ovat suoria osakesijoituksia. Tässä kuitenkin on semmoinen erikoisuus, että japanilaiset yhtiöt muodostavat eräänlaisen kokonaisuuden (yhteensä 20% salkusta) ja tietty Berkshire Hathaway on sellainen monialayhtiö, että siinä riskiprofiili on jotain yksittäisen yhtiön ja yhdistelmärahaston väliltä.
Lisäksi yhtiövalinnat ovat eläneet, olen siirtänyt painopistettä yhä laadukkaampiin yhtiöihin. Harvia oli tuolloin salkkuni suurin omistus 33% osuudella ja tänä päivänä sen osuus on 36%, että jotkut asiat eivät kuitenkaan muutu.
Suurin syy suht isoihin muutoksiin on kuitenkin siinä, että vuonna 2021 tuli tehtyä yksi todella suuri hankinta käteisellä ja siihen tuli irroitettua paljon rahaa salkusta, aika monta “riviä” tuli realisoitua kokonaan ja muita omistuksia trimmattua siinä kohtaa. Salkun koko pieneni siinä kohtaa merkittävästi. Sittemmin olen aika paljon kasannut salkkua uudestaan.
Mutta noin muuten psykologinen puoli ei ole hirveästi muuttunut tuosta kuuden vuoden takaisesta, laatuyhtiöiden kanssa nukun yöni hyvin ja kurssivaihteluiden kanssa pystyn elämään hyvin.