Stock Market Direction (Part 3)

[Henkari]

Excellent summary. That inefficient and over-resourced public sector is the Achilles’ heel: by almost all measures (a provocative generalization) it is one of the most massive in the Western world, and at the same time a sensitive topic of discussion and a sacred cow that cannot and dare not be touched.

Even fact-based criticism is perceived as individual-level blaming, when in reality it’s about organizing work and operations and their fluidity, “lean”.

It’s not that people don’t know how to do their job or don’t do it; it’s about time being allocated to wrong, unnecessary, or otherwise non-value-producing activities, across the board. And that’s why a massive public sector, which consumes an unreasonable amount of tax revenue and distorts the entire national economy.

[TomiP]

An article about the Helsinki Stock Exchange. It took the Helsinki Stock Exchange’s total return index three years and eleven months to return to and surpass its previous peaks. The period of underperformance now lasted longer than during the 1990s banking crisis, summarizes analyst Ari Rajala, who has closely followed the development of the Helsinki Stock Exchange. (Article behind a paywall):

Lähes neljä vuotta kestänyt tuototon jakso päättyi perjantaina – Helsingin...

On Friday evening, the Helsinki Stock Exchange’s OMX Helsinki Cap total return index finally reached its previous all-time high level and, by the end of the day, ultimately climbed to new peaks.

The previous peak of 30,687.19 points was reached on September 6, 2021, or, rounded, approximately three years and eleven months earlier.

Many investors follow the Helsinki Stock Exchange’s price index, which has historically remained around 10,000 points for a long time. However, the total return index, which accounts for dividends, is clearly a more relevant metric for long-term development in the Helsinki dividend stock exchange.

The longest period without returns in the Helsinki Stock Exchange was experienced between 2007 and 2014, which included both the financial crisis and the Eurozone crisis. During which a remarkable six years and six months passed.

The second longest period without returns was seen after the bursting of the IT bubble in the early 2000s. At that time, it took five years and ten months to close the performance gap.

“The three-year and eleven-month period without returns now experienced was thus the third longest in the index’s history,” Rajala states.

This year has been really good for the Helsinki Stock Exchange so far, even though there have been plenty of geopolitical threats and various company-specific surprises.

“Despite the turbulence, the beginning of the year has been excellent for investors. The beginning of the year is the ninth best in the index’s history with its 19.4 percent return,” Rajala says.

Of all stocks on the Helsinki Stock Exchange, 132, or 69.8 percent, have had a positive return so far.

Rajala’s calculations show that the median return has been 12.3 percent.

70 stocks, or more than a third of all stocks, have beaten the index’s 19.4 percent return. 16 stocks have achieved a return of over 50 percent, while 13 have generated losses of over 20 percent.

If we look at the stocks from the period without returns, from early autumn 2021 to last Friday, only 47 stocks in total have had a positive return. This means that 29.4 percent of the stocks have beaten the index.

Conversely, 113 stocks, or a significant 70.6 percent of all stocks, have had a negative return. The median return, i.e., the return of the middle stock among all stocks during the period, has been –27.4 percent.

19 stocks have generated over 50 percent returns, and a remarkable 95 have generated over 20 percent losses. 50 stocks generated over 50 percent losses.

[Pohjolan_Eka]

@Henkari

Excellent summary. That inefficient and over-resourced public sector is the Achilles’ heel: by almost all measures (a provocative generalization), it is one of the most massive in the Western world, and at the same time a sensitive topic of discussion and a sacred cow that cannot and dare not be touched.

Even fact-based criticism is perceived as individual-level blaming, when in reality it is about the organization and fluidity of work and doing, i.e., “lean”.

It’s not that people don’t know how to do their jobs or aren’t doing them; it’s that the time spent is directed towards wrong, unnecessary, or otherwise non-value-producing activities, across the board. And that’s why there’s a massive public sector that consumes an unreasonable amount of tax revenue and distorts the entire national economy.

In my opinion, talk of a massive public sector is factually incorrect. The public sector in Finland and many other Western countries has been severely constrained in terms of resources, and significant gains cannot be achieved without major structural reforms and the abolition of current citizens’ privileges. Currently, the public sector mostly consists of essential administrative employees, as almost all operational work is already outsourced to private companies, and there is no political will for further privatization, nor will there be.

The largest single expenditure in all Western societies is healthcare for the elderly, to which an enormous amount of additional funding is channeled year after year from other demographic groups. This impacts the economy in two ways. The first problem is that these people are inherently an expense, draining money away from the productive part of society. The second is that the majority of healthcare resources are spent on prolonging their lives by a few years at the end, whether it makes sense or not. All Westerners’ economic problems would be solved at once if, for example, we were to deny healthcare to those over 70 and accept that the human body has a life cycle, after which it is meant to cease functioning.

However, this will not be resolved democratically, because we live in a “vampire-cracy” where political power is increasingly concentrated year by year in the growing cohort of the elderly, whose life expectancy and treatment costs increase the faster healthcare technology develops. Without an armed revolution, Western societies, following the current trend, will first pull the debt lever as hard as possible (several hundred percent of GDP), and only then, when all money is spent and resources are no longer available, will something be done about it, one way or another. Therefore, in the long run, I do not believe in the unlimited rise of stock markets, and index investors will face chilling prospects in the medium term.

In Finland, if you want to fix the public sector, it must be done either through healthcare or education. A few suggestions that would help, in addition to the aforementioned abolition of healthcare for the elderly:

Privatization of primary healthcare.
Abolition of the vocational school system.
Abolition of the university of applied sciences system.
Abolition of matriculation examinations and university entrance exams.
Abandonment of universities’ degree monopoly.

Politically, these are impossible to pass simply because people become more conservative and resistant to change as they age, so our society lacks dynamic, development-oriented voters who would want politicians to make big changes to the system. For this reason, there are no genuine liberal parties in the Finnish parliament; instead, all parties advocate for the preservation of the ‘welfare society’.

Historically, life has been easy for stock market investors because the labor force and productivity have always grown, and there has been no need to worry about national debt, as economic growth has always taken care of debt problems. In the future, the size of the labor force in all Western countries will decrease, contributing to a decline in GDP; productivity growth will slow as the workforce ages and the pace of innovation adoption decelerates; and annual budget deficits will turn into uncontrollable indebtedness. In recent years, the consensus has been that passive index investing is the most sensible way for the general public to get rich, but in my opinion, the next major systemic crisis already has the potential to turn the situation favorable for stock pickers.

Finland currently has 176 billion euros in debt ‘in good times’, and deficits cannot be brought under control even with the austerity measures of the ‘far-right government’. If a genuine systemic crisis were to hit the global economy, our budget deficits would quickly exceed 10% annually, and debt levels would rapidly rise above 300 billion, leading to a downgrade in credit ratings and a massive increase in interest expenses. If things are supposedly bad now with the world’s highest tax rates and poor economic growth, just wait and see what would happen if international financial markets were to close for a moment and the state could no longer get loans from foreign investors to satisfy its endless borrowing needs. In that case, we would be begging for funding from central banks and other EU countries to avoid payment defaults. Things are never so bad that they couldn’t get worse

[Henkari]

Strong stuff, easy to agree with on many points. But I disagree that cost cuts directly mean the dramatic service cuts mentioned.

A few everyday examples; there are small streams like these everywhere (of course, also in the private sector) that create larger flows when they just want to be seen:

• In my apartment building, on the same floor, there are two elderly people receiving municipal home care in two apartments. And that care is carried out in such a way that (usually even at the same time) two home care workers arrive in the yard, both in a city car, and each only cares for “their own” client, instead of one professional caring for both: time, money, unnecessary travel, etc. savings available…
• Previously, the situation was that there was only one computer in the office for daily reports. And that meant that every day 20+ home care workers came to the office well in advance in the afternoon to queue to make their entries within working hours, and that was taken away from home care services. Well, this situation has now partially improved.

So, not by directly cutting services, but by rationalizing operations, fundamentally preserving services; with that model, everyone wins. (Sorry for the rant, lean is so close to my heart…)

This topic is going so far off-topic from the thread that I’ll stop here

[Verneri_Pulkkinen]

I also wrote an article for Premium members about the heating market cycle. In America, meme investing has become popular again, which has been seen in sudden rocket surges (and collapses) in the shares of Krispy Kreme and Opendoor, for example.

https://www.inderes.fi/articles/kommentti-meemiosakemania-nostaa-jalleen-paataan

Meme activity is also clearly visible in the ARK ETF, which has doubled from its lows. Or in Goldman Sachs’ basket of 50 most shorted stocks, which has risen over 50%.

P.S. Strategists are vying to raise target prices for the S&P 500 already above 7000 points. If that level is reached, the index would see its third year with +20% annual returns!

[Monte_Cristo]

I picked this up from there, Finland is second in Europe… I don’t know where it should be or if the level is correct, but it doesn’t seem very efficient.

Julkisten menojen suhde BKT:hen on Suomessa EU-maiden korkeimpien joukossa –...

[Jukka7]

Growth in expenditure is not the only reason for this; the decline in GDP also plays a role:

Here are Finland’s most important companies by GDP impact – Nokia fell far from the top spot in just over ten years

"According to Etla, Finland’s most important company is the banking group OP, whose GDP impact was 1.685 billion euros in 2019. The second most important is Neste (1.538 billion) and the third most important is Nordea (1.512).

The list of ten companies included businesses from many sectors. UPM (1.489), Kesko (1.315), and Metsä Group (1.037) also reached the billion-euro club. Following on the list are Elisa (876 million euros), Stora Enso (809), Bayer (805), and ABB (778).“”

Then came the corona pandemic, war, and sanctions; especially the latter’s effects on Neste and the forest industry are quite significant. Finland has suffered more than many of its European counterparts, with unemployment also at a significantly higher level than in the EU area.

Adjusting to the new geopolitical situation takes time, especially since the collapse of Nokia has not yet been adjusted to, and that happened at least 15 years ago. Defense spending should also be tried to increase in this same upheaval.

[JukkaM]

@Henkari

So not by straightforwardly cutting services, but by rationalizing operations, primarily by preserving services – with that model, everyone wins. (Sorry for the rant, lean is just so close to my heart…)

This is getting a bit off-topic for the thread, so I’m done with this subject for my part

I’ll add one more longer comment off-topic for the thread, because I think you are right. This can be moved to another thread.

Finland’s major problem in the public sector, and especially in the wellbeing services counties, is the lack of an overall architecture that supports business processes at the Finnish national level. This is a very central problem for Finland’s economic growth, and additional funding can only worsen the situation.

Sometimes customer data is transferred on paper from one area to another.
This has led to several partially overlapping systems, such as Apotti, Lifecare, Una, Esko, Mediatri, Pega, etc. This means customer data is scattered all over Finland!

If Terveystalo and Mehiläinen introduce their own systems into this, the overall situation could become even more chaotic. A market economy in the public sector cannot be achieved by the public sector buying services from private providers if the public sector doesn’t know how to buy.

At the Finnish national level, standardized processes should first be identified for use cases that must operate at the national level, e.g., appointment booking, diagnosis recording, medication management, patient transfers, and situational awareness of care processes.

Based on these, a national overall architecture and, for example, data architecture should be designed. This would enable wellbeing services counties to develop their own systems that integrate standardly with services ensuring common national processes.

AI requires overall and data architecture; otherwise, it cannot be utilized effectively. Currently, this is missing.

With the help of AI and analytics, processes can be continuously optimized and reporting improved. Reporting must be structured so that public funding is tied to the overall efficiency of the public entity. This would force public sector management to consider efficiency as a whole and to manage the entire entity, including processes, recruitments, and salaries, efficiently.

The problem in the current situation is that the Government makes political decisions and can even change the division of wellbeing services counties. When the foundation is in disarray, everything can become even more chaotic. In a changing situation, wellbeing services counties panic and buy services from Terveystalo and Mehiläinen.

The biggest problem in the public sector is both business and technology management.

Simplified. A mobile or browser user interface and its functionality are the easiest to renew. The service layer of applications they use is more important than this. In large entities, the most important architectural and service layer is beneath these.

One could take Estonia as an example (X-Road, eID, eHealth, etc.).

I have practical experience with large projects in the private sector. I have gone through matters a couple of times with the public sector, and the difference in skill level was enormous.

Here is a good video on the subject, where Professor of Public Law Tomi Voutilainen is interviewed. Tomi understands the problems but does not technically understand what should be done.
It’s worth watching a few minutes from the Appotti section if you don’t have time for anything else.

[karhulalainen]

There were diverse and refreshing views on public administration above. So, I’ll add my own thoughts to continue the discussion.

My scope is limited to knowing social and health care (sote). There, administrative layering has been taken very far. There is the well-being services county’s leadership, supervised by the county board, and above that is the county council, which approves major procurements, changes to the service network, and budgets. In addition, the operational management and the county board engage in dialogue with the financier, i.e., the Ministry of Finance. Furthermore, each county has a number of committees in which the leadership participates. Finland has a very advanced democracy, which the aforementioned administrative structure implements. Talented people have certainly sought out the structures described above all over Finland. In my opinion, the challenge for Finnish social and health care lies in the fact that, for example, the implementation of digital projects may require decisions from the entire administrative chain: Example scenario: IT administration makes a digital procurement proposal → operational area approves → leadership approves → county board approves → must be included in the budget framework approved by the council → procurement proposals to the Ministry of Finance. Perhaps also proposals to the committees. There were six steps and 7 different groups. Nvidia’s organization is flatter than what I described above. And in Finland, the entire well-being services county’s administration above the operational management is renewed every electoral term, every 4 years.

Based on what I’ve said above, I see hardly any opportunities for larger efficiency reforms. Finnish democracy is built that way. We’ll go with that.

What then will save our entire nation from bankruptcy? I am a layman in this matter, so I can only guess. I believe Finland should use and develop its strengths. Education, higher education institutions, business climate, research climate, financing conditions, etc. all of these must be our top priorities. They have been important before. In other words, the private sector must be made to take off, by any means necessary. Shovels in the ground. Even now, the time spent talking about the state’s debt could be used to talk about new business innovations and Finnish success stories to inspire young people and even older people to undertake.

The US-EU customs deal was, in my opinion, really bad for Europe and Finland. It was probably the best that could be negotiated, but it is bad. That’s why putting shovels in the ground in Finland would be important now. Otherwise, we will become a vassal state. And I don’t wish for the EU to break up, but France and Italy will still open up the customs deal, and difficult times may lie ahead within the EU.

The above was about politics. Finally, from an investor’s perspective. The USA is in its prime. I guess the momentum there is not yet fading.

[Mungeroinen]

Yritin tehdä itselleni pientä selvitystyötä oman sijoitusstrategian taustalle. Oma scope tälle on kaikki se, mikä valahtaa SPYI etf:n alle (seuraa MSCI ACWI IMI -indeksiä, joka kattaa niin kehittyneet kuin kehittyvät markkinat, sekä isot, pienet ja keskisuuret yritykset. Taitaa olla lähemmäs 9000 osaketta noin 50 maasta. Ja sijoittaa osingot uudelleen Accumulating). Aikajänne tälle tarkastelulle on noin 30 vuotta. Erityisen kiinnostuksen aiheena on:

1. Demografiset muutosvoimat
2. Alueelliset talousnäkymät
3. Globalisaatio vs Deglobalisaatio
4. Teknologinen kehitys ja tuottavuus
5. Inflaatio ja korkotaso

Hyödynsin tutkimuksessa tekoälyä, mutta kaikki mitä tähän kirjoitan, on omaa tekstiäni, enkä ole aineistoa tähän ottanut, ellen ole siitä samaa mieltä tai pystynyt lähteillä todentamaan sitä (parhaani mukaan).

Postauspaikkaa myös pohdin hetken, ja päädyin Indeksi- / Väkiluku ja osakemarkkinat-ketjun puolesta tähän Pörssien suuntaan. En toivo peesaus näkemystä, enkä periaatteellista kritisointia, vaan rehellisiä mietteitä ja ajatuksia. Lähinnä tämän tein itselleni, mutta ajatusten tänne jakaminen mukavasti pakottaa sisäistämään asiat ja mahdollisesti siivittää vielä jatkokeskusteluun, niin tässäpä tätä

Ydinkysymys mihin pyrin vastaamaan on tämä: Miltä SPYI etf:än ( = koko maailman osakemarkkinaan) tuleva 30 vuotta näyttää edellä mainittujen viiden tekijän valossa tarkasteltuna?

Pieni taustoitus vielä SPYI/maailmaindeksistä: Nykytilanteessa maantieteellinen jakauma on noin:

• 60% USA
• 7,6% Euroalue
• 5,5% Japani
• 5,2% Aasia kehittyvät
• 4,3% Aasia jne.
  Sektorit:
• 25,4% Teknologia
• 17,0% Rahoitus
• 11,8% Teollisuus
• 10,6% Kuluttajatuotteet ja -palvelut
• 9% Terveydenhuolto jne.

1. Demografiset muutosvoimat:

Maailman väkiluku:

Tulevina vuosikymmeninä maailman väestö kasvaa aimepaa hitaammin ja ikääntyy ennätyksellisen paljon. YK:n ennusteen mukaan väkiluku nousee n.9,7 miljardiin vuoteen 2050 mennessä:

Kasvua nykyiseen tulee siis vajaa 2 miljardia lisää. Tämän jälkeen kasvu tasaantuu. Väestömäärän lisäys tulee Goldman Sachsin raportin mukaan lähes kokonaan kehtiysmaista, erityisesti Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Etelä-Aasiasta. Alla kuva YK:n raportista vuodelta 2019:

Ikärakenne ja ikääntyminen:

Vuonna 2019 maailmassa oli noin 700 mijoonaa yli 65-vuotiasta, ja vuonna 2050 heitä ennustetaan olevan 1,5 miljardia. Graafi YK:n raportista:

Sanalla sanoen vuonna 2050 joka kuudes maapallon ihminen on yli 65-vuotias. Samalla yli 80-vuotiaiden osuus kasvaa moninkertaisesti. Tästä seuraa, että ikääntyminen tuottaa haasteen talouskasvulle: työvoiman määrä ei enää kasva, ja huoltosuhde (elätettävien määrä / työntekijöihin) heikkenee.

Tärkeä pointti ehkä huomata: ikääntyvä maailma ei ole (välttämättä) = köyhtyvä maailma.

Eliniän nousun myötä myös terveiden, toimintakykyisten vuosien määrä kasvaa. Nykyisin esimerkiksi 70-vuotiaiden ihmisten keskimääräinen terveys ja kognitiiviset kyvyt vastaavat suunnilleen 50-60 vuotiaiden tasoa muutama vuosikymmen sitten Lähde. Työurat siis pitenevät, ja monissa maissa työvoimaosuus onkin saatu nousuun ikääntymisestä huolimatta.

“Demografinen osinko”:

Monet kehittyvät taloudet nauttivat nuoren väestön tuomasta kasvubonuksesta. Intian, Kaakkois-Aasian, Latinalaisen Amerikan ja Afrikan useiden maiden ikäpyrämidi on yhä leveä pohjalta. Esimerkiksi Intian työikäinen väestö kasvaa voimakkaasti arvioiden mukaan 2040 asti, täten antaen mahdollisuuden reiluun BKT-kasvuun (toki edellyttäen että koulutus pysyy vauhdissa mukana, eivätkä suuret investoinnit valu muualle). Esimerkiksi Nigeriasta ennustetaan vuosisadan puolivälissä yli 400 miljoonan asukkaan maata (nyt n. 220milj.), tullakseen mahdollisesti maailman kolmanneksi väkirikkaimmaksi maaksi.

Väestönkehitys määrittää pitkälti talouksien potentiaalisen kasvukyvyn. Ikääntyminen ennakoi hitaampaa kasvua kehittyneissä maissa (ellei tuottavuus kasva merkittävästi), koska väkeä on vähemmän töissä. Toisaalta kehittyvien markkinoiden kasvu voi olla keskimääräistä nopeampaa, mikä nostaa näiden miaden tuloksia.

Maailma etf aikanaan tasapainoittaa nämä muutokset. Rahasto kärsii jossain määrin matalammasta kasvusta kehittyvissä maissa, mutta samaan aikaan hyötyy kehittyvien maiden noususta.

Maailman väestö kasvaa yhä, mutta kasvun ajurit ovat muuttuneet. Kuluttajamarkkinoiden painopiste siirtyy entistä enemmän Aasiaan ja Afrikkaan väestönkasvun myötä. Ikääntyminen on haaste, mutta sen vaikutus voi lieventyä työurien pidentymisellä.

2. Alueelliset talousnäkymät:

Maailmantalouden kasvu on seuraavina vuosikymmeninä todennäköisesti maltillisempaa kuin menneinä. Useat pitkän aikavälin ennusteet viittaavat siihen, että globaalin BKT:n kasvu hidastuu ~3% kohti ~2-2,5% vuoteen 2050 mennessä. Alla kuva PwC:n sivulta:

• USA:
  Pitkässä juoksussa USA:n reaalinen talouskasvu asettunee ~1,5-2% vuositasolle. Historiallinen keskiarvo taitaa olla jotain ~3,2% kieppeillä.
• Eurooppa:
  Talouden kasvuvauhti arvioidaan (yllättäen) vaimeaksi. Monille maille ennustetaan vain ~1% vuotuista BKT:n kasvua. Väöestö supistuu (tai ei ainakaan kasva), tuottavuuskehitys lähes olematonta, korkeat velkatasot ja muita kroonisia rakenteellisia ongelmia (esim. Italian ja Espanjan työmarkkinat, Ranskan julkistalous jne). EU:lla on potentiaalia, jos olisi kyvykkyyttä rakentaa toimivat yhteiset pääomamarkkinat (esim. yhteispörssi) ja työvoiman liikkuvuutta saataisiin kasvatettua.
• Kehittynyt Aasia:
  Japanin kasvunäkymät ovat ~0-1% tienoilla. Etelä-Korea ja Taiwan saavuttanevat vielä ~2% kasvuvauhtia, ennen kuin se laskee kohti 1%.
• Kiina:
  Kiinan väestö pienenee ja vanhenee ennätystahtia ja osin tämän seurauksesta Kiinan pitkän aikavälin kasvuksi ennakoidaan jo länsimaisia lukuja. Kiinan merkitys SPYI:n kaltaiseen maailma etf:n on epäsuora, mutta merkittävä, vaikka omistusosuus ei ole suuri. Kiinan kysyntä ja kilpailu näkyvät kansainvälisillä markkinoilla muiden yritysten tuloksissa.
• Kehittyvä Aasia:
  Intiasta ennustetaan maailman kolmanneksi suurinta taloutta noin. 2030-luvun puolivälissä. Ohittaen tällöin Japanin ja Euroopan suurmaat. Vuoteen 2075 mennessä Intia on jo ohittanut USA:n. Erityisesti Indonesia on potentiaalinen suurvalta: väkiluvultaan 270 miljoonaa ja luonnonvaroiltaan rikas. Eunnusteiden mukaan indonesia nousee melkein tyhjästä 2050-luvulle mentäessä maailman neljänneksi suurimmaksi taloudeksi.
• Afrikka:
  Tulevaisuudessa Afrikalla on paljon potentiaalia. Nigeria ja Egypti joiden ennustetaan kipuavan (Pakistanin ohella) top 10 talouksiin vuoteen 2075 mennessä. Maailma etf:ssä on vain vähän Afrikan pörssejä (Etelä-Afrikka on ainoa isompi ~0,4% osuudella), mutta todennäköisesti Afrikasta nousee merkittäviä yrityksiä, ne tulevat hakeutumaan kansainvälisille markkinoille.

Vuonna 2050 SPYI:n maakohtainen jakauma on todennäköisesti hyvin erinäköinen, kuin mihin ollaan totuttu. Indeksi hoitaa tämän automaattisesti, osakepoimijan täytyy itse adaptoitua. SPYI:n osalta kysymys ei ehkä ole, että kasvaako maailma (sillä vastaus on lähes varmasti kyllä, kokonaistuotanto ja väestö kasvavat), vaan kuka saa suurimman palasen tästä nakkipiilosta.

3. Globalisaatio vs. Deglobalisaatio

Maailmantalouden globalisoituminen ja integraatio kehittyi ennennäkemättömästi 2000-luvulle tultaessa. Viime aikoina on kuitenkin puhuttu (melko äänekkäästikin) globalisaation pysähtymisestä tai jopa perääntymisestä. Monikansalliset yhtiöt hyötyvät avoimesta maailmasta ja kaupankäynnistä, ja täten kärsivät sen esteistä. Globalisaation aikakaudet voisi ehkä karkeasti jakaa jotenkin näin:

• 1990-2008: Globalisaation huippuvuodet
  Neuvostoblokin avautuminen ja Kiinan liittyminen WTO:hon (2001)
• 2009-2019: Globalisaation hidastuminen
  GFC 2008 katkaisi hurjan kasvukauden. Sen jälkeen aiempaa nousutrendiä ei enää nähty samoissa määrin. 2010-luvun lopulla käynnisteltiin protektionistista politiikkaa.
• 2020-2025: Kriisit ja kääntyminen kohti varautumista
  Korona paljasti toimitusketjujen haavoittuvuuden. Tämän perään Venäjän hyökkäyssota pisti energianjakelut uusiksi. Trumpin tullit ynnä muut luovat parhaillaan uutta asentoa maailmankaupalle.

Globalisaatio tulee löytämään myös uusia muotoja. Esimerkiksi digitaalinen kauppa ja palvelujen globalisaatio etenee: pilvipalvelut, etätyö ja verkkokauppa ovat entistä kansainvälisempiä. Fyysiset hyödykkeet kohtaavat vastatuulta, niin datan ja digitaalisten hyödykkeiden liikkuminen yli rajojen on kasvanut huomattavasti.

Lähtökohtaisesti pidetään selvänä, että vapaa kauppa on nostanut maailman vaurautta. Osakemarkkinoille protektionismi merkitsisi alhaisempia kasvulukuja ja todennäköisesti alhaisempia arvostuskertoimia. Maailma etf:än näkökulmasta monien yhtiöiden arvoketjut ja markkinat ovat globaaleja, esimerkiksi teknologia yhtiöt joutuvat maksamaan kohonneita kustannuksia kaupan esteistä. Tämä mahdollisesti painaisi katteita, vaikka yhtiöt ovatkin hyvin dynaamisia.

Maailman kauppa alkaa klusteroitumaan ja kutistumaan (Lähde):

• Länsi blokki (USA, EU, Etelä-Korea jne.)
• Neutraali blokki (Intia, Brazilia, Equador, Ghana jne.)
• Itäinen blokki ( Kiina, Venäjä, Indonesia jne.)
  
  

Sijoittajan kannalta ehkä tärkeintä on pitää mielessä, että pitkän aikavälin ajurit, kuten teknologia, kysynnän kasvu kehittyvissä maissa, voivat toteutua myös vähemmän globalisoituneessa maailmassa, vaikkakin hitaammin. Suuret globaalit kriisit myös pakottavat toiseen suuntaan, kuten vaikkapa ilmastonmuutos, joka saattaa kannustaa yhteistyöhön.

4. Teknologinen kehitys ja tuottavuus:

Tulevat 30 vuotta tuskin poikkeavat sen saralta, että teknologiset harppaukset ovat olleet historiassa keskeisin yksittäinen tekijä, joka nostaa talouskasvua. Tällä hetkellä keskeisimmät tekijät ehkä ovat:

• Tekoäly
  McKinseyn arvio (näitä on paljon, mutta tämä on aika hyvä):
  
  
• Digitalisaation laajempi leviäminen
  Kehittyvissä maissa on yhä valtava määrä ihmisiä, jotka ovat vasta tulossa internettiin ja digitaalisten palveluiden piiriin. Tämä uusi käyttäjäjoukko luo markkinoita teknologia yrityksille. Kehittyvien markkinoiden tuottavuus voi parantua nopeasti, kun ne ottavat suoraan käyttöön tehokkaimmat ratkaisut (hyppäämällä transformaatio vaiheen yli)
• Vihreä siirtymä
  Puhdas energia vähentää ympäristövahinkoja ja riippuvuutta tuontipolttoaineista, mikä voi pitkällä aikavälillä parantaa talouden kokonaistehokkuutta.

Yksi mahdollinen selitys tuottavuuden viimeaikaiselle heikolle kehitykselle on se, että uudet innovaatiot realisoituvat viiveellä. Esimerkiksi sähkömoottori keksittiin 1800-luvulla, mutta laajamittainen hyödyntäminen teollisuudessa alkoi vasta 1800-luvun lopulla. Ja tässä graafi asuinkäytössä:

Tämä esimerkki nyt ehkä hieman ontuu, mutta periaate varmasti tulee selville. Mielestäni on hyvin mahdollista, että uusi tuottavuusloikka tulee tapahtumaan seuraavien vuosien ja vuosikymmenien aikana, kun tekoäly + robotiikka + digitaaliset prosessit saadaan kaikki integroitua optimaalisesti reaalimaailmaan.

5: Inflaatio ja korkotaso:

Makrotalouden vakaus ja erityisesti inflaation ja korkotason kehitys on ratkaisevassa roolissa tuottojen näkökulmasta SPYI:n kaltaisella sijoitustuotteella. Miltä nämä näyttävät tulevaisuudessa?

• Inflaatio näkymät:
  Osakemarkkinat ovat tuottaneet historiallisesti parhaiten, kun inflaatio on maltillinen ~2-3% vuodessa (kerokoon tämä sitten mitä kertookin) (Lähde). Tässä IMF:n ennuste 2030 vuodelle:
  
  
• Korkotaso:
  Edelliseen pohjaten odotuksena on, että korkotasot jäävät melko mataliksi jatkossakin. Mahdollisia syitä tälle on mm. ikääntyneiden kovat säästö määrät ja investointikysynnän niukkuus. Tässä IMF:n raportissa, missä käsitellään ikääntymisen vaikutuksia talouteen on tämä ruuhkainen kuvaaja, jossa ennakoidaan korkoja:
  
  

Näköpiirissä oleva makroympäristö näyttää suotuisalta laajalle osakesalkulle, kuten SPYI. Olettaen toki, ettei tapahtu mitään yllättävää Esim. maailmansotia tai muuta.

Riskit ja mahdollisuudet:

• Riskit:
  Geopoliittiset jännitteet ja protektionismi - Suurvaltojen kilpailu voi kärjistyä ikävällä tavalla, ja täten haitata globaalia kauppaa sekä rajoittaa jopa pääsyä tietyille markkinoille.
  Korkea inflaatio / korkoshokki - Jos inflaatio karkaa pysyvästi korkealle, korkoja joudutaan pitämään korkealla nakertaen arvostuksia ja rahoitusoloja yrityksille.
  Demografia - Ikääntyvien yhteiskuntien kulutus voi jäädä vaisummaksi kuin odotetaan.
  Valuutta - Euro-sijoittajalle pitkä dollarin heikkenemistrendi syö tuottoja (USD- on SPYI:n perusvaluutta)
  Ilmasto - Ilmastonmuutoksen fyysiset vaikutukset voivat aiheuttaa suuria menetyksiä omaisuuksille ja liiketoiminnalle. Ilman rajuja ilmastotoimia, ilmastonmuutos voi leikata maailman BKT:sta jopa ~10-20% (ylähaitari) vuosisadan puoliväliin mennessä:

Mahdollisuudet:
Teknologiaharppaukset - Tekoäly ym. innovaatiot voivat nostaa työn tuottavuuden uudelle tasolle.
Vihreä siirtymä - Kestävän teknologian valtavirtaustuminen luo kokonaan uusia toimialoja, joista voi tulla uusia menestyviä yrityksiä pörsseihin.
Kehittyvät maat - Miljardien ihmisten vaurastuminen Aasiassa ja Afrikassa tuo paljon uusia kuluttajia globaaleille markkinoille.
Kohtalainen inflaatio - Mikäli keskuspankit saavat pysäköityä inflaation ~2% kieppeille, osakkeet ja koko talousjärjestelmä pääsevät nauttimaan terveestä talousympäristöstä.
Hajautus - Erityisesti maailma etf:n näkökulmasta globaalien muutosvoimien lopputulemaa ei tarvitse murehtia.

Tuotto-odotuksia:

• Perusskenaario - Maailmantalous kasvaa maltillisesti, globalisaatio ei etene tai taannu merkittävästi.
• Optimistinen skenaario - Tuottavuusloikka tekoälyn ja automaation ansiosta (esim. 1 % → 3 % reaalikasvu länsimaissa). Kehittyvät maat onnistuvat välttämään kasvun esteet, ja globalisaatio jatkuu jossain muodossa.
• Pessimistinen skenaario - Globalisaatio hajoaa, suurvaltakonflikteja tai vakavia ilmastokriisejä. Teknologia ei riitä kompensoimaan negatiivisia vaikutuksia.
  
  

Lopuksi:
Kaiken tämän pohjalta pysyn edelleen hyvin luottavaisin mielin SPYI:n (maailma etf) kyydissä Tämä vahvisti käsitystäni kyllä tulevista tuotoista ja siitä, että ne tulevat todennäköisesti jäämään hieman historiallisesta keskiarvosta. Suurimpana juttuna itselle on tuo uusien nousevien maiden tuleminen ihan top10 sakkiin, sekä nykyisten mahtavien valtioiden taantuminen. Miten sen osaa nähdä, ja miten pääsee uusiin mukaan? Itse en ainakaan osaa tähän vastata, joten SPYI on hyvä kaveri istua kyydissä (itselleni), niin nousut kuin laskut.

Olen koittanut oikolukea ja tarkastaa tekstin, mutta silmät jo sen verran ristissä, että nyt saa olla. Korjataan sitten myöhemmin. Kiitos!

[_TeemuHinkula]

Amazing post!

@Mungeroinen

In 2050, SPYI’s country allocation will likely look very different from what we are used to.

I would like to challenge this point a bit, as well as the risks in your study’s conclusions.

Based on your understanding, how do you see the readiness of developing countries to foster private sector companies? Are societies in a state where they could operate under market economy conditions? Or will the endeavor remain centrally controlled, with profits flowing to certain parties, or will they merely be content with growth and global conquest following the Chinese model, without any intention of making a profit for shareholders?

[janmik]

A possible reason why tariffs and all other DT fuss have not led to a recession/depression and why business cycles, especially in the USA, seem to have been forgotten. A possible reason (Rick Rieder, Blackrock):

“Services now generate 81 per cent of US GDP and 69 per cent of consumer spending, up from 38 per cent in the 1940s. Real services consumption has contracted only twice year on year — in 2009 and 2020; the higher the services share, the smoother the cycle. Digitised supply chains and flexible labour markets blunt default risk and reduce earnings shocks.”

Also in Europe, the share of services is significant, slightly smaller than in the US.

“The volatility paradox: why markets stay calm despite the noise”

https://www.ft.com/content/70305b6c-6e16-4e42-b336-35eebb9802fb

[Sijoittaja-alokas]

Henri Huovinen has written about the Eurozone economy.

Preliminary data published by Eurostat on Wednesday shows that the gross domestic product of the 20-nation currency union grew by 0.1 percent in the second quarter. This marked a clear slowdown compared to the 0.6 percent growth rate at the beginning of the year. On an annual basis, growth slowed to 1.4 percent from 1.5 percent in the first quarter.

However, the Eurozone avoided an economic contraction, which is positive in a situation where US trade policy is increasing uncertainty. The resilience shown by the economy could indicate a strengthening of growth in the coming months – despite new US tariffs on exports.

Subheadings:

1. The Eurozone economy has positive drivers
2. The United States and the EU conclude a trade agreement

Vastatuulessa eteenpäin: Euroalueen talous kasvoi tullipaineista huolimatta

[Marianne_Palmu]

Good evening to the forum! The Federal Reserve’s interest rate decision will be announced soon, but before that, it’s worth briefly reviewing the US Q2 growth figures. On the surface, the figures were a positive surprise after a weak Q1 (Q1: -0.5%, Q2: +3.0%, Reuters consensus 2.4%), but as usual, one should not fixate on a single number. However, the trend in economic growth is also slowing, as TS Lombard’s figure below shows.

From the figures themselves, two points illustrate this: net exports grew mainly due to weakening import growth, which is not a very strong indicator of the economy’s performance. Additionally, household consumption grew by 1.4%, and its contribution to economic growth figures was about one percentage point. This doesn’t warrant cheers, but it doesn’t yet signal recession sentiment either. A rate cut is not expected from the Fed today, and today’s figures are not enough to increase expectations for the autumn meetings.

[timontti]

What kind of FED news agency is this White House host?

[Marianne_Palmu]

Policy rate remained unchanged as expected

[Marianne_Palmu]

Such votes are not very often seen in interest rate decisions: now even two members voted against keeping interest rates unchanged, and in favor of a rate cut. Typically, the Open Market Committee has one “dissenter” who wants their differing opinion recorded in the minutes. One of them, Christopher Waller, is, by the way, strongly in the running as the next Fed Chair. EDIT. Indeed, one has to go back quite a bit in the minutes to find two dissenting opinions: this last happened in 2019.

[Marianne_Palmu]

Powell says at the press conference that in the baseline scenario, the impact of import tariffs on inflation is one-off and short-term, but a worse alternative is also possible and must now be monitored.

[Marianne_Palmu]

According to Powell, monetary policy is “moderately restrictive,” and in the committee’s view, it is also appropriate. Naturally, the labor market situation, among other things, must be monitored.

[Marianne_Palmu]

According to Powell, today’s GDP figures were largely what the central bank expected. The figures released for the labor market, on the other hand, are largely in the same state as about a year ago, even though job creation has slowed down. However, Powell mentions negative risks in the labor market.