Korkopäätöksestä nousee esiin useita huolenaiheita: 1) hintapaineet ovat laajentuneet, 2) inflaatio kiihtyy tulevina kuukausina ja 3) inflaatio pysyy EKP:n tavoitteen yläpuolella pidemmän aikaa
Inflaatioennusteisiin saatiin taas roima korotus:
“ECB staff have significantly revised up their inflation projections and inflation is now expected to average 8.1% in 2022, 5.5% in 2023 and 2.3% in 2024.” Vielä kesäkuussa 2023 ennuste oli 3,5 %, eli keskuspankki on jälleen aliarvioinut inflaatiokehitystä.
EDIT. Tässä vielä ennusteet kokonaisuudessaan:
Eurotalouden odotettua vahvempi Q2 sai keskuspankin nostamaan talouskasvuennusteita, mutta ensi vuoden osalta nähtiin selvää laskua. 2024-ennusteet osoittavat sekä inflaation että talouskasvun osalta jonkinmoista paluuta normaaliin, mutta hitunen taitaa näissäkin olla optimismia sisällä. En ainakaan muista, että pidemmän aikavälin ennusteet kovin paljoa tämänkaltaisista luvuista olisi aikaisemminkaan poikenneet.
Ohjauskorko on nyt siis 1,25 %. Tätä kehitystä euriborit ovat ennustaneet, ja 12 kk euribor liikkuu nyt lähes 2 %:n tasolla. Mutta säästäjille hyviä uutisia: kotitalouksien säästötileille saattaa pian saada positiivista korkoa, sillä pankkien talletuskorko nousi 0,75 %:iin. Olen pitänyt positiivista talletuskorkoa edellytyksenä sille, että tavallisille tileille korkoa maksettaisiin.
Eikös energia ole näytellyt inflaatiosta valtaosaa? Jos energia/raaka-aineet tulee jollain tasolla edes normalisoitumaan tulee inflaatio alas vauhdilla?
Tietenkin energian hintoja on viety jo lopputuotteisiin sekä palkankorotuksia tehty jotka vaikuttavat inflaation pysyvyyteen?
Jenkkien työllisyyslukuja:
Juu kyllä inflaatio on ollut energiavetoista, eli energiahintojen lasku voisi johtaa jopa deflatoriseen kehitykseen lyhyellä aikavälillä, kun se ennen pitkää nähdään. Ongelmana kuitenkin on se, että kuten mainitsit, inflaatiosta on tullut pysyvämpää. Mitä laajemmin hinnat nousevat eri tuoteryhmissä (hyödykkeet, palvelut, asuminen), sitä vaikeampaa inflaatiosta on päästä eroon. Nyt inflaatioennusteiden perusteella EKP:ssa nähdään, että inflaatio on todella entistä tahmeampaa.
Jep, tulee mieleen että puhuuko EKP tavalla joka ei pidä sisällään oletuksena EU:n tulevia päätöksiä. Toki eihän päätöksiä ole vielä tehty.
Itse veikkaan että energian hinta tulee vauhdilla alas ja inflaatio normalisoituu huomattavasti terveämmälle tasolle ennusteita nopeammin.
Vaikka inflaatio olisikin yli 2 % niin en nää sitä euroopassa ongelmana… kunhan kilpailukyky pysyy yllä… tässä on yritetty viimeiset 20 vuotta saada euroopassa inflaatiota aikaiseksi ja nyt kun sitä saadaan niin vedetään käsijarrua oikein kunnolla.
En tietenkään pidä energiasta ja pullonkauloista johtuvaa inflaatiota terveenä, mutta 3-4% inflaatio, ilman noita edellä mainittuja on mielestäni parempi asia kuin 20 vuoden 0-inflaatio.
Toivottavasti Lagarde avaa pian alkavassa lehdistötilaisuudessa hieman oletuksia ennusteiden noston taustalla ja myös EU-tason keskustelua. Totta on sekin, että jos energian hintojen nousu helpottaa ja samaan aikaan elämme vaimeassa kysyntäympäristössä, deflaatio voikin taas olla se puheenaihe taloudessa. Monissa raaka-aineissa kun näyttää siltä, että hintapiikki on jo takana (kuviot tämän päivän makrokommentista).
Yksi asia muuten, mikä tämän päivän korkopäätöksessä oli vielä uutta oli keskuspankin siirtyminen MBM eli meeting-by-meeting -aikaan. Eli eteenpäin katsovasta ohjeistuksesta on nyt luovuttu eikä rahapolitiikan linjaa lukita pitkälle tulevaisuuteen. Sen sijaan kokous kokoukselta ja datapiste datapisteeltä seurataan, kuinka taloudellinen tilanne kehittyy ja päätöksiä tehdään sen mukaan. Tämä datariippuvuus on tietenkin järkevää epävarmuuden ollessa korkealla, mutta vähentää rahapolitiikan näkyvyyttä.
Lagarde mainitsee lehdistötilaisuudessa inflaation ajureiksi energian lisäksi vahvan palvelujen kysynnän ja valuuttakurssin (heikentynyt euro). Palkkojen nousu pysyy hänen mukaansa viimeisimpien lukujen perusteella maltillisena.
Mielenkiintoista: Lagarden mukaan vielä ei olla ohjauskorossa neutraalilla tasolla, mutta sitä kohti ollaan menossa. Olisin arvioinut, että euroalueen demografia, talouskasvunäkymä ja tuottavuus huomioiden neutraali korko olisi jossakin prosentin tienoilla.
Eikö heikon euron pitäisi olla enemmän euroopalle tässä tilanteessa mahdollisuus kuin uhka? Vienti voisi vetää ja pitää talouden rattaat pyörimässä…
Ei ole toisaalta korkeassa inflaatio ympäristössä varmasti helppo olla yrityksen omistaja… täytyisi miettiä millä hinnalla uskaltaa laajentaa yritystä ja millä palkkakustannuksilla… mitä pystyy viemään hintoihin ja mitä ei. Mitkä kulut on pysyviä ja mitkä väliaikaisia(energia/raaka-aineet)
Jos nyt teet laajennusta toimintaan niin jos inflaatio sakkaakin niin olet tehnyt ehkä investoinnin joka ei tulevaisuudessa kannata…
Siksi ennustettava maltillinen inflaatio on parempi… silloin uskaltaa investoida koska todennäköisesti tämän päivän investointi on järkevempää tehdä heti eikä 2 vuoden päästä. Nythän tilanne ei ole se vaan epävarmuustekijöitä on aivan liikaa… sama koskee kuluttajien tekemiä hankintoja…
Jos pystyt pääsääntöisesti luottamaan että asunnon ostaminen on järkevää nyt niin miksi siirtää sitä seuraavaan vuoteen jos oletuksena että inflaatio esim. Juoksee 2% vauhtia hamaan tulevaisuuteen.
Jos taas inflaatio lähtee lapasesta niin epävarmuustekijöitä tulee rutkasti lisää. Korot alkaa nousta, lainan kulut nousee, remontit nousee, vastikkeet yms… ennustettavuus alkaa karista ja sen takia päätöksiä on hankalampi perustella itselle.
Tämmöisiä tavallisen tallaajan ajatuksia.
Lehdistötilaisuus päättyi ja kirjoitin sen aikana pikakommentin korkopäätöksestä. En pystynyt ennusteita lukiessani välttymään ajatukselta, että mitä jos ensi vuonnakin mennään hinta-arvioissa vikaan, mutta tyystin toiseen suuntaan. Selvää on kuitenkin se, ettei inflaatiopaineista ihan lähikuukausina olla pääsemässä eroon:
Pelkään nimenomaan tätä että talous ajetaan seinään. Positiivista on se että ketteryyttä lisätty muuttaa kenties “vääriä” ennusteita ja toimia ripeämmin jos huomataan että inflaatio kyykkää.
Jep, kun katsoo keskuspankkien ennustetarkkuutta (toki muidenkin tutkimuslaitosten) viimeisen parin vuoden ajalta, niin on ihan hyväkin ettei lukittauduta “ohjeistuksiin” korkourasta.
EDIT. Kiitän jälleen mukanaolosta! Keskuspankkijutut jatkuvat taas tässä muodossa 21.9. kun vuorossa on suuren ja mahtavan Federal Reserven korkokokous. Ja sehän asettaa askelmerkkejä myös euroalueelle mm. valuuttamarkkinan kautta (EKP-ennakossa lisää aiheesta). Palaamisiin siis ![]()
EKP:n korkokokous sai pohtimaan inflaatiota vähän laajemmin. Inflaatiosta puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Mitä se loppujen lopuksi on?
Inflaatiota mitataan kuluttajahintaindeksillä (CPI). Kuluttajahintaindeksi lasketaan kulutuskorilla, jota verrataan perusvuoteen. Jokaisella kuluttajalla on kuitenkin oma kulutuskorinsa. Kaikki optimoimat omat kulutuksensa mieltymystensä ja tulojensa perusteella. Voidaankin sanoa, että kuluttaja joko kuluttaa tulonsa tai säästää ne tulevaa kulutusta varten. Inflaatio (kuluttajahintaindeksi) ei välttämättä ole vertailukelpoinen. 1940-luvulla ihmisten kulutus on ollut hyvin erinäköistä. 1940-luvulla suurin osa tuloista kului asumiseen, ruokaan ja muihin perustarpeisiin. Vapaa-aika alkoi lisääntyä myöhemmin ja täten siihen liittyvä kulutus. Palveluiden voidaan olettaa olevan enemmän immuuneja inflaatiota vastaan. 1970-luku muistetaan korkean inflaation aikana. Tällöin varsinkin energian hinta nousi reilusti. Kulutuskorin muutos ei ole aina niin suoraviivaista. Esimerkiksi älypuhelinten teho on noussut valtavasti 10 vuodessa. Samalla hinta on myös noussut, mutta tällä nousseella hinnalla saat samaan aikaan selkeästi tehokkaamman puhelimen.
Inflaatiota on historiassa määritelty erinäköisin tavoin. Se on loppujen lopuksi todella monimutkainen ilmiö. Se voidaan jakaa tarjonta- ja kysyntäpuolesta johtuvaksi. Erään näkemyksen mukaan inflaatio on täysin monetaarista ja keskuspankit kontrolloivat sitä. Jotkut viilaavatkin pilkkua siitä, että inflaatio on rahan ostovoiman heikkenemistä, joka vain ilmenee hintojen nousuna. Sitähän se todellisuudessa onkin. Voidaanko puhua inflaatiosta, jos eräs firma A vain päättää nostaa hintojaan saadakseen omistajalleen lisää voittoa? Entä jos Firma B jättää reagoimatta tähän?. Tällöin ei voida puhua inflaatiosta. Mutta jos Firma B reagoi nostamalla hintoja, jonka jälkeen Firma C nostaa hintoja ja niin edelleen. Aakkosia läpikäydessä ilmiö on jo selkeästi laaja-alainen ja voidaan jo varmaankin puhua inflaatiosta.
Hinnan nostaminen ei ole taloudessa itsestään selvää. Jotkut firmat eivät kykene tähän (menettävät liikaa asiakkaita ja toiminnasta tulee tappiollista). Puhutaan kustannuskilpailukyvystä. Vaikka nämä hinnoitteluvoimattomat yhtiöt nostavat tai jättävät nostamatta hintoja, niin joka tapauksessa ne kärsivät. Toisilla yrityksillä hinnoitteluvoimaa on enemmän kuin toisilla. Inflaatio siis tavallaan auttaa luovaa tuhoa. Se vaikeuttaa heikon hinnoitteluvoiman omaavien yritysten toimintamahdollisuutta ja auttaa vahvan hinnoitteluvoiman omaavia yrityksiä saavuttamaan vahvemman markkina-aseman. Toiset toimialat pärjäävät toisia toimialoja paremmin. Nousseesta ruuan hinnasta huolimatta ruokaa ollaan silti varmasti valmiit ostamaan. Tosin, kulutus voi silti muuttua. Inflaation juurtuessa talouteen ensimmäisenä aletaan varmasti säästämään tietyistä asioista, kuten ravintoloissa käynnistä, suoratoistopalveluista ja harrastuksista yms.
Mistä inflaatio sitten johtuu? Lyhyesti voidaan nostaa muutamia syitä:
-
valutaan heikkeneminen: esim. nyt euro on heikentynyt suhteessa dollariin, mutta energiakauppaa käydään pitkälti dollareissa, mikä heikentää euron ostovoimaa. => samalla euromäärällä saadaan vähemmän esimerkiksi öljyä
-
kustannusinflaatio, esim. öljyn hinta nousee => öljyn hinta näkyy enemmän tai vähemmän kaikissa tuotteissa. Tämä johtaa tuotantokustannusten nousuun. => samalla tuotantopanosten määrällä (työvoima, pääoma, energia etc.) saadaan vähemmän aikaan.
-
rahan printtaaminen, lisätään rahan määrää, joka vastaavasti heikentää sen ostovoimaa.
HUOM!! QE EI OLE RAHAN PRINTTAAMISTA (palataan tähän väärinymmärrykseen lopussa)
-
tarjontainflaatio, tarjonnassa tapahtuu jokin shokki, joka laskee tuotantoa esim. katovuosi, öljyn hinnannousu, työvoiman puute yms.
-
kysyntäinflaatio, kuluttajilla/valtioilla on enemmän rahaa käytössään ja ohjaavat sen kulutukseen. Tätä nähtiin lockdownien jälkeen. QE helpottaa rahoitusoloja, jolloin esim. valtiot saavat halvemmalla lainaa => lisäävät talouden kysyntää. Kysyntäinflaatiota aiheuttaa mm. korkojen lasku, palkkojen nousu, varallisuusefekti (varallisuusesineiden hintojen noustessa, niitä omistavat ihmiset tuntevat itsensä rikkaammiksi). Kysyntä on inflaation ajurina ehkä monisyisin. Syyt myös usein liittyvät toisiinsa ja usein aiheuttaa pahamaineisen inflaatiokierteen.
Kuvaillaan se lyhyesti:
Kysynnän heiketessä keskuspankit reagoivat laskemalla korkoja ja aloittavat mahdolliset QE-ohjelmansa. QE laskee erityisesti pitkän aikavälin korkoja, mikä laskee valtioiden lainauskuluja. Pankit myöntävät lainaa helpommin. Tämä lisääntynyt raha ohjautuu kulutukseen, osakemarkkinoille, kiinteistömarkkinoille tehden niitä omistavista ihmisistä varakkaampia. Ihmisten ja valtioiden kulutus nousee ennätyslukemiin. Työntekijät huomaavat, että firmat hukkuvat rahaan ja vaativat osansa: käydään uudet palkkaneuvottelut, joissa palkat yleensä nousevat. Näin he saavat lisää rahaa kulutukseen / säästöihin.
Juhliin kuitenkin ilmestyy epämiellyttävä vieras: inflaatio, tuo kuluttajien vihulainen, mutta velallisten siunaus - ilmiö, josta tiedetään paljon, mutta silti erittäin salamyhkäinen
Ongelma tässä kierteessä on se, että inflaation kiihtyessä kuluttajat köyhtyvät. Heillä on vähemmän rahaa käytettävissä sen ostovoiman heiketessä. Firmojen tuotteet eivät käy kaupaksi entiseen malliin. Mielenkiintoisena ominaisuutena on se, että palkat joustavat ylöspäin, mutta hyvin harvoin alaspäin. Jokainen työssäkäyvä varmasti tietää, että palkanalennus on aika mahdoton skenaario. Kuluttajien luottamuksen ja ostovoiman heiketessä talous yleensä vajoaa taantumaan.
Voitaisiinko taantumia lieventää palkkojen joustaessa vapaammin myös alaspäin? Varmasti, mutta tuskin koskaan tullaan kokeilemaan täydessä mittakaavassa. Yhdysvalloissa palkat joustavat myös toiseen suuntaan enemmän, mikä mahdollisesti selittää miksi se yleensä elpyy Eurooppaa nopeammin.
Inflaation luonne globaalissa taloudessa on muuttunut. Simppeli esimerkki; joskus 1700-luvulla, jolloin peruna tuli Suomeen saksalaisten toimesta, sen kotimaassa koettiin erittäin huono sato. Perunan hinta Perussa roketoi, kun perunaa ei ole saatavilla (tarjontapuolen inflaatio), mutta ei shokilla ollut mitään vaikutusta Turun alueella perunasäkin hintaan.
Lopuksi voidaan todeta nykytilanteesta, että tietyllä tapaa inflaatio on tullut enemmän riippuvaiseksi sen syklisimmistä osista eli raaka-aineiden; öljyn, kuparin ja muiden globaalien hyödykkeiden, joita voidaan verrata raaka-aineisiin esim. puolijohteiden hinnoista. Hieman isommalla hinnan heilahduksella on valtavat vaikutukset koko reaalitalouteen. Puhutaan vasemman häntäpään riskeistä. Maailma kun on nykyään hyvin pieni paikka. Läntisistä talouksista vain harva on selviytynyt ilman suuria inflaatiopaineita. Tämä riippuvuus arvoketjuista ja kansainvälisestä kaupasta on tainnut nyt realisoitua.
Sitten palataan takaisin määrälliseen elvyttämiseen. Miksi QE siis itsessään ei ole inflatorista? QE on keskuspankkirahan lisäämistä, ei taloudessa pyörivän rahan. QE toteutetaan arvopaperi ostoin. Keskuspankit ostavat arvopaperit liikepankeilta, vakuutuslaitoksilta, eläkeyhtiöiltä. Usein miten nämä arvopaperit ovat valtioiden velkakirjoja. Yhdysvalloissa ne ovat olleet myös asuntovelkakirjoja. Velkakirjoista vapautuva raha siirtyy toiseen kohteeseen.
QE toimii pääasiassa neljää eri vaikutuskanavaa pitkin:
- luottamus
- keskuspankkien ollessa mukana markkinoilla sijoittajien ja muiden toimijoiden luottamus lisääntyy
- signalointi
- QE:n ollessa aktiivinen myös odotukset lähiajan koroista pysyvät matalina. Se on siis selkeä signaali siitä, että rahapolitiikka on elvyttävää vielä jonkin aikaa
- portfolion tasapainotuskanava
- Keskuspankkien ostaessa arvopapereita, se tallettaa keskuspankkirahaa myyjien tilille. Samalla ostot nostavat velkakirjojen hintoja, jolloin korot laskevat. Tämä talouteen tullut raha ei mene kuluttajille tai lisää setelistön määrää. Se tavallaan vapauttaa pankkien ja eläkeyhtiöiden pääomaa, jolloin ne voivat sijoittaa ne uudelleen. Tavallinen kuluttaja voi korkeintaan saada lainaa helpommin. Se ei siis ole mitään helikopteri rahaa kuten varsinkin “money printing” virheellisesti sen väittää olevan. Vapautunut pääoma pankeilta, eläke-, ja vakuutusyhtiöiltä etsii uutta kohdetta. Yleensä se päätyy kiinteistö-, osake- tai yrityslainamarkkinoilta stimuloiden taloutta ja nostaen niiden arvoa. Tässä on juuri se pointti miksi QE itsessään ei ole inflatorista. Koronakriisin aikana QE yhdistyi myös jättimäiseen fiskaaliseen elvyttämiseen varsinkin Yhdysvalloissa ja se lienee yksi syistä miksi se nosti talouden kysynnän todella vahvaksi. QE laskee varsinkin pitkiä korkoja (valtioiden lainakorkoja), jolloin ilman valtioiden merkittävää velkaantumista ja rahan jakoa, QE ei suoraan johda inflaatioon. QE:n aloittamisen jälkeen vuonna 2008 ei ole nähty selkeää inflaatiopiikkiä. Japani on harjoittanut QE toimia jo pitkään eikä sielläkään havaittu merkittävää inflaation lisääntymistä.
4.markkinalikvidideetti
- QE ohjelmat aloitetaan yleensä johtuen selkeästä markkinoiden epäkohdasta. Sen tarkoitus on parantaa markkinoiden likviditeettiä. Keskuspankin toimiessa markkinoiden “viimeisenä takaajana” niiden likviditeetti paranee. Fed aloitti QE toimet vuonna 2008 vastatakseen finanssikriisistä johtuvaan likviditeetti kriisiin.
QE:lla on ikävä ominaisuus: sen lopettaminen on todella vaikeaa. Milton Friedman vertasi inflaatiota syystä alkoholiriippuvuuteen. Talous kun tulee helposti riippuvaiseksi siitä. Inflaation noustessa keskuspankit ovat keisareita ilman vaatteita. Nyt vain nähdään ilkeällä tavalla määrällisen elvyttämisen lopettaminen höystettynä energiakriisillä ja valtavalla epävarmuuden lisäyksellä. Se olisi jo muutenkin ollut riittävän vaikeaa. Tätä kehitystä saamme nyt todistaa ja tässäkin ketjussa seurata.
Verneri jo hautasi osingot aiemmin tänään.
Lisää nykytilanteesta.
Asuntovelalliset joutuu maksaman n.2,5% korkoa jos euriborin päivitys sattuu loppuvuodelle. Tämä vastaa 3,5% vuosituottoa suorissa osakesijoituksissa että on tuotossa nollilla kun huomioi verotuksen.
Jos haluaa asuntovelallisena spekuloida ja ostaa osakkeita, osakkeiden tuoton on oltava yli 3,5% vuodessa että jotain jää viivan alle.
Osakepoiminta käy haasteelliseksi jos arvostustasot ei laske, veikkaan arvostustasojen joustavan.
Alfilla tänään puhetta tästä. Yksi askel yllä mainittuun suuntaan tänäänkin.
Koronnostot ainoa tapa yrittää säilyttää jotain EKP:n uskottavuudesta, hillitä valuutan heikkenemistä ja inflaatiota. Taseen supistaminen ei tule kyseeseen, pikemminkin päin vastoin.
90-luvun taitteessa Suomen Pankki näki että suhdanneriskit olivat nopeassa kasvussa. Mutta se nosti ohjauskorkoa koska valuutta oli paineessa. Trade-off oli, huonoista vaihtoehdoista piti valita.
Kuinka moni osasi kuvitella 1997 että sama tulee jossain kohtaa eteen vaikka mennään osaksi mahtavaa euroaluetta? (No toki reilut 30 vuotta sitten reaalikorot menivät murhaavasti plussalle ja vahingot eri mittaluokassa kuin mitä nyt on järkevää ennustella. Mutta peruskonsepti sama kuitenkin.)
Tässä on Isan ja Mariannen lyhyt video inflaatiosta, joka löytyy Inderes Nordicin Youtube-kanavalta. Kannattaa tilata ehdottomasti kyseinen kanava, siellä on Inderesin materiaalia englanniksi ja ruotsiksi. Kanavalla on vasta 205 tilaajaa, kannattaa laittaa tilaukseen, koska siellä on hyvää materiaalia. ![]()
Macrovoices from Turku - hot topics from the macroeconomic environment explained in a few minutes and an easy way. Join us and keep yourself posted! Episode 1.Inflation: Winter is coming
Contents:
00:00Introduction
00:35 Inflation figures in the US and EU
01:25 The core inflation
01:40 A supply side issue
02:18 Some light at the end of the tunnel



