Perjantaina tulossa marraskuun inflaatioluluvut ja ensi viikolla lyötäneen lukkoon tiukahko tapering. Siihen mennessä on myös saatu lisää dataa omicronista. Alustavastihan nykyrokotteet suojaisivat vakavalta taudilta siinäkin.
Mielestäni teknolappujen korkeat kertoimet tulevat vielä kokemaan painetta tämän myötä, vaan mistäpä sitä kukaan voi mitään varmaksi sanoa. Ei vain oikein nyt näy markkinoilla tekijöitä, jotka puoltaisivat taperingin löysäämistäkään…
En ole eri mieltä mutta toisaalta nämä tuntuisi jo olevan asioita jotka markkinat tietävät tapahtuvan ja yleisesti pidetään varmoina niin luulisi että aina eteenpäin katsova markkina olisi nämä jo diskontannut hintoihin, tai ainakin suuren osan? En silti ole bullish lyhyellä aikavälillä 
Pörssi on tällä hetkellä vaarallisessa tilassa. Itse en uskaltaisi mennä myymään mitään juuri nyt, enkä myös ostamaan. Jos myy, jää varmasti kyydistä, ja jos ostaa, ostaa varmaan liian kalliilla hinnalla.
Itse katson pitkälle tulevaisuuteen, ja kun omat yhtiöt, (Qt,Tokmanni,OmaSP) eivät näytä itsessään mitään negatiivistä, en näe syytä tehdä mitään siirtoja.
Jerome Powell: “I think it’s — it’s probably a good time to retire that word (transitory) and try to explain more clearly what we mean".
Tuo kuulostaa ainakin meikäläisen korvaan: “Ei me sen takia lopeteta puhumasta väliaikaisesta inflaatiosta, koska se ei ookkaan väliaikaista. On siksi parempaa lopettaa siitä puhuminen, kun te taunot ette selvästikkään ymmärrä mitä me sillä tarkoitettiin.”
Tosiaan me ei nyt hiffattu, että tottakai “transitory” tarkoittaa inflaation nousevan vuoden verran ja vielä sellaisiin lukemiin mitä ei ole yli vuosikymmeneen nähty. 
Tämä ei ole mikään sijoitussuositus. Ehkä sitä voisi harkita sellaisia osakkeita, jotka ovat reilusti ylimyytyjä. Markkinallahan on tapana ylireakoida. Vaikeahan tästä tilanteesta on ennustaa, mihin suuntaan tästä lähdetään.
Osakkeet ovat kalliita arvostuskertoimien perusteella, mutta niin niitä on pidetty kalliina lähes aina. Mikäli osakkeita ei pidettäisi kalliina, ostettaisiin “väli” välittömästi kiinni.
Erityisesti tuon huomaa Qt:ssa juuri nyt. Sehän humpsahti -25 % (170 € → 126 €) ihan tuosta vain, vaikkei tullut mitään erityistä uutista, vaan business as usual. Olisi varmaan ollut mielenkiintoinen pudotus, jos olisi tullut yskää tai jopa tulosvaroitus.
Tässä taas läjä kuvaajia päivään. 
Näin itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa on sopiva ajankohta vilkaista kotipörssimme tuottoja itsenäisyyden aikana. 104 vuoden aikana pörssi on reaalisesti (inflaation jälkeen) tuottanut vajaa 7 % vuosittain, kun laskee osingot mukaan. Osingot käsittääkseni selittävät leijonan osan tuotoista. Tällä tuotolla Helsingin pörssi on maailman kärkikastia: elitti-indeksi SP500 on tuottanut vastaavasti vajaa 8 % samalla ajanjaksolla.
Tämä siitä huolimatta, että Suomi oli rutiköyhä maa suuntaamassa kohti sisällissotaa 1917, koki toisen maailmansodan, kylmän sodan ja kommunismin paineen. Ei meidän kotipörssin tuottoja ainakaan tarvitse hävetä. 
Uutena kaatuneena teknokarhumarkkinassa on Docusign, joka rysähti perjantaina 40 % kasvun jäädessä vähän odotuksissa. “Billings” (vähän niin kuin tuleva liikevaihto…) kasvoi “vain” joku 30 %, vastoin 50 % odotuksia. Ugh!
Russell3000 indeksin loogisesti 3028:sta yhtiöstä peräti viidennes on karhumarkkinassa, eli laskenut yli 20 % huipuistaan. Kolmannes osakkeista on tuottanut vuoden aikana duffea, vaikka indeksi on noussut +20 %. Kuten usein todetaan, tämä on osakkeiden markkina, ei “osakemarkkina”: isot jyrää indekseissä, mutta pinnan alla rapatessa roiskuu.
Perjantaina USA:n palvelualojen ostopäällikköindeksi tykitti tiettävästi ennätyslukeman, melkein 70. Mikä stagflaatio, voisi kysyä? Palvelualat ovat ylivoimaisesti isoin sektori taloudessa.
Liittyen @Visukinttu taper tantrum vertaukseen, tässä kamala graafisotku aiheesta. Kuvaajassa siis SP500, MSCI World ex USA ja USAn kymppivuotinen vuonna 2013 kun Fed alkoi edellisen kerran himmaamaan elvytyksessä… Pörssi nousi silti 30 % tuona vuonna, maailmalla vähemmän. Mutta isoja ryppyjä nähtiin matkan varrella.
Myös eroja tähän päivään on paljon: inflaatio oli silloin alle 2 % eikä mikään ongelma. Työttömyysaste pörräsi 7 % tuntumassa. Nythän talous on tulikuuma, minkä takia pörssi on pelokkaampi nopealle rahapolitiikan kiristämiselle syystäkin.
Yolooo!
Osakepoimijalle markkinalla on aina arvotaskuja. Aamarissa oli juttua Pohjoismaiden pankkisektorista. Eteenpäinkatsoen P/E alle 11x… Hmh!
Mitenköhän historiallinen tuotto on laskettu? Lähinnä yhden osakkeen painoa mietin:
Nykyindeksihän “kevensi” puolet Nokiaa 2001, kun se oli vasta puolittunut huipuistaan, ja näin se pääsi isosti hyötymään sen noususta, mutta lasku ei enää tullut täysimääräisesti läpi indeksiin. Olikohan nokia ennen 1995 vielä suuremmalla painolla - jostain muistelen että “ennen indeksi oli pelkkää Nokiaa” ?
1995 painoarvoa rajoitettu 20%iin ja 2001 10%iin.
Suurimmat kriisit osakemarkkinoilla syntyvät, kun pidämme jotain asiaa varmana, ja vedoten tähän “faktaan” perustelemme kohonneen arvostuksen: IT-kuplassa internetin piti mullistaa koko globaali talous hetkessä ja ennen finanssikriisiä luulimme ymmärtävämme kaiken riskienhallinnasta. Pystyykö osakkeiden nykyistä arvostusta perustella enää ollenkaan, jos firmojen marginaalit lähtevätkin laskuun?
Mielenkiintoinen tutkimus Vanguardilta miltä näyttää tulevien 10 vuoden tuotto-odotukset. Ja ei kovin hyvältä näytä. Toki vaikea ennustaa pitkälle tulevaisuuteen mutta Vanguardin edellinen vastaava osui hyvin lähelle - osasivat ennustaa iloiset ajat pörssissä. Vanguard hallinnoi 7biljoonaa taalaa niin heillä voisi olettaa olevan osaamista analysoinnissa.
Bumtsibumien aika ohi mutta toisaalta näyttää (hieman) paremmalta reunapörssien suhteen? Yhteenvetona seuraavan 10v aikana ratkaisee vanhan kunnon perusasiat: osta laatua halvalla.
Linkki vielä alla jossa hyvä analyysi raportista:
Onko sulla @LakeBoodom laittaa vielä linkki tuohon tutkimukseen? Tämän ketjun muitakin lukijoita varmaan kiinnostaisi lukea tuota. Vai onko nuo edes yleisessä jaossa?
Tässä linkki raporttiin: https://advisors.vanguard.com/iwe/pdf…
Tässä linkki raporttiin vuosikymmenen takaa: https://personal.vanguard.com/pdf/s28…
Tuossa tuo ehti tullakin, video kannattaa myös katsoa jossa siitä hyvä analyysia
Goldman Sachs samoja mietteitä vaikkei ihan niin karuja lukuja tarjoa:
Periaatteessa kasvuosakkeiden arvostuskertoimien tulisi laskea FED:in QE:n heikentyessä ja inflaation hillitsemiseksi tehtävien koronnostojen takia. Täälä on paljon minua paremmin asiaa ymmärtäviä kirjoittajia, mutta meneekö se näin välttämättä. Ymmärtääkseni juuri korkotaso on kasvuosakkeille se merkittävin tekijä.
Mitä jos FED pitääkin korkotason alhaisena inflaatiopaineista huolimatta? Esimerkiksi valtiotalouksien varsin merkittävien velkavuoret voisivat olla tälläinen syy. Käsittääkseni markkinoille QE:n myötä työnnettävä likviditeetti lyhyellä aikavälillä pumppaa kursseja ylöspäin, mutta pitkällä aikavälillä fundamentit ratkaisevat osakkeiden arvostuksen.
Olisiko muutaman vuoden aikajaksolla mahdollista, että nyt lyhyellä aikavälillä puhallettaisiin kasvusektoreita ilmoja pois (esimerkiksi vety-sektori), mutta korkotason kuitenkin pysyessä matalana ne tarjoaisivatkin hyvän sijoituskohteen pitemmällä aikavälillä arvostuskertoimien palatessa korkeiksi fundamenttien parantuessa. Eli lyhyellä aikavälillä kasvuosakkeet ylireakoisivat alaspäin, mutta arvostus palaisikin kohtuullisen tai yllättävän nopeasti niihin takaisin.
Käsittääkseni HEXiä ei tasapainoteta lainkaan, OMXH25 ja OMXH Cap -indeksejä kylläkin.
Siten HEX imaisi Nokian edut (Nokia painoi parhaimmillaan 80 % indeksistä) ja haitat.
Tämä on ikuinen depatin aihe, onko HEX-indeksi kuvaava. Voisi argumentoida, että se on inhorealistinen tapa kuvata osakemarkkinan liikkeitä: painorajoituksilla voi yrittää tehdä indeksistä edustavamman, mutta iso osa sijoittajien varallisuudesta on ollut kokonaisuutena siis Nokiassa ja yleisindeksi kuvaa heidän saamia tuottoja hyvin.
Toisaalta hieno asia on sekin, miten HEX osinkojen kanssa (ilman niitä ei vieläkään ) on elpynyt Nokian räjähdyksestä. HEX on tuottanut n. 3 % viimeiset 20 vuotta osinkojen kera per annum.
Vuosia finanssikriisin jälkeen ongelmana oli palkkojen heikko kasvu: nyt ne kasvavat liikaa. Tietysti osa muutoksesta häviää todellisuudessa inflaatioon jo nyt ja käsittääkseni reaalikehitys ei ole niin mukavaa lompakoille. Mutta paisuvat palkat auttavat kotitalouksia kuluttamaan enemmän. On kyllä totta, että sijoittajan vinkkelistä nopeasti paisuvat palkat on taas etappi rahapolitiikan kiristämiseen…
… mutta onneksi monet yritykset, erityisesti SaaS ja finanssiala, pystyvät painamaan hintojen nousun läpi tulokseensa ainakin osittain, ja näin osakkeet tarjoavat ainakin jonkinmoista inflaatiosuojaa. Siksi, mikäli korot pysyvät alhaalla vielä pitkään, osakkeet voivat olla entistä houkuttelevampia?
Toisena näkökulmana, kun jo vuosia palkat ovat polkeneet paikoillaan arvostustasojen ja voittojen noustessa, on pitkällä aikavälillä palkkojen nousulla mahdollisesti kuluttajamarkkinoita korjaava vaikutus. Monilla aloilla on pystytty melkoiseen palkkakuriin; ehkä nyt olisi mahdollista ravistella tätäkin lukkiutunutta tilannetta hieman. Pieni inflaatiopyrähdys voi olla hyväksikin taloudelle 
Tässä näyttää että markkinakonsensus on pikkuhiljaa siirtymässä viimeiseen kuvaan ja pundiittien lisäksi myös moni yksityissijoittaja näyttää toivottavan inflaation tervetulleeksi
Samaan aikaan omassa päässäni pyörii toistolla Damodaranin varoitus alkuvuodesta. Sijoittajat ja markkinatoimijat tuntuvatkin kollektiivisesti unohtaneet miten vaarallinen ilmiö kiihtyvä inflaatio on ja kaikki huomio keskittyy vieläkin lähinnä talouden elvytystoimiin.
Vaikka aina sanotaan että maailman fiksuimmat ihmiset työskentelevät kellon ympäri estääkseen taloutta romahtamasti, olen silti alkanut uskomaan että mikäli inflaatiohenki on nyt karannut pullosta, ei kenelläkään ole insentiivejä tai teräsvatsaa tehdä tarvittavia toimenpiteitä tilanteen haltuun saamiseksi. Jos kansalta kysytään että taantuma vai inflaatio, niin kansa valitsee inflaation kymmenen kertaa kymmenestä. Keskuspankit ovat nykyään jo menettäneet osin itsenäisyytensä ja toimivat poliittisen vaikutuksen alaisuudessa, joten hypoteettisen inflaation hallussapitoon keskittyvän keskuspankkiirin uranäkyvät lienevät varsin heikot.
Osakkeiden lähivuosien reaalikokonaistuoton valahtaessa negatiiviselle tullaan väkisinkin näkemään monenlaista markkinakipua ja tarvetta uudelleenallokoida salkkujen sisältöä hyvin eri näköisiin kohteisiin. Uskonkin että viimeistään 2022 bumtsibum-zoomerit huomaavat että ilmaisia tuottoja ei ole olemassakaan ja sijoittaminen onkin aidosti pirun vaikeata puuhaa 
Heh, joo, tervetuloa - inflaatio onkin jo täällä tänään.
Mulle sopisi sijoittajana salkun kannalta toki parhaiten, että viime vuosien hurlumhei osakemarkkinoilla jatkuisi. Ja se mikä mielipide minulla asiaan on, onneksi tuskin vaikuttaa inflaatioon mitattavissa määrin.
Mutta ajattelin, jos suinkin osaan, tuoda toisenlaisia ajatuksia.
Tärkeimpänä pidän yhteiskuntarauhaa ja luottamusta. Enkä puhu nyt ehkä edes Suomesta vaan erityisesti USA:sta. Luottamus mahdollistaa korkeat arvostuskertoimet; sijoittajalla on pieni riski tulla huijatuksi, ryöstetyksi tai valtaapitävien pettämäksi - sijoittamansa rahat saa takaisin.
Lisäksi elämä - eläkekassan varassa - on mukavampaa, kun ei tarvitse pelätä koko ajan, että joku ryöstää kadulla, ei tarvitse kiertää hämäriä asuinalueita, lapset uskaltavat tehdä koulumatkansa kävellen tai pyörällä.
Varsinkin USA:ssa on vuosia, kymmeniä vuosia jatkunut tilanne, jossa yhteiskunta eriarvoistuu vahvasti. Tulot matala- ja keskituloisilla ovat lähes junnanneet paikallaan, kun taas varakkaiden ja varsinkin rikkaiden varallisuus ja tulot ovat nousseet jyrkästi. Verotuksen jakauma koetaan myös epäreiluna.
Tällä on potentiaalisesti suuri yhteiskuntarauhaa heikentävä vaikutus, ja on hyvää alustaa ääriajattelun ja populismin kasvulle. Riskiä, sijoittajana en pidä riskeistä.
Olisiko mahdollista, että pääomamarkkinoiden lisäksi varallisuuden ja tulojen epäreilu jakautuminen olisi nyt kuplassa? Olisiko hyväksi, että tästäkin kuplasta voitaisiin päästää hieman ilmaa pois?
Kasvaako sellaisten kuluttajien määrä riittävästi, joilla on mahdollisuus kuluttaa? Voisiko palkkojen kehityksen spurtti, vaikka se hetken kipeää tekeekin, pitkällä aikavälillä olla osatekijä uuden pitkän nousukauden käynnistymiseen?
Vuodet 2022-2023 voivat mennä reisille toki sijoitusmielessä, ehkä muutenkin.
Toisin päinkin voi käydä, ehkä todennäköisemminkin vielä: Helposti skaalautuvian businesten, erityisesti SaaS ja muu teknologia, suhteellinen hyötyminen kustannusinflaatiosta. Syy nostaa hintoja perusteetta, ja tämä voisi entisestään pahentaa tuota varallisuuden ja tulojen jakautumisen kuilua, kun taas tavaroita ja materiaaleja vaativa businekset polkevat paikoillaan. Palkkojen noususta voivat hyötyä ne alat ja yhteiskuntaluokat, joilla menee muutenkin hyvin, kun taas vain välttämättömyyksiä hankkivat huomaavat pelkästään hintojen nousun.
Tämä on yksi asia mitä ei ehkä tarkemmin tule ajatelluksi. Jos pörssin tuotto laskee hyvin alas (jopa negatiiviseksi), ei osakkeiden omistaminen automaattisesti huono asia ole. Mutta sijoittaminen muuttuu aivan erilaiseksi kuin mitä se on ollut viimeiset 2 vuotta jolloin sokea apinakin on saanut 20%/v tuoton osaketikassa.
Kun pörssin tuotto laskee lähelle nollaa, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin pitää nykyistä salkkua koska kaupankäyntikuluja ei saa tulla yhtään lisää. On pakko omata asialliset osakkeet jo etukäteen jotta niiden ostosta/vaihtelusta ei koidu kuluja.
