As a rule, I don’t believe any company pays a single cent more in wages than they absolutely have to. Individual people in certain sectors are a different story, but in roles like factory work or within wellbeing services counties, they tend to stick to the minimum as much as possible.
3 Likes
In the private sector, competitive salaries are generally paid while taking the individual skills of employees into account. If you are in the private sector and feel your salary is unfair, then change jobs!
The public sector has been the wage leader in recent years. In the public sector, compensation models are abysmal, and pay is based on standardized tables where showing up for work is often sufficient performance. I don’t mean that this is how everyone operates, but rather that performance and ability do not correlate with pay levels. Public sector wages must be lowered by any means necessary until its size matches society’s sustainability. About half should be cut. Cutting holiday/Sunday pay (pyhäkorvaukset) is a good start.
9 Likes
Yep…
I would remove the Saturday “vacation day” (lauantailomapäivä) before touching holidays. Put it on the same line as the private sector. That would immediately add five more working days per year.
14 Likes
As someone working in the public sector, I agree. It is quite outrageous that the most experienced employees have 38 days (over 7 weeks!) of vacation per year. I bet that will be removed in a couple of years, just as I reach the 15 years of work experience required for those 38 days.
Also, something must be done about the incentives mentioned by @Kryptoniitti, and soon. At the moment, excessive leveling (tasapäistäminen) does not encourage diligence or the development of things.
There are two very essential and concrete measures that simply aren’t getting done.
12 Likes
Korostetaan nyt uudelleen ettei kyse ole puhtaasti taloudellisesta syystä lähteä vaan ulkomailla asuminen ja työskentely kiinnostavat yleisesti. Taloudelliset kannustimet ovat sitten vain bonus. Puolan lisäksi Euroopassa esim Italia, Portugali ja Espanja tarjoavat viisumeita diginomadeille. Euroopan ulkopuolella UAE:ssa on ansiotulovero 0%, mutta sen verran toksinen ympäristö, joka riitelee arvomaailmani kanssa, ettei sinne ole hinkua.
Pointtini on nimenomaan globalisaatio ja kansainvälinen kilpailu, joka on saavuttanut kolmannen vaiheensa. Ensimmäinen oli off-shoring ja toinen globaali muuttoliike etelästä länsimaihin. Kolmannessa siis länsimaalaiset alkavat liikkua aktiivisesti maiden sisällä. Toisaalta digitalisaatio mahdollistaa elintasoarbitraasin, jossa palkka tai yritystulo saadaan länsimaisen tason mukaan, mutta eläminen tapahtuu merkittävästi edullisemmassa maassa, jotka ovat kehittyneet vauhdilla viimeiset 30 vuotta. Esim Thaimaassa, Vietnamissa tai entisessä itäblokissa voi elellä varsin leveää elämää jo ihan suomalaisen keskipalkalla.
Minusta tuntuu ettei lainsäätäjä ja oikeastaan muukaan päättävä koneisto ota riittävästi huomioon lähimaiden vastaavaa lainsäädäntöä. Poikkeuksena ehkä paperiteollisuus, jossa kustannuksia verrataan keski-Euroopan paperintuotantoon sekä alkoholin verotus, joka on huomioinut Viron alkoholiveron. Globaalissa maailmassa emme voi tehdä niinkuin itse parhaaksi näemme vaan meidän on huomioitava myös muiden maiden tilanne. Hyvä esimerkki on mielestäni oikeusjärjestelmä, jossa rajat ylittävä rikollisuus hakeutuu sinne, missä odotusarvo on paras. Jos Virossa on ankarat tuomiot ja kurjat vankilat, niin rikolliselle on aika no-brainer jatkaa matkaansa Suomenlahden yli.
Korostan ettei korkea verotus (tai no korkea ja korkea, kun itsellä on vielä jonkin verran matkaa korkeimpiin veroasteisiin) ole minulle ongelma, vaan epäoikeudenmukaisuuden tunne, jonka marginaaliverotus aiheuttaa. HS kirjoittaa artikkeleita, miten joku tuensaaja kokee kohtuuttomaksi, että tukea leikataan 50snt per tienattu euro. Muut siis antavat heille vähemmän. Hyvätuloisilta on kuitenkin ok viedä 52snt per heidän itsensä tienaama euro. Joku voi kokea saivarteluna, ja sitähän tämä tietyiltä osin on, mutta minusta on ok vähentää valtion jakamaa tukea melko jyrkällä kulmakertoimella, jos joku tienaa elantonsa ja kantaa vastuunsa. Sitä on yksilönvastuu itsestään. Minusta ei ole ok, jos joku tekee töitä ja tuottaa lisäarvoa, ja häntä rangaistaan siitä. Käytännössä molemmille tämä on sama, tienatusta eurosta lähtee 50snt, mutta toinen oikeasti maksaa sen, toinen vain saa vähemmän.
Tässä olet harvinaisen oikeassa, mutta lisäisin vielä kaksi muuta vaihtoehtoa:
-
Vaalijärjestelmä. Vaalijärjestelmämme suosii isoja ja vakiintuneita puolueita. Puoluekentän jakauduttua “voimakkaasti” harva haluaa heittää ääntään “hukkaan” antamalla sen pienpuolueelle, jonka läpimenon todennnäköisyys saati vaikutusmahdollisuudet ovat pienet. Yksi korjaus tähän voisi olla puoluetukien käänteellisyys. Pienimmät puolueet saisivat eniten rahaa ja isoimmat luottaisivat sitten tukijoihinsa.
-
Äänestäjien tyhmyys. Suuri osa äänestäjistä priorisoi mielummin lyhyen tähtäimen pientä palkintoa kuin suurempaa hyvää kauempana. Vaikea se on tehdä vastuullista politiikkaa kun vastapuoli saattaa lupailla 9 hyvää ja 10 kaunista.
Nähdäkseni kohta neljä on se isoin ongelma pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Demokratia on luonnostaan hyvin hidas tekemään muutoksia, joten olisi hyvin tärkeää ettei yhteiskuntaa päästetä paskaan jamaan. Tässä olemme epäonnistuneet. Toisaalta nykyisessä yhteiskuntarakenteessamme leikkaaminen on mahdotonta, kuten olemme huomanneet. Vähän jokaiselle on luvattu jotain etuja, joita jokainen pitää tärkeämpänä kuin muut. Toisaalta myöskään hallintorakenteemme ei kannusta oikeasti hakemaan säästöjä julkishallinnosta, koska jokainen yksikkö puuhailee omiaan. Hyvänä esimerkkinä varmaan hyvinvointialueet. Hyvässä tapauksessa jokainen HVA puuhaa samaa digihanketta ja sillä saadaan säästöjä (toki 25 kertaisella hintalapulla). Neutraalissa joku oikeasti keksii jotain fiksua, mutta se ei leviä muihin HVA, jolloin esim ne maagiset “tekoälyn tuomat hyödyt” jäävät pääosin saavuttamatta. Huonossa skenaariossa keksitään joku Apotti, joka on sekä kuluerä että mainehaitta.
Jos pohditaan keinoja, niin nähdäkseni olemme sitoneet kätemme ja kaivaneet kuopan, jossa vaihtoehtoja on oikeasti vähän. Ilman nykyistä velkalastia voisimme muuttaa järjestelmämme kannustavammaksi ja samalla pitää kaikki mukana kyydissä. Valtiontaloutta lähtisin ehkä ratkomaan kuten NoHon talousjohtaja toimi koronakriisissä, eli jokainen kuitti perataan läpi ja pohditaan onko kulu tarpeellinen tai voisiko siitä säästää. Oma näkökulmani on aika liberaali, jossa valtion rooli olisi mahdollisimman pieni eli se hoitaisi sen mitä yksityinen toimija ei voi hoitaa kuten tiet, maanpuolustus jne, mutta säätelisi ja ennen kaikkea valvoo toimialoja, jotka annetaan yksityisten hoidettavaksi.
-
Uudistaisin esimerkiksi työttömyysturvan siten, että sen hinta riippuu ammatista. Vakaat ammatit omaavat saaavat työttömyysturvansa halvemmalla kuin voimakkaasti sykliset, kuten rakennusala jne.
-
Uudistaisin eläkejärjestelmän siten, että työntekijä valitsee työeläkeyhtiönsä eikä työnantaja. Vaikuttaa hieman epäreilulta, että Varma et co. lahjovat työnantajaani, jotta saavat minun eläkerahani hoitoonsa ja hyötyvät niistä varmaan enemmän kuin minä. Määrittäisin myös minimieläkkeen, jonka jälkeen saa halutessaan irtaantua pakollisesta järjestelmästä. Tuon summan päälle ei ole mahdollista saada muita tukia. Järjestelmällä ei ole ongelmaa, jos kyseessä ei ole pyramidipeli. Säästyvät varat siirtyvät kulutukseen tai säästöön.
-
Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee kattaa palvelunsa omilla tuloillaan. Tällä taataan riittävän isot ja tehokkaat kokonaisuudet. Tulot voivat olla verotuloja, vuokratuloja, sijoitusten tuottoja jne. Valtavasti työttömiä poliitikkoja ja byrokraatteja, mutta halvempi heille on maksaa työttömyyskorvausta kuin palkkioita, sillä samasta kassasta ne menevät.
-
Vaalijärjestelmän remontti. Eduskunnalla on tehokasta työaikaa ehkä kaksi vuotta, kun alusta menee aikaa hallitusneuvotteluihin ja lopussa ei enää uskalleta päättää mitään, ettei se vaikuta seuraaviin vaaleihin:
a) Pidennetään eduskunnan istuntokausi 6-8 vuoteen. Sama edustaja voi edustaa korkeintaan kaksi kautta.
b) Kansanedustajan muita luottamustoimia kuten hallitusvastuita jne rajoitetaan.
c) Kansanedustaja ei voi toimia alue- tai paikallispoliitikassa
d) Kansanedustaja ei voi olla poissa istunnosta ilman työperusteista syytä tai sairauslomatodistusta. -
Tehostetaan oikeusjärjestelmää:
a) Lakiin kirjataan yleisimmistä rikoksista niiden rangaistusvaikutus. Esim perusmuotoinen pahoinpitely tapahtuu nyrkein. Astalon käytöstä tulee kerroin x. Maassa makaavan tai muuten puolustuskyvyttömän pahoinpitelystä kerroin y. Lasten ja vanhusten pahoinpitelystä kerroin z. Puukolla tuikkaamisesta aina tapon yritys. Säästetään kaikkien aikaa, kun ei tarvitse pohtia mikä oli kenenkin aikomus. Lisäksi tehdään esikuulusteluissa tai oikeudessa valehtelu rangaistavaksi. Kenenkään ei tarvitse edesauttaa oman asiansa käsittelyä, mutta valehtelu loukkaa kaikkien muiden älykkyyttä ja hukkaa resursseja.
b) Poistetaan rangaistusnimikkeistä termi “lievä”. Normaali → Pro → Pro Max henkinen asteikko.
c) Vakavat rikokset lähtevät suoraan hovista, kun tekijä saa kuitenkin valittaa.
d) Perustetaan rikosuhrirahasto, johon ohjataan rikoksella saatu hyöty. Tänne ohjataan myös rikollisille tuomitut vahingonkorvaukset. Uhrien tai omaisten ei tarvitse itse periä vahingonkorvauksia tekijältä vaan rahasto maksaa kuukausittain edunsaajille jyvitettynä
e) Muutetaan järjestelmä rehelliseksi, jossa kansalaisille ei yritetä myydä kovia rangaistuksia samalla kun niistä saa Maskuun verrattavissa olevat alennukset. Tuomarin ilmoittama määrä istutaan päivästä päivään ja sen jälkeen tulee koevapaudet ynnä muut kuntouttavat. Nykyisessä mallissa saat 9 vuotta, istut siitä ehkä 2, siirryt avotaloon 1v ja koevapauteen 1v. -
Asumistuki muutetaan siten, että ilman hyväksyttävää syytä asua jossain asumistuki/tukiasunto tarjotaan valtakunnallisesti halvimman vaihtoehdon mukaan. Ts. jos matalapalkkatyö tai opiskelut eivät vaadi asumista Helsingissä, niin hyväksyttävä vuokrataso lasketaan jonkun Lieksan tyhjän kerrostalon mukaan. Suomessa on valtavasti tyhjiä asuntoja ja Kela on valtakunnallinen toimija. Näihin luonnollisesti jonkinlaiset inhimilliset rajat esim. vuosi. Jokaisella on vapaus valita asuinpaikkansa, mutta ei ole muiden velvollisuus maksaa sitä.
Lyhyesti prosessi menisi siis seuraavasti:
- Lasketaan arvioidut tulot
- Lasketaan oikeasti pakolliset menot.
- Jaetaan loppu sotelle
Välillä homma lähti hiukan tangentille, mutta koitin pitää fokuksen nimenomaan taloudellista tilannetta parantavissa toimissa. Joku kuitenkin ihmettelee, niin leikkaisin myös humanitaarisesta maahanmuutosta, mutta ei avata sitä matopurkkia vaan pidetään keskustelu asiallisena.
Mitä sinä näet Suomen kipupisteinä?
14 Likes
What do those EU digital nomad visas mean in practice? Doesn’t the EU allow anyone to move to another EU country, especially if you are moving there to work?
5 Likes
Good question, and the answer was poorly phrased. So, countries have programs where a certain income level or profession grants a “fast track” through the visa queue AND tax incentives like Spain’s Beckham Law. The Beckham Law offers a flat 24% tax rate up to €600,000, whereas the normal progressive income tax reaches 47%. Even that is still 12 percentage points lower than the Finnish equivalent before it was adjusted. On an annual level, that’s €72,000. I believe Finland lowered the maximum percentage to 52% now, but by moving to Spain, one can save €168,000/year.
Of course, other factors must always be considered, and the Spanish “mañana” attitude (apologies for the lack of accents) doesn’t appeal to me one bit. Countries also have different work cultures, customs, levels of digitalization, and the list goes on. However, people prioritize different things, and there is increasingly more choice. More and more people are finding a home that interests them in another European country. For me, the most absolutely interesting corner is likely the Balkans, where the stunning nature is appealing. It’s interesting to ponder whether states will strengthen or weaken if populations mix? What happens, for example, to patriotism and the will to defend? And does this lead to “country-of-residence shopping”? Those starting families will, of course, settle down, but people like me seem to be a megatrend (Singles’ Day). Eka and Verneri actually had an interesting discussion about nation-states.
Surprisingly, it is not actually very easy for an EU citizen to change their home country; it requires quite a lot of bureaucracy. In Finland, you remain tax liable for the year of the move + 3 years, unless you can prove that all ties to Finland have been severed. No apartment, no family, no business. Otherwise, tax payments to Finland continue.
In the big picture, the benefits for an EU citizen are pretty much equivalent to those Finland is considering. It’s funny in a way that Finland and Europe are collapsing into the same kind of competition for talent as telecom operators. The new customer (resident) gets the best benefits and perks, which the loyal customers pay for in their double-priced bills.
13 Likes
Shopping for a country of residence has always existed, and in a way, the nation-state can’t really do anything about it. If you want to maintain a structure like a state, it forces you to maintain certain services and functions, and those must be paid for. In this regard, Finland is an automatic loser of globalization: it’s expensive to live here, natural resources aren’t particularly impressive, and then there’s Russia as a neighbor. There will always be a Malta that can sustain itself much more cheaply and act generously as a tax haven. As long as borders are open, part of the population will move elsewhere. Because of this, it is and will continue to be in the interest of the nation-state to have one clear structure: a person with a family is king, but effectively married to their place of residence. Singles, then, are left somewhat sidelined but are free to leave.
3 Likes
There is always the option of trying to make one’s country an attractive alternative so that people don’t have such a strong desire to leave.
However, there are strengths here as well. Many things work relatively well, and life is very predictable. There is plenty of space and the summers are relatively cool…
The problem is that immigration policy does not sufficiently take into account what kind of immigration is of clear benefit, as was already mentioned earlier. A clear points-based system could allow for distinct easings in immigration when it is seen to indisputably support the national economy.
Of course, right now even that is a bit of a question mark since there is more good labor readily available than before. For that reason, the same should be considered regarding the founding of companies—making it as easy as possible to start a business. This should also cover those who have become unemployed; in other words, the risk of being crushed by the wheels of bureaucracy should be reduced if an unemployed coder wants to test a business idea while job hunting.
4 Likes
Small businesses and sole traders should indeed be supported more somehow. Currently, we have both a financial system and over 20 years of National Coalition Party-led (Kokoomus) politics that both favor large corporations. There wouldn’t be anything wrong with this per se if those large corporations brought tax revenue to Finland, but they don’t. As it stands, a new entrepreneur receives a year or two of start-up grants (starttiraha) and then has to decide for themselves whether to scrape by on minimum wage, become a subcontractor for a large corporation, or take on several million in debt to set up an operation that meets modern requirements. The threshold is high, and it seems it will stay that way.
A rather crude claim. Anyone can look into the subject with a quick Google search:
Corporate tax collected in Finland is in the range of about 6 billion. The banking sector alone pays close to a billion.
A helpful fact-check might be in order before pushing a political agenda on the forum?
14 Likes
Why? And how?
Personally, when I started out as a sole trader, I didn’t even apply for a start-up grant. But it is also a bit like this: if you can’t make the business profitable in any way within a couple of years, it’s worth considering other options.
Working for large corporations isn’t inherently unpleasant either. Back when I was doing my own thing, larger companies started approaching me to see if I could do similar work for them. It has been very rewarding, educational, and often more profitable than doing my own projects.
Debts of several million are certainly a challenge for a small business owner if the business operations require them. Looking at the industrial structure of the Finnish sole trader and small business sector, they rarely do.
7 Likes
A subsidy here, a subsidy there. Our society is sick. Supposedly nothing happens without the State and subsidies!
Fix the incentives for ownership and entrepreneurship and bring the regulatory mafia under control. That’s how we get Finland’s economy growing. It really isn’t that difficult.
15 Likes
Quite a bold move by the Greens! I don’t remember seeing such a direct defection campaign before. On the site (for those who dare to visit), there is a comparison of similarities and differences between the National Coalition Party (Kokoomus) and the Greens, as well as a note that a new home for every National Coalition member is NOT necessarily found within the Greens. This seems to be something new in the Finnish political landscape.
This is not investment adv… I mean political advice! Don’t shoot the messenger.
5 Likes
It was a bit of a naive “temptation” campaign by the Greens.
I was somewhat amused by the idea that, according to the Greens, you shouldn’t switch to them if Finland’s low taxation level is what interests you…
The Greens should try to woo back their supporter base that has moved to the Social Democrats and the Left Alliance, instead of imagining they are an alternative for the Finnish right-wing.
Low taxation is most important to you
For the Greens, taxes are a tool for funding the welfare society and guiding the markets, not an end in themselves.
Taxation should be directed to the right places: preferably to negative externalities (haittoihin), consumption, and real estate rather than earned income. However, if a low tax rate is most essential to you, the National Coalition (Kokoomus) is a more natural choice.
6 Likes
There are many types of subsidies. Personally, I mainly mean that small firms should be placed roughly on the same starting line as large corporations. International large corporations currently produce about 25% of Finland’s GDP. According to the OECD, about 80% of these engage in aggressive tax planning. Thus, about 20% of the GDP bypasses at least corporate tax and probably a host of other fees as well. One can then consider that since the market economy in itself favors the concentration of wealth, and the tax advantage is clearly on the side of foreign players, what must a new Finnish company do to survive the competition?
It is true that nowadays knowledge work doesn’t require a lot of investment, but it also leaves the country very quickly. On the other hand, it is quite challenging to establish so-called “normal” firms without significant investments these days.
2 Likes
I actually know several people who fluctuate between the National Coalition Party (Kokoomus) and the Greens. And knowing them, it doesn’t even seem particularly strange. Their numbers have likely decreased as the Greens have moved further left and the National Coalition has shifted in a more conservative direction. More and more people have then followed along into one of the two camps.
Perhaps the Greens are now signaling a slide back towards the right? After all, they were once known as the “park wing” of the National Coalition Party.
5 Likes
Sure, we can keep milking it even more.
You can share your successes with those around you without the rest of us being forced to do so. For me, much less sharing would suffice—even just the OECD average would do.
20 Likes
It is strange that there are still those who do not grasp the fact that, as a result of distributive policies, everyone is left with less. 
15 Likes
Companies are never on the same starting line as one another in the market. Established customer relationships, staff expertise, available capital, know-how, reliability, etc., create a competitive advantage. And that is how it is supposed to be.
In practice, micro-enterprises are often proposed benefits that create an unreasonable competitive advantage for them over other small businesses. Often, the proposed models are such that they support part-time “hobbyist” entrepreneurship but create barriers to competition for the type of entrepreneurship that aims to hire the first—or the first few—employees onto the payroll.
5 Likes