Alkaa paradigma muuttumaan, kun myös maahanmuuttoa voidaan nykyään kritisoida myös tutkimustuloksilla:
IL:n artikkeli: Vesa Kanniainen: ”Usean maan tutkimukset ovat päätyneet siihen, että maahanmuutto aiheuttaa nettokustannuksia julkiselle taloudelle.”
Kanniaisen mukaan uudet tutkimusmenetelmät vahvistavat hypoteesin, joka on ollut jo aiemmin maalaisjärjellä pääteltävissä:
Kanniaisen mukaan ”nämä tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti sen, että maahanmuuton talousvaikutuksia ei voida arvioida käsittelemällä maahanmuuttoa homogeenisenä ilmiönä”.
Maahanmuuton työmarkkinavaikutukset nimittäin poikkeavat siitä riippuen, mistä lähtömaasta maahanmuuttajat ovat peräisin ja mikä on heidän koulutustaustansa. Nämä tutkimukset valitettavasti haastavat odotukset kestävyysvajeen ratkeamisesta maahanmuuton avulla.
Kanniaisella on myös nosto, joka ainakin itselleni tuli yllätyksenä:
Kanniainen arvostelee Etlan laskelmia siitä, että ne perustuvat olettamukseen, jonka mukaan maahanmuuttajat ovat tulonsiirtojen saajina ja julkisten palvelujen käyttäjinä samanlaisia kuin suomalaistaustaiset kansalaiset.
Tässä on tietyllä tavalla ajatusvirhe. Vaikka tulija olisi Etlan hypoteesin mukaan keskiverto Suomen asukas, niin hänkään ei olisi yhteiskunnalle nettopositiivinen, sillä nykyiset Suomen asukkaat elävät n. 14 miljardia yli varojen tänäkin vuonna. Osa kuluista (kuten vaikka hävittäjähankinnat) toki jakautuvat useammalle maksajalle, mutta suurimmat kuluerät, kuten sosiaaliturva ja terveydenhoito, valitettavasti nykyisellä järjestämistavalla skaalautuvat asukasmäärän kasvaessa.
Tanskalaistutkimuksessa saatiin karuja tuloksia:
Lähi-idästä, Pohjois-Afrikasta, Afganistanista ja Pakistanista saapuneiden maahanmuuttajien nettovaikutus oli negatiivinen kaikissa ikäryhmissä, myös työikäisissä.
Kanniaisen mukaan myös PS:n ajatuspaja Suomen Perusta on tutkinut* asiaa:
Selvityksissä on kuitenkin havaittu, että etenkin Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta saapuneiden työllisyysasteet olivat matalammat kuin mitä ne olivat kantasuomalaisilla. Kuitenkin vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa on laskettu esimerkinomaisesti, että Lähi-idän maista tulevien maahanmuuttajien elinkaarikustannus Suomen aineistossa asettuu lähtömaasta riippuen 690 00–950 000 euron välille.
Käytännössähän tämä vaihtelee suuresti, sillä joku Milan Jaffin tyyppinen sankari on aiheuttanut vuosikymmenessä jo varmaan 10-kertaisen hintalapun. Osa tulijoista on täysin rehellisiä ihmisiä, joiden panos ei kuitenkaan ole nettopositiivinen. Sitten se pieni osa (kuten kaikissa väestöryhmissä) on se oikeasti nettopositiivinen yhteiskunnalle.
Kanniaisella on kahdeksan kohdan korjauslista, joista ainakin osa (ehkä jopa kaikki) lienee täysin mahdottomia hyväksyä ainakin Vasemmistoliitolle, mutta oikealla oleville nämä kuulostavat järkeviltä ja kohtuullisilta. (Saksin hieman lainauksia luettavampaan muotoon ja jaoin kohdan 8 kolmeen):
1) Olisi tutkittava mahdollisuutta luopua universaalista sosiaaliturvamallista ja poistaa kannusteet sellaiselle maahanmuutolle, joka ei perustu suojelun tarpeeseen.
2) Turvapaikkahakemuksen käsittely olisi siirrettävä Euroopan ulkopuolelle.
3) Palautusten tehostamista tarvitaan niiden turvapaikanhakijoiden tapauksessa, jotka eivät turvapaikkaa ole saaneet. Valitettavana keinona tälle voisi olla talousavun lopettaminen niille valtioille, jotka eivät tähän suostu
4) Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet olisi velvoitettava yhteistyöhön ja majoittuminen palautuskeskuksiin odottamaan palautusta Tanskan esikuvan mukaisesti.
5) Euroopan rajojen ylittäminen ilman positiivista turvapaikkapäätöstä ja matkustusasiakirjadokumentteja olisi kriminalisoitava merellä, maalla ja ilmassa. Rikollisliigojen rahoittamien kuljetusvälineiden (veneet Välimerellä) haltuunotto EU:n rajavalvojien toimesta olisi perusteltua.
6) Pakolaisia kannattaa jo kustannussyistä auttaa heidän kotivaltioidensa lähialueilla. Samalla rahamäärällä Eurooppa voi auttaa huomattavasti suurempaa määrää kuin tuomalla turvapaikanhakijan Eurooppaan. Ratkaisu toteuttaisi kustannustehokkuuden periaatteen.
7) Turvapaikan saaneiden vierailut kotimaassa kielivät siitä, että turvapaikkapäätös on ollut virheellinen. Vierailut on pysäytettävä ja viestitettävä, että Eurooppa ei niitä voi hyväksyä.
8a) Itävalta on päättänyt jäädyttää turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämiset ensimmäisenä EU-maana. Myös Saksan hallitus on päättänyt keskeyttää maahanmuuttajaperheiden yhdistämiset kahdeksi vuodeksi niiltä maahanmuuttajilta, jotka ovat toissijaisen suojelun piirissä, mutta eivät ole virallisesti pakolaisia.
8b) Samalla Saksan hallitus on myös kiristänyt kansalaisuuden myöntämisen ehtoja. Myös Ruotsin hallitus on tiukentanut turvapaikkakriteereitä. Puola on päättänyt rajoittaa turvapaikanhakua laittomasti maahan tulevilta henkilöiltä. Päätös liittyy Puolan pyrkimyksiin torjua Valko-Venäjän kautta tulevaa laitonta maahanmuuttoa, jota maa pitää osana hybridisodankäyntiä.
8c) Tanska on kiristänyt karkotuslakiaan. Uusi laki määrää, että kaikki ulkomaalaiset, jotka saavat ehdottoman tai ehdollisen vankeusrangaistuksen, karkotetaan riippumatta siitä, kuinka kauan he ovat asuneet maassa.
Etenkin tuo viimeisenä mainittu Tanskan mallin (8c) ja kohdan 7 pitäisi olla defacto-käytäntöjä. Ei sitä ehdotonta tai ehdollista vankeutta mistään yksittäisestä näpistyksestä tai porttikonkiin kusemisesta tule.
Voisin lisätä kohdan 8d, joka olisi ulkomaalaisten vankeustuomiot. Minusta on älytöntä istuttaa jotain Milan Jaffia et co. suomalaisessa vankilassa hintalapulla 300e/päivä/nenä, jos sankari kuitenkin karkotetaan tuomion lopuksi. Siirretään karkoituspäätös osaksi rikosoikeudenkäyntiä, niin prosessi nopeutuu ja halventuu. Parashan olisi toki lähettää rikollinen samantien kotimaahansa kärsimään tuomiotaan. Tai ylipäätään vain kotimaahansa.
Lisäksi tarvitaan halvempia budjettivankiloita, joissa ei kuntoutustoimintaa ole, sillä ei veronmaksaja hyödy Jaffin kuntouttamisesta mitenkään, onnistui tai ei. Samaan taloon voitaisiin asuttaa yhteiskuntakelvottomat mikäli tämä lakiesitys varmuusvankeudesta menee läpi
Sille, joka miettii ettei tämmöinen max. muutaman sadan miljoonan näpertely auta kuromaan 14 miljardin alijäämää, vastaan että leikataan mielummin tarpeettomista toiminnoista, jotta terveydenhuollosta tai koulutuksesta ei tarvitse leikata ainakaan niin paljoa.
*Linkki Suomen Perustan tutkimukseen: Maahanmuutot ja Suomen julkinen talous: Osa 2: Elinkaarivaikutukset - Suomen Perusta