Pelailua sijoittelun vastapainoksi (PC/Konsolit/Mobiililaitteet)

@Trivial nosti tuolla vakavassa Pelialan ketjussa tämän Edmund McMillenin 12 vuotta työnalla olleen Mewgenicsin ja voi herranen aika mitä sieltä tuli. Ehdottomasti suosittelen kyllä kaikille tätä ja jos itse pelistä et ole kiinnostunut niin kannattaa ainakin tuo soundtrack kuunnella, koska se on aivan huikea.

Lyhyesti kerrottuna kyseessä on taktinen roguelike ja samalla kissojen siittämis -simulaattori. Jep :smiley:


3 tykkäystä

Tää on kyllä huikea peli. Aluksi vaikutti että ei ole omaan makuun, mutta pääsin testata kun oli kehuttu arvosteluissa. Hyvin tempaa mukaansa tuo kissojen “tehtailu” ja taistelu eri hirviöitä vastaan.

2 tykkäystä

7 tykkäystä

Majuular on ahkeroinut yli 2 vuotta suuren kulttuuriteon parissa ja tehnyt hienon videosarjan Ultima-roolipeleistä. Kukin video alkaa pelin kehitystyön taustoittamisella ja sitten siirrytään itse pääasiaan eli pelin sisältöön. Suosittelen iltasaduiksi roolipelien ja/tai pelialan historian ystäville. :relieved_face:

Akalabeth: World of Doom (1979) ja Ultima 1: The First Age of Darkness (1981): https://www.youtube.com/watch?v=wIWyHd3FFFU (52 min)

Ultima 2: The Revenge of the Enchantress (1982): https://www.youtube.com/watch?v=SCpkK25wfvw (56 min)

Ultima 3: Exodus (1983): https://www.youtube.com/watch?v=N_m3u9MZ8NU (1h 5min)

Ultima 4: Quest of the Avatar (1985): https://www.youtube.com/watch?v=hkfBiIyJd7E (1h 48min)

Ultima 5: Warriors of Destiny (1988): https://www.youtube.com/watch?v=mGlNGo1kQXo (1h 57min)

Ultima 6: The False Prophet (1990): https://www.youtube.com/watch?v=_aQB1gIdV_Y (2h 15min)

Worlds of Ultima: Savage Empire (1990) & Martian Dreams (1991): https://www.youtube.com/watch?v=VUFOSJZJVM4 (2h 27min)

Ultima Underworld: The Stygian Abyss (1992): https://www.youtube.com/watch?v=KegyZSGhVMg (1h 24min)

Ultima 7: The Black Gate (1992): https://www.youtube.com/watch?v=0NyaGRNH2zE (3h 13min)

Ultima Underworld 2: The Labyrinth of Worlds (1993): https://www.youtube.com/watch?v=PCmnYlsfi28 (1h 57min)

Ultima 7 Part 2: The Serpent Isle (1993): https://www.youtube.com/watch?v=iaXdD9gJFKg (3h 25min)

Ultima 8: Pagan (1994): https://www.youtube.com/watch?v=W4h1GIw32UU (3h 12min)

Tulossa on vielä videot MMO Ultima Onlinesta (1997) sekä pahamaineisesta Ultima 9:stä (1999) johon pelisarja päättyi.

6 tykkäystä

Kun nyt mainitsin iltasadut niin minun on heti mainostettava Hungry Goriyaa. Hän kertoo videoissaan enimmäkseen 8-bittisen ja 16-bittisen aikakauden peleistä mutta satunnaisesti muistakin. Videot ovat hauskoja ja hänellä on kaunis ja lempeä ääni. :purple_heart:

Esimerkkinä vaikka tämä jossa aiheena NES-pelit The Immortal ja Shadowgate. :skull: :castle:

2 tykkäystä

Slay the Spire 2. Early access julkaisun ja CCU hypen innostamana tuli hankittua. Ykkösosaa vähäisesti aikanaan.

Eikä kyllä kaduta! Tulee ihan teini-varhaisaikuisuuden “one more turn” meiningit tästä. Muutamana yönä tullut huomaamatta yöunistakin nipistettyä. Mikä näin mukamas-aikuistuneena ollut harvinaisempa :star_struck:

9 tykkäystä

Avowed oli jäänyt itseltäni huomaamatta, kun ruuhkavuosina ei pysy oikein kärryillä enää näistä. Kyseessä on siis Bethesdan miekka ja magia -tyylilajin roolipeli. Jos tykkää Elder Scrollseista, Mass Effecteistä, Fallouteista, Starfieldistä ja Outer Worldeistä, niin tykännee aika helposti myöskin tästä. Onko tämä neljäs hahmo nyt menossa ja kivaa on.

  • Hahmonkehitys on täysin vapaata. Voi fokusoitua all-in miekkaan ja kilpeen tai sitten voi tehdä hybridihahmon, joka vaihtelee loitsukirja+pistooli -setin ja kahdenkäden vasaran väilillä. Mikä parasta, jokainen build tuntuu toimivalta ja jos kilpi+nyrkki on oma juttu niin sitten mennään sillä.
  • Taistelu tuntuu hyvältä. Kahdenkäden aseet tuntuvat painavilta ja fyysisiltä, niillä on nautinnollista läiskiä ököjä kumoon. Tuliaseissa rekyyli tuntuu. Taikasauvat ovat hauskoja hakeutuvine “ammuksineen”. Jokainen aselaji tuntuu erilaiselta.
  • Parkour on sujuvaa. Kiipeily ja hyppiminen on hauskaa ja tasohyppelyt korkealla ottavat vatsanpohjasta. Korkealta hyppääminen veteen on aina hulvatonta. Muutenkin pelimekaniikka on sujuvaa ja tehty pelaamisen miellyttävyys realismin edellä.
  • NPC-hahmot ovat miellyttäviä ja persoonallisia. Dialogi ja hahmot eivät ole BG3-tasoa, mutta keskustelut jaksaa kuunnella ainakin ensimmäisen pelikerran ajan ihan mielellään.
  • Tarina on mahtipontinen ja mielenkiintoinen, joskin hiukka ennalta-arvattava.
  • Jos nyt jotain purnattavaa pitää löytää, niin taikasysteemi on hiukan rajoittava, koska käytössä olevat taiat usein rajoittuvat loitsukirjoissa oleviin neljään taikaan (taikoa voi toki ilman loitsukirjaakin).

Erinomainen peli, menee all-time suosikkeihin.

10 tykkäystä

Kas, Under a Killing Moon on mahdollisesti saamassa remaken. Vuonna 1994 julkaistu alkuperäinen oli persoonallinen post-apokalyptiseen San Franciscoon sijoittuva FMV-salapoliisiseikkeilu. Ellen erehdy, taisi olla myös ensimmäinen peli joka vaati peräti 4 CD-ROM-levyä. :man_detective:

Jää nähtäväksi miten homma onnistuu. Teaser:

Pelit-lehden arvostelu vuodelta 1994 Internet Archivessa:

4 tykkäystä

Suomi mainittu! Pari päivää sitten julkaistiin uusi Muumi peli. Itse en seikkailupeliä vielä testaillut, mutta näyttää lähes alkuperäiseltä ja arvosteluiden perusteella ihan onnistunut tuotos. Harmittavasti pelissä ei suomalaisia näyttelijöitä, joten Samuli Edelmannia ei kuulla, mutta kyllä tuo pelikuva aika nostalgiselta näyttää.

From the creators of Snufkin: Melody of Moominvalley comes a new adventure based on the wonderful Moomin stories by author Tove Jansson. This time we follow Moomintroll himself, in a cold but cozy winter adventure.

7 tykkäystä

The Elder Scrolls III: Morrowindin (2002) fani-remake Skywindin tuotanto etenee hitaasti mutta varmasti ja on jo hyvin pitkällä. Remake käyttää Skyrim Special Editionin moottoria ja kaikki alkuperäisen pelin sisältö tehdään uusiksi. Remake tulee olemaan myös täysin ääninäytelty; repliikkejä riittääkin n. 185,000 kpl (ei AI:ta). Tässä n. 33 min videossa esitellään tämän hetken tilannetta:

7 tykkäystä

Noclip Website on hieno sivusto jossa voi selaimessa tutkia muutamien kymmenien eri klassikkopelien kolmiulotteisia kenttiä ja maailmoita:

Valikoimasta löytyy kaikenlaista Ocarina of Timesta World of Warcraftiin ja Final Fantasy X:sta Half-Life 2:n.

Näkymien taso vaihtelee pelikohtaisesti eli osassa on vain perusgeometria ja tekstuurit mutta ilman aitoa valaistusta tai olioita, osassa taas mukana NPC:t, hirviöt, päivä-yö-kierto jne.

Ohjaus hiirellä + WASD, shiftillä lisää nopeutta.

Luonnollisesti täynnä spoilereita.

4 tykkäystä

Vanhojen roolipelien ystäviä hemmotellaan taas Youtubessa. MrEdders123 julkaisi eilen laajan retrospektiivin Advanced Dungeons & Dragons -peli Pool of Radiancesta (1988). Kesto 9h 50min. :flushed_face:

Majuular puolestaan julkaisi pari viikkoa sitten kolmannentoista ja toiseksi viimeisen osan Ultima-retrospektiivisarjassaan, aiheena Ultima Online (1997). Kesto 4h 38min.

6 tykkäystä

Kun on vapaata, eikä työt paina ja kelloa ei tarvitse katsoa. Pelailu näkyy heinäkuun sähkönkulutuksessa. Cyperpunk 2077 veti puoleensa.

11 tykkäystä

Eilen tuli ostettua “Härmän GTA” eli kotimaisen indiepaja Lohkare Gamesin peli Last Drop.

Ihan jäätävä nostalgiatrippi näin Vantaan Hakunilassa kasvaneena kasarin tuotoksena! Jotenki toi ton ajan lähiöestetiikka puhuttelee isosti!

Harmittavan buginen tuntuu vaan olevan vaikka early access vaiheessa onkin. Saa ahkerasti tallentaa peliä, kun kaatuilee herkästi :tired_face:

Onko muut kokeillu peliä? Mielipiteitä?

9 tykkäystä

Olen ollut intohimoinen Path of Exilen pelaaja Open Betasta saakka. Tuli katsottua hiljattain pelin taustalla olevan studion (Grinding Gear Games) perustajan ja entisen toimitusjohtajan, Chris Wilson:n esitys New Zealand Game Developers Conference - tapahtumasta. Chris käy läpi videolla tarinaa että miten Grinding Gear Games perustettiin ja kuinka he onnistuivat luomaan Path of Exile:stä niinkin suositun pelin kuin se on nykyään. Vahva katselusuositus kaikille joita saattaa kiinnostaa. Paljon huikeita tarinoita, kuten esimerkiksi se että kun pelin alkuaikoina reissattiin mediakiertueella esittelemässä peliä, rahan säästämiseksi ei paikan päältä vuokrattu konetta pelin pyörittämiseen vaan käsimatkatavaroissa kannettiin näytönohjainta ja virtalähdettä jotka sitten paikan päällä asennettiin hotellihuoneen pöydälle.

Melkoista toheltamista on Uuden-Seelannin pojilla ollut pelinkehitys, mutta tarinasta (ja pelistä itsestään) paistaa kyllä valtava intohimo peliin ja peligenreen ja se että on uskallettu kokeilla asioita ja tehdä niitä omalla tavalla. Yksi huomionarvoinen asia varsinkin sijoittajille videon loppupuolelta on se että Chris sanoo että vaikka pelialalla on nyt todella surkea tilanne koronan jälkeisen yli-investoinnin ja ylitarjonnan jäljiltä, niin alan syklisyyden vuoksi hänen mielestään nyt pelejä kehittävillä studioilla on erinomainen tilaisuus, koska muutaman vuoden päästä alalla on todennäköisesti pulaa oikeasti hyvistä peleistä, joten nyt on hänen mielestään oikeasti hyvä aika olla pelinkehittäjä.

Pienenä lisäbonuksena vielä Chris:n ajaton esitys 2019 vuoden GDC:ssä, jossa hän puhuu enemmän Path of Exilen design filosofiasta ja miten siihen päädyttiin.

Itselle kovana ARPG nörttinä tämä oli myös tosi mielenkiintoista, niin kuin koko Chris:n youtubekanava muutenkin, josta löytyy ARPG / pelinkehitys sisällön lisäksi muunmuassa surkuhupaisa video siitä kuinka hän menetti satojen tuhansien / miljoonien arvosta Magic The Gathering kortteja ja pakkauksia Aucklandin tulvissa vuonna 2023.

9 tykkäystä

Vaihdoin punaisesta vihreään. Vanha kunnon Hawaji-teepannu väistyi kunniakkaasti sivuun vihreän 20-sarjalaisen tieltä! Ja voi pojat, pelittäähän tuokin. Toivottavasti etäohjausta harjoittavat mainarit itärajalla arvostavat myös uusinta päivitystäni.

Anyvei. Sen verran tuli tässä NVDA-tohinan keskellä inspiroitua nahkatakkimiehen seikkailuista, että päätin itsekin vähän seikkailla ja vieläpä näin ajanhenkeä mukaillen, nahkatakissa!

Spoiler warning! (Witcher 3)
“Huoh, etkö sä pelaa mitään muuta?”

Vaikka hunaja-ans-, anteeksi… Vaikka Yenneferiä vieroksutaankin ylitsevuotavan vahvan persoonansa takia, oli Geralt sinnitellyt rakkaudenkipeänä kyseisen daamin ja hänen ratsunsa jalustimien jatkona vuodesta toiseen. Oli heidän välillään sitten ripaus taikuutta tai ei - kaksikko kohtasi jatkuvasti toisensa, yhä uudelleen ja uudelleen.

Päivät ne vierivät köydenpäitä solmien. Lempeän ruotsinlaivaristeilyn aikana suunnitelmia punottiin yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän jälkeen kaksikko hajaantui lämpimissä merkeissä. Geralt ei juuri nauttinut portaaleista, joita velho käytti matkustaessaan paikasta toiseen.

Back in Velen.
Geraltin veri veti hetkellisesti kohti pelikorteista kumpuavaa mielihyvää, ilmansuunta merkkasi hänelle yhtä paljon kuin diabeetikon aamukusi. Erilaisia kortteja oli noiturilla toki jo taskut pulloillaan, mutta lisää oli saatava! Särjen satulasta roikkuvien hirviöiden raajoista kun sai hyvät rahat. Niillä noituri rahoitti kallista harrastustaan. Taitavasti rahoittikin, kuin Dainty Biderveldt ja Miimikko hyväksikäyttäessään vapaita markkinoita. Geralt toki kaupitteli myös muutakin rihkamaa. Hänen nahkatakkiaan kun koristelivat eritteiden lisäksi ties mitkä risut taikka amuletit - valmiina vain kohtaamaan sopivaa hintaa.

Geraltin rämpiessä suon sydämissä hirviöiden raajoja lusikoiden, oli Cirilla (Geraltin Kohtalon Lapsi) viiletellyt karkuun Aen Ellen ratsuväkeä kuin hullu todellisuuttaan. Geralt survoi väliaikaisesti kortti-maniansa häkkiin, jotta Yenneferin kanssa puitu yhteinen suunnitelma pitäisi. Toisin kuin noiturin oma nahkaleili. Perhana sentään.

Pikku Rumilus oli vain yksinkertaisesti löydettävä.

Cirilla Fiona Elen Riannon, Lion Club of Cintra. Child of the Elder Blood. Lähde. Calanthen lapsenlapsi, Cintran kruununperijä.
Lukuisissa poliittisissa naimakaupoissa, pelinappulana.
Resurssi, valmiina käytettäväksi profetioiden täytäntöönpanoon.

Ja kappas kehveli, oletettu Cirilla - tai ainakin jokin johtolanka hänen jäljilleen - löytyikin varsin ripeästi. Mistäpä muualta kuin itse paikallisen kasinopohatan hevostallista. Kylläpäs ne asiat sitten vain loksahtelivat paikoilleen jahka isälliset tavoitteet ympäröivät arkea, hedonismin sijaan.

Matkanteko Mystisen Möykyn kanssa jäi varsin vähäsanaiseksi, mikä ei juuri haitannut Geraltia. Vierellä kun kulki nyt myös lorisevia puroja ja pikkulintuja. Tutunoloisia rapistuneita muureja ja eroosion syömiä maamerkkejä. Romahtaneita pitkospuita ja patinoituneita kiipeilyratoja. Illuusioissa saattoi vielä nähdä väläyksiä entisistä ajoista, jotka olivat täynnä kurinalaisuutta ja raakaa harjoittelua. Talvisin laaksoon majoittui enää vain kourallinen mutantteja.

Linnoituksen porteista sisälle tultuaan Geralt tervehti tuttuja kasvoja.
Eskel, Vesemir, Lambert. Yennefer oli myös taikonut itsensä portaalin kautta pelipaikoille.

Geralt vältteli hienovaraisesti velvollisuuksiaan ja lähti Lambertin kanssa järvelle. Siellä hän kuunteli tovin kollegansa kyynistä sananpartta Geraltin viimeaikaisimmista tempauksista, joista juoruiltiin jo kovaan ääneen kylillä - Lambertin sarkasmi sai tapahtumat kukoistamaan, kuin surkuhupaisa balladi. Sanasieppo kirosi samaan hengenvetoon koko noituri-konseptin. Katkeruuden polttoaineena toimi Lambertin juoppo-isä, jonka sekoilut olivat syy Lambertin mutaatioon. Hedelmättömänä mutanttina oleminen oli Lambertin mielestä epätyydyttävän kapeahko tie koluttavaksi ja harmitteli vaihtoehtojensa puutteita. Yhdessä jaettu verbaliikka johti kaksikon hieman ironisestikin - läikkyvän spirit-terapian pariin.

Seuraavana aamuna Geralt heräsi kylmältä lattialta - tasoittavia etsien. Ystävien oli kuitenkin tarkoitus purkaa hevostalli-otuksen kirous, joten Geraltin rappiollinen suhmurointi loppui ennenkuin se ehti edes kunnolla alkamaan.

Yenneferin pohjustaessa kirouksen purkamisen eri vaiheita, Geraltin keskittymiskykyä koeteltiin kuin torin vihanneksia. Kuullessaan maininnan Trial of Grass-elixiireistä, noiturin vatsanesteet alkoivat juoksemaan kuin yksisarviset aavikolla ilman sarvia. Hän kuitenkin luotti Yenneferiin, ja velhon kykyihin. Valmistelut viimeisteltiin huolella, jotta lopputulema olisi jotain katastrofaalisen ja onnistuneen väliltä.

Loitsut kaikuivat salista.

Läpivedon huminan ohella linnansalissa värähtelivät karjaisevat huudot.
Paareilla sätkivä ‘potilas’ vaikutti olevan hetkenä minä hyvänsä valmis heittämään henkensä. Yennefer kuitenkin pisti kaikkensa peliin. Ja se kantoi hedelmää.

Paareilla ei tosiaan maannut enää Möykky. Nopeimmat tunnistivat hänet Suippokorvaksi.

Ajatustenvaihto “uuden” tuttavuuden kanssa oli sangen alkukantaista, sisäelinvaurioista johtuen. Geralt ei pitänyt Suippokorvaa erityisen luotettavana. Syyt epäluottamukseen liittyivät Ciriin, ei puolueiden jäsenkirjoihin. Suippokorvan paljastaessa Pikku Rumiluksen olinpaikan - Geralt ei antanut epäilyksilleen sen enempää valtaa.

Papa Vesemir ja kumppanit väittelivät yhtäkkiä kuin saddeukset ja salissa heiteltiin ilmoille tusinoittain harmaansävyisiä ajatuksia jatkosta. Lopulta Ciri päätettiin hakea Kaer Morheniin. Punaisten Ryöväreiden saadessa impulssit Cirin maagisen auran koordinaateista, luvassa oli varmasti kaikkien aikojen pikkujoulut.

Taivas repeää ja jäätikkö peittää maan,
Aen Elle vyöryy orjia hakemaan.
Nyt, jos koskaan, on aika maistaa keltaista lunta.

Geralt lähti nöyristyneenä värväämään apujoukkoja tuleviin pikkujouluihinsa. Ajatus Ryöväreiden kuusikiloisista teräspaaluista noiturin munuaisissa, ei vaikuttanut järin houkuttelevalta. Geralt oli itsekin matkannut Ryöväreissä ja tiesi, ettei ikimaailmassa kykenisi pysäyttämään tuota yliluonnollista vyöryä - ei edes hyvänä miekkapäivänä. Väkeä oli värvättävä.

Valitettavasti Continentin työvoimapalvelun toimistotilat olivat remontissa, ainakin heinäkaton romahduksen ja savupiipun saneerauksen ajan. Geralt lähti kulkemaan itsenäisesti pitkin mantuja ja maita. Uhrauksia etsien.

Syvemmälle Novigradin metropoliin sukeltaessaan Geralt sai Djikstralta pikkujoulujen rahoittamiseen mojovan rahapussin. Tietysti ilman minkäänlaisia takaa-ajatuksia. Pussukalla sai katettua erilaisia pamautettavia pulvereita, sekä muita materiaaleja pulvereiden jatkojalostamiseen. Rahapussin antajan agendatkin unohtuivat kuin lapset Velenin Karkkitielle ja seuraava uhri ei majaillutkaan kaukana.

Tuoppia pöytään, Geralt!
Dwarf jakoi komeat voimasanat ilmoille, kun noituri kahmaisi häneltä harvinaisen kiiltokortin ystävysten välisessä Gwent-taistossa. Tappiosta huolimatta, Zoltan lupasi intoa puhkuen taistella noiturin rinnalla Kaer Morhenin taistelussa.

Vivaldin valuutanvaihto oli tuttuun tapaan sujuvaa kuin kylähullun puheripuli nousuhumalassa. Novigradin kauppiailta tarttui mukaan muutamat Vanhojen Rotujen-opukset, sekä perunan paisto-ohjeet. Kotikokki Geralt huokaisi helpotuksesta, että hänen rakas ystävänsä Valvatti ei ollut jälkimmäistä hankintaansa kommentoimassa.
Geralt tyrkkäsi varusteitaan paikalliselle alasimen paukuttajalle, sekä kaupitteli yrttejänsä Liekehtivän Tulen Papille ja asioi vielä kermakorttelin antiikkikaupassakin.

Sumu alkoi peittää yhä vain enemmän kaupungin yksityiskohtia. Ei tosin niistä jokaista. Geraltin katse kohtasi vahingossa Passiflora-taiteilijan sulot, jonka jälkeen hän päättikin hetimiten lähteä oman alasimensa kanssa kohti etelää.


Oxenfurt horisontissa.

Aikaa tarpomiseen kului varmaankin kolme kuunloistetta. Mielikuvien ja elixiirien vaikutusten alaisena Geralt päätti ottaa kasteen lammen parasiiteilta. Tämän jälkeen hänen oli tarkoitus tervehtiä vanhaa ystäväänsä; Vernon Rochea. Noituri kulki Blue Stripesin luolastoa pitkin herkistävän nostalgisen taustamusiikin saattelemana. Ympärillä oli varmasti satoja sotilaita, mutta lammesta housuihin tarttunut tunkion haju ei saanut sinisen-kirjavassa solttuleirissä aikaan oikeastaan minkäänlaista reaktiota.

“Geralt of Rivia, safe and sound!”
Oravien jahtaamiseen liittyvä vastapallo jonka Geralt tarjoili heti kättelyssä, ei riittänyt järkyttämään Temeria-sissin suunpieliä. Tämän jälkeen Geralt pyysi Rochelta palvelusta. Ilmeisesti Geraltin Wagner-ryhmä oli jo ennättänyt niittämään mainettaan, sillä Vernon oli ryhmän remmissä mukana alta aikayksikön.

Matka jatkui tämäntuosta kohti Viziman linnaa.
Linnassa vierailu vieroksutti noituria, yllättävän paljonkin, syitä kun oli nykyisin jo monia. Geralt huokaisi: Mahtaisiko Viziman linnaa ystävällisesti lainanneelta suur-ruhtinaalta saada edes suunsijaa? Kyseessä oli kuitenkin Continentin kenties vaikutusvaltaisin mies.

Hän sattui myös olemaan Cirin biologinen isä.

Mustan Auringon keisari kuitenkin tarjoutui auttamaan. Tarjous piti sisällään silppuriin työnnettävää rivilihaa, mutta Geraltin harkintakyky ei kuitenkaan pystynyt nielemään tätä Emhyrin anteliaisuutta. Pataljoonan joukkueenjohtajana olisi toiminut itse Vattier de Rideaux ja Geralt ajatteli keisarin ehdotuksen olevan viritetty täyteen poliittista riskiä, yliampuvilla seurauksilla. Osapuolet hajaantuivat niinkuin nuoret mellakoitsijat pikkupakkasella.

Geralt oli nyt kulkenut läpi Northern Realmsit. Hän keräsi voimiaan Viziman linnoituksen aulatilassa. Pimeässä aulassa hänet valtasi hetkellisesti ahdistus.

Pakka oli ihan pakko pitää kasassa!
Noituri keräsikin yhteen kaikki löytämänsä kortit ja niputti ne yhdeksi.
Pakan päällimmäisinä olivat Yennefer of Vengerberg ja Cirilla.
‘The Brick of Hope’, hän nimesi pinkan mielessään.

Geralt asetteli tuhdin Gwent-paalinsa taskuun ja hieman toiveikkaampana odotti jo seuraavaa tapaamistaan rakkaan velhonsa kanssa. Tosin tällä kertaa toivoen, että yksi tietty - olisi heidän jälleennäkemisessä mukana. Elossa ja voimissaan.

11 tykkäystä

Kurja kuulla :thinking:, juuri tuota peliä olen halunnut kokeilla. :slight_smile: Toivottavasti saisivat nuo bugit ja muut vastaavat poies!

Tuosta pelistä tuli mieleen Cottage Simulator -peli, joka sekin on vielä kokeilematta. :backhand_index_pointing_down: :blush:

Mut se vaikuttaa kyllä toimivan sangen kliffasti.

2 tykkäystä