Niin kuin tässä onkin jo tuotu esiin, niin tuosta artikkelista käy kyllä hyvin ilmi käyttöönoton haasteet ja esteetkin. Mm:
The gap between availability and adoption reflects the practical realities of implementation. A clinic must determine who identifies eligible patients, who performs image capture, how image quality is managed, how results enter the record, who communicates findings and how follow-up is arranged. These requirements explain why adoption has not scaled even though the technology is available.
LEK on myös sitä mieltä, että kovin pienet toimijat eivät välttämättä ole niitä todennäköisimpiä hyötyjiä:
Fragmented or lower-volume practices may struggle to justify the investment or maintain consistent workflows
LEK toteaa myös, että kannettavuus ei välttämättä ole pelkkä etu. Mitä enemmän kameran käyttö vastii perehdytystä, sen isompi kynnys sen käyttöönotolle on organisaatioissa, joissa henkilöstö vaihtuu tiuhaan. Ja kuvanlaatukin voi olla käytännön elämässä ongelma:
Portability may improve access, but smaller devices can create image-quality trade-offs that affect AI performance.
@Mr_Stock, tämä oli hyvä bongaus. Itse tulkitsen artikkelia niin, että tämä kuvaa kyllä AI-screenauksen potentiaalia, mutta selittää samalla, miksi hyväkään kamera+AI ja korvattavuus ei vielä itsessään välttämättä johda kaupallisesti onnistuneeseen lopputulokseen. Prosessit ja integrointi ovat kaikki kaikessa, eikä Funduskamera+AI välttämättä olekaan kotonaan kannettavana ratkaisuna niissä kaikkein pienimmissä yksiköissä. Toisaalta se saattaisi löytää paikkansa osana suuremman toimijan systemaattista seulontaprosessia, kunhan tällainen on luotu ja integraatio yms on ratkaistu. Toivomme näin.