Eilen tuli Costamarelta tiedote Bulkkilaivojen ja niiden operointialustan spinnaamisesta omaksi yhtiökseen: Costamare Inc.
Tämä tarjoaa oikeastaa hyvän lähtökohdan avata havaintoja/pohdintojani koskien erilaisia laivoja omistavia yhtiöitä. Eli missä määrin hajautuksesta on iloa ja miten markkinat arvioivat fokusta (tai sen puutetta yhtiöissä). Tuossa Costamaren tiedotteesta nostan pari syytä esille (2/4):
- Two separate, pure-play investment opportunities for different investor bases
- A simplified structure with separate, focused balance sheets and capital allocation strategies
tailored to each business driving operating efficiency and value creation
Taustoitusta
Vaikka olenkin melko pitkään seurannut merenkulkua, olen vasta viime vuosina alkanut pohtia asiaa oikein tosissaan sijoittajan näkökulmasta ja siten erityisesti kiinnittänyt huomioita yhtiön kykyyn käyttää tehokkaasti pääomiaan sekä toisaalta riskien ymmärtämiseen.
Olen kerännyt listattuja alan yhtiöitä, joista seurannassani on nyt 120 yhtiötä. Nämä olen jaotellut karkeasti ottaen Energia sektoriin (tämä tarkoitus jakaa vielä useampaan, nyt liian sekalainen kokoelma), Bulkkereihin, Konttisektoriin, Matkustaja-alukset sekä Autonkuljetusalukset. Tämän pohdinnan kannalta on lisäksi mielenkiintoinen ryhmä varustamoja, joilla aktiviteettia useammalla näistä sektoreista. Kullekin yhtiölle olen pyrkinyt keräämään perustunnusluvut (GM-%, P/E, P/B ja P/S) sekä pitkäaikaisen velan suhde omaan pääomaan. Näitä tarkastellessa on syntynyt merkittävä osa oivalluksista mitä nyt käsittelen. Ja perustukset luotu kirjoja lukemalla, erilaisista keskusteluista alalla ja nin yleisesti alaa tarkkailemalla.
Niin ja nuo 120 on siis kooste vielä laajemmasta noin 500 yhtiön joukosta siten että aloitin yrityksistä, joilla suurin laivasto bruttorekisteritonneilla mitattuna. Eli seurannan pitäisi olla tavallaan 120 suurinta listattua varustamoa (no eihän tämä ihan näin yksinkertaista ole, mutta karkeasti ottaen näin voisi sanoa).
Merenkulun riskit sijoittajan kannalta
Kuten tämän ketjun otsikkokin antaa ymmärtää aivan riskittömiä sijoiituksia varustamot eivät ole. Historiallisesti katsottuna ala on tarjonnut mahdollisuuden rikastua yhdellä matkalla, mutta riskit täydelliseen pääoman menetykseen olivat suuret etenkin yhden aluksen kohdalla (hajauttaminen toimii tässäkin). Tästä toki ajan ja kehityksen myötä tilanne jossain määrin parantunut. Mutta silti edelleen laivoja uppoaa erilaisista syistä johtuen ja toisaalta laivat itsessään voivat aiheuttaa merkittäviä ongelmia yhteiskunnille (M/S Dali ja Ever Given vaikkapa melko tuoreena muistissa).
Tilastoista saamme esimerkiksi seuraavia lukuja:
- Bulkkereista noin keskimäärin 0,048%/a koko laivaston DWT:stä kirjattu pois laivastosta vuosina 2005-2025 onnettomuuden seurauksena
- Konttilaivoista noin 0,019%/a
- Raakaöljy tankkereista noin 0,004%/a (2 tapausta 2005-2025)
- Tuotetankkereista 0,02%/a
- LNG aluksista 0% (ei yhtään tapausta!)
- LPG aluksista 0,005%/a (7 tapausta)
- Autonkuljetusaluksista 0,04%/a
Eli jopa aluksen täydellinen uppoaminen on ihan todellinen riski ja tuota voi pyöritellä myös toisilla tavoilla, eli mikä on todennäköisyys törmäykselle, tulipalolle tai karilleajolle. Karkeasti ottaen nämä todennäköisyydet eivät ole mitenkää mitättömiä ajatellen aluksen elinikää. Karilleajo esimerkiksi tapahtuisi keskimäärin kerran noin 100 laivavuoden aikana (tätä hyvä suhteuttaa laivan keskimääräiseen elinikään n. 28 vuotta - Huom! karilleajo ei tyypillisesti johda totaaliseen aluksen menetykseen). Noiden eri alustyyppien välisistä eroista voi melko helposti myös päätellä että tavalla operoida on myös merkitystä (huom. raakaöljytankkerien historia vs. nykytilanne)! Sijoittajan kannalta riski suurempi kun:
- Liiketoiminta koostuu vain pienestä määrästä aluksia (jos vahinko osuu kohdalle se näkyy tuloksessa ja taseessa)
- Alusten operointi heikolla tasolla (miehitys, kunnossapito jne.). Eli kannattaa tarkkailla ettei tingitä liikaa operointikustannuksista. Esimerkiksi kaasutankkereiden miehistöjen palkat > bulkkereilla
- Segmentillä merkitystä riskeille
Pitäisi muuten tutkia aluksen arvon vaikutusta riskien todennäköisyyteen, mutta pelkään asian olevan hivenen mutkikkaampi.
Equasis muuten tarjoaa hyvää materiaalia ja raportteja näistä merenkulun riskeistä: Equasis - HomePage.
Lisäksi hyvä huomioida aluksiin, jotka toimivat rakennusalustoina tai merirakennuksen parissa oleviin aluksien riskiprofiili on aivan oma tarinansa. Eli PSV, AHTS, WTIV, SOV jne. sisältävät merkkittäviä lisäriskejä merenkulun kannalta tavallisiin rahtialuksiin verrattuna. Ja toki näiden hallintaan myös panostetaan, mutta tämäkin puoli kannattaa muistaa.
Markkinariskit
Edellä oleva siis pääomaan kohdistuvaa riskiä. Lisäksi on tulopuoleen kohdistuva riski, joka lienee kaikille alaan sijoittaville selvää? Ala on luonteeltaan syklinen, koska laivoja historiallisesti ajatellen tilataan ajoittain enemmän kuin kysyntää on olemassa. Ja mitä voimakkaampi altistuminen rahtihinnoille on, sitä suurempi riski. Näin ollen kannattaa miettiä mikä on varustamon suhde asiakkaisiinsa ja miten näitä riskejä sanovat hallinnoivansa. Karkeasti voisi ajatella tätä markkinariskiä parilla eri tavalla:
- Tulojen ajallinen keskiarvottaminen (pitkät sopimukset vs. spot)
- Vastapuoli riskit
Liiketoimintamallin riskit
Itse sijoituskohteen liiketoimintamallit erovat myös huomattavasti ja ovat osittain markkinariskin hallintaa. Mutta asia on hivenen laajempi mielestäni ja tätä ei ole vielä tullut riittävän syvällisesti pohdittua, mutta alla muutamia ajatuksia:
- Onko kohde oleellisesti rahoitusyhtiö? Tällöin oikeastaan kyse saatavan rahoituksen suhteesta saataviin tuottoihin pidemmällä aikavälillä. Danaos ja GSL sekä jatkossa Costamaren konttipuoli esimerkkejä tällaisista yhtiöistä
- Onko kyse sopimus- tai linjaliikenteestä? Eli yhtiöt hoitavat asiakkailleen merikuljetuksen järjestämisen joko omalla tai vuokratulla tonnistolla. Sopimukset voivat olla melko pitkiäkin tai ainakin voluumit kohtuullisen vakaita ja siten liiketoiminta jossain määrin vakaampaa. Esimerkiksi konttivarustamot ZIM, Maersk, Evergreen etc. tai autonkuljettajat Höegh ja Wallenius Wilhelmsen menevät tähän kategoriaan
- Vai onko kyse oleellisesti Hedge-rahasto tyyppisestä sijoituksesta, joissa arvoa pyritään luomaan parhaalla mahdollisella tavalla kussakin tilanteessa. Tällöin yhtiöt ostavat, myyvät ja vuokraavat laivoja jatkuvasti ja siten pyrkivät saamaan ylituottoa. En nyt keksi oikein hyvää listattua esimerkkiä tähän, mutta tavallaan jos paljon chartattua tonnistoa ja omaa sekä näiden suhde elää ajanmyötä voisi olla tunnusmerkkinä. Tietyllä tavalla BW LPG Product sales menee tähän kategoriaan ja jossain määrin he myös vuokraavat tonnistoa, mutta itse en näe heitä aivan tähän kategoriaan kokonaisuutena. Kenties osa bulkkerivarustamoista voisi mennä tähän?
Täytyy tähän osaan liiketoimintamalli asiaan palata joskus myöhemmin kun perehtynyt aiheeseen syvällisemmin pääoman hallinnan ja asiakassuhteiden ylläpidon kannalta.
Multisegmentti yhtiöt
Otan tämän omaksi osiokseen vaikka oikeastaan kyse on liiketoimintamallista ja tästähän tuo Costamaren esimerkkikin on. Mutta kun asiaa tarkastelee sijoittajan näkökulmasta, nämä ovat hivenen hankalia tapauksia.
Eniten tällaisia useaan segmenttii sijoittavia yhtiöitä löytyy muuten Aasiasta. Japanilaiset suuuret varustamot ovat selkeitä esimerkkejä tästä (NKK, MOL, KLine - jostain syystä lyhenne tosiaan KLine yhtiön koko nimen ollessa Kawasaki Kishen Kaisha Ltd.
). Näiden historia ja perusidea taitaakin enemmän olla paikallisen teollisuuden tarpeissa ja siten voi aiheellisesti miettiä näiden sijoittaja ystävällisyyttä itsenäisinä yhtiöinä.
On helppo ajatella tällaisen usealla segmentillä olevan yhtiön tarjoavan tasaisempaa tuottoa, koska hajautus on laajempi. Mutta oleellista on kysyä tuoko hajauttaminen eri segmentteihin riittävää hyötyä? Oleellisesti kuitenkin segmenttien välinen korrelaatio on hyvin vahvaa ja siten tällainen hajauttaminen ei oikeastaan tuo hyvin vähän hajauttamisen hyötyjä. Segmenttien välinen korrelaatio syntyy ainakin osittain telakoiden kautta ja osittain yleisten suhdanteiden kautta.
Tavallaan näitä voisi ajatella holdign-yhtiöinä tai jopa sarjayhdistelijöinä. Haasteet mielestäni hyvin samankaltaisia ja kenties tällaisten yhtiöiden rakenteiden tulisi mieluummin olla holding yhtiö muotoisia (no niinhän ne tavallaan onkin). Mutta tyypillisesti nämä listatut yhtiöt eivät raportoi eri segementtejä erillisinä liiketoimintoina, jolloin näistä tulee sijoittajalle vain hankalia yhtiöitä mallintaa ja siten vaikeasti ennakoitavia. Tällöin sijoittajan kannalta läoinäkyvyys yhtiön toimintaan on puutteelinen ja pääoman allokoinnin laadun arviointi käytännössä mahdotonta. Tavallaa SFL Corporationia voisi ajatella tällaisena yhtiönä, joskin tässäkin paketissa hyvä huomioida Fredrikssenin muut yhtiöt sekä pääomistajan edut suhteessa muiden omistajien etuihin (tästä löytyy ko. rypään kohdalla esimerkkejä).
Perusongelmana siis on miten yhtiöt tekevät päätöksiä sijoittamisesta eri segmentteihin ja onko heillä oikeasti johdossa markkinoita parempi näkemys eri segmenttien tuotto-odotuksista? Tiettyjä synergiaetuja aivan varmasti on, mutta eri alustyyppien markkinoissakin on melko paljon eroavaisuuksia (sekä kaupallisia että teknisiä). Ainakin silmämääräisesti vilkuiltuna GM-% vaikuttaa näillä olevan alhaisempi keskimäärin kuin yksittäisillä segmenteillä.
Yhteenvetoa
Oleellisesti siis kyse on tavallaan riskien hallinnasta millaisen liiketoimintamallilla yhtiöt valitsevat ja näihin siis ainakin itse pyrin sijoittajana kiinnittämään huomiota. Vielä on paljon opittavaa ja olisinkin kiinnostunut kuulemaan ajatuksia tästä tarkastelusta. Ja näihin teemoihin tulen jatkossakin viittaamaan kun otan yksittäisiä yhtiöitä taas jossain välissä käsittelyyn.
Joka tapauksessa tuo Costamaren ratkaisu tuntuu erittäin järkevältä ja jos olisin yhtiössä itse sijoittajana suorastaan toivotulta.