Kummasti uutisointi leviää KV mediassa, mutta suomalaisista ei löydy mainintaa? Tanskan Fiva vienyt Nordean poliisitutkintaan AML-asioissa. Yleensä jos tähän pisteeseen mennään, näyttö on jo mittavaa. Uutistekstissä nostetaan esimerkiksi luottokorttien KYC, mutta se saa asian kuulostamaan melko pieneltä puutteelta ollakseen poliisitutkinnan arvoinen. FSA kuitenkin korostaa että kyse on hyvin suuresta asiakasryhmästä. Käytännössä pienet rikkeet hoidettaisi hallinnollisilla sanktioilla, mutta jos valvoja lähtee rikostutkintaan, on valvojan omat tarkastajat nähneet jo selvää merkkiä siitä että asiaan liittyy rikosoikeudellinen vastuu. Eli toiminta saattaa laajaa ja tahallista tai törkeän huolimatonta, ja rikosoikeudellinen vastuu saattaa ulottua myös yksittäisiin henkilöihin johdossa.
Tämä on tavallaan jatkumoa vuosiin 2012-2015 liittyvään tutkintaan, josta on syyte jo nostettu. Nämä koskivat noin 3,5 miljardin euron venäläisliitännäisiä transaktioita. Ei kuulosta hyvältä, jos tästä ei ole opittu. Riski siitä että ennätystutkinta johtaa ennätyssakkoihin on kohonnut. Nordealla taitaa vieläkin olla 95 miljoonan euron varaus rahanpesuun liittyvien sakkojen varalle, mutta se ei välttämättä riitä. Elokuussahan Nordea maksoi jo pienemmän 35M sakon yhdysvaltoihin vastaavista puutteista.
Nordea on puolustautunut sanomalla ettei tarkastuksessa löytynyt todellisia “pestyjä euroja”, vaan kyse oli vain riskiarvioiden puuttumisesta papereista. Väite on varmasti ainakin teknisesti totta. Se ongelma vaan on että finanssivalvoja ei ylipäänsäkään pyri tarkastuksilla näyttämään toteutunutta rahanpesua toteen, eikä sillä taida olla siihen rahkeitakaan. Tämä on nimenomaan poliisin hommaa. Valvoja voi antaa moitteita prosesseista ja flägätä epäilyttäviä transaktioita, mutta jos konkreettista rahanpesua on tapahtunut, se ei taida voida siihen vedota ennen kun poliisitutkinta on nämä tapaukset tutkinut.
Nordean peruste on myös tavallaan kehäpäätelmä. Jos pankki ei ole alun perinkään kerännyt tietoja asiakkaiden rahankäytöstä (kuten FSA väittää), on puolimahdotonta sanoa pankin sisäisten tietojen perusteella ilman ulkoisia tutkintoja, onko rahaa pesty vai ei.
Toistuvat rikkeet tuppaavat nostamaan sakkojen määrää. Etenkin nyt kun venäläisen rahan pesun estäminen on korostunut massiivisesti koko Euroopan geopoliittisissa intresseissä, saatetaan Nordeasta tehdä varoittava esimerkki jos syytteet menevät läpi.
Tästä uudesta jupakasta ei ole mainintaa transaktioiden määrästä, mutta olettaisin sen olevan pienempi kuin aiempi. Tässä voi kuitenkin olla ainekset vastaavaan keissiin mitä Dansken sakoissa. Silloin 2 miljardin sakkoihin johtaneet transaktiot olivat toki täysin eri mittakaavassa (200 mrd), mutta sakkoja nosti erityisesti se että Danske oli vakuuttanut valvojille ja kumppanipankeille prosessien olevan kunnossa. Nyt näyttää siltä että prosessit ei (ainakaan toisella asiakassegmentillä) ole olleet kunnossa. Jos Nordea on niin väittänyt jossain kohtaa, niin se voidaan tulkita sijoittajien ja valvojien harhaanjohtamiseksi nostaen sakkojen määrää. Painotetaan kuitenkin että tässä vaiheessa en nää mitään selvää näyttöä siitä, että Nordean johto olisi tietoisesti vääristellyt totuutta viranomaisille.
Mitään 2mrd sakkoja näistä ei varmastikaan ole tulossa ellei jotain uutta selviä, koska Dansken tapauksessa kyseiset transaktiot olivat myös äärimmäisen kannattavia Danskelle: Viron-yksikkö oli suhteettoman tuottava ja vuonna 2013 se vastasi peräti 99 % pankin koko Baltian voitosta, ja sen pääoman tuotto oli kevyet 402 %. Nordan kohdalla pelkästään luottokorttien ja yritysasiakkaiden tilisiirrot tuskin ovat kovin isoja rahasampoja. Mutta tosiaan, geopoliittinen tilanne ja toistuvuus saattavat silti nostaa sakkomäärän reilusti yli varausten. Sakot myös tyypillisesti suhteutuvat paitsi taloudellisen hyödyn määrään, myös itse pankin kokoon. Nordea kun on tuplasti isompi Danskeen nähden liikevaihdolla ja liiketuloksella mitattuna.
.
