Sitten kun jälleenrakennus alkaa kunnolla, tarvitaan oikeastaan “kaikkea”, niin arvauksena Wärtsilä, Valmet, Outokumpu, Cargotec, Konecranes, Kone, ja ehkä pienemmissä määrin Qt, Tieto (jolla oli konttori siellä), Nokian Tyres, Nokia.
Teesinä, että sinne pitää uudelleenrakentaa ainakin muutama suurkaupunki uudelleen. Väkilukuhan oli 40 miljoonaa, niin sinne muutama uusi Helsinki, ja äkkiä tarvii kaikki firmat mukaan.
EU:lta, Japanilta ja muistaakseni sekä Etelä-Korealta että Kanadalta ainakin luvattu melkoisia potteja jälleenrakennusta varten.
Koko Neuvostoliiton jälkeistä itäeurooppaa on jälleenrakennettu yli 30vuotta ja siellä tarvitsisi vieläkin monessa maassa “vähän kaikkea”, mutta eipä sieltä merkittäviä liikevaihtoja ole suomiyhtiöille poikinut, pl. NRE. Miksi Ukraina olisi yhtään parempi?
Jos raa’asti laskee, niin onko itäeuroopan maille luvattu jälleenrakennusta ja tukea, ja onko niillä ollut siihen varaa? Ukrainalle tukea on luvattu jo etukäteen.
Maksumuuri, mutta otsikosta näkee suuruusluokan. Kun Suomen kokonaisvienti on nytkin yli 100 miljardia niin jälleen rakentamisesta on odotettavissa siis noin prosentin kasvua vientiyrityksien liikevaihtoon.
Kokonaisuutena jälleen rakennuksen hinnassa puhutaan 1000 miljardista, Suomi saisi siitä vain 0,1-0,2%. Uskoisin että esim. YIT jonka liiketoiminnasta merkittävä osa tuleen Itä-Euroopassa, tulisi olemaan aktiivisesti mukana. Suomi on myös ollut alusta asti mukana jo useamman kerran kokoontuneessa Ukrainan jälleenrakennusta koordinoivassa EU-ryhmässä, tuki myös Ukrainalle on ollut kokoamme merkittävämpää ja voisi olettaa Ukrainan suhtatuvan myötämielisesti. YIT ei julkaise erikseen CEE-segmentin liikevaihtoa, mutta Q2/2025 segmentti myi asuntoja kuluttajille yli kaksi kertaa suuremman kpl määrän kuin Suomessa, mm. Puolassa on meneillään useamman vuoden hanke jossa rakennetaan tuhat asuntoa, joten asema ainakin otollinen Ukrainan suunnalla. Jälleen rakennuksen investointipurske käynnistäisi nousukauden Euroopassa.
Tuen tarjoajilla voi olla omia kansallisia ehtoja, mutta yleisesti sanoen, Zelensky on maininnut, että ne maat ketkä ovat olleet tukemassa Ukrainaa kilpailevat tulevista urakoista. Ja vaikka moni on jotain tukenut, niin tässä tarkoitettaneen keskeistä ydinjuokkoa, puolaa, saksaa, britanniaa jne, johon myös Suomi kuulunee. No, on tossa toki iso porukka ja Puolalla on kyllä suuri etulyöntiasema sijaintissa ja työvoiman suhteen.
Tietenkin jälleenrakennus ei ala, jos edessä on erävarma rauha.
Rahaa kyllä on maailmassa ja Euroopassa riittävästi. EU on hyvin avokätisesti tukenut muita Itä-Euroopan jäseniä pitääkseen ne poissa Venäjän vaikutuspiiristä. Vironkin budjetista maksettiin yli 10v ajan noin 40% EU-avustuksilla em. syystä, Puola pelkästään on saanut kumulatiivisesti noin 200 miljardia nettoavustuksia EU:sta. Joten Ei Ukrainan tarvitsema rahasumma itse asiassa ole ylitsepääsemättömän suuri.
Toi kokonaissumma on nyt vain jokin luku, vähän sama kuin aina puhutaan ‘korjausvelasta’. Se on vain kuvitteellinen luku johon ei koskaan tulla pääsemään eikä sitä kukaan edes yritä.
Jälleenrakennus tietysti vaatii rahaa, mutta kyseessä on pitkän aikavälin urakka. Hyvä alku olisi venäjän keskuspankin jäädytetyt varat + 200 miljardia, mutta voi olla, että noista joudutaan käymään kauppaa rauhansopimuksessa.
Ja raaka-aineita, niiden jalostaminen länsimarkkinoille on ollut yksi meidän teollisuuden kulmakivistä. Toisaalta, kun täältä suljetaan nyt esim. metsäteollisuutta kohonneiden raaka-aine kustannuksien vuoksi ja jos raja joskus aukeaa, niin nouseeko uudet tuotantolaitokset Suomeen vai johonkin halvemman työvoiman rajanaapuriin vai jopa Venäjälle Kiinalaisella rahalla?
Vaikka raja joskus aukeasi niin kauan kestää että sieltä tavallinen kansalainen lähtee lomailemaan yhtään mihinkään, ei ole rahaa ulkomaan matkailuun ja kun sitä rahaa joskus on niin kiinnostaako ränsistynyt Suomi enään kohdemaana?
Kolmas epäilys kohdistuu Venäläisten paluusta piristämään itäsuomen kiinteistömarkkinaa. Löytyykö luottamusta rajan auki pysymiseen niin paljon että uskaltaisivat ostaa tältä puolelta mitään kiinteää omaisuutta?
Väitän että aika entinen ei koskaan enää palaa, vaikka raja joskus aukeaisikin.
Näin se on. Kuluttajaluottamus nousee jo sen verran, että moni lainaa, hankintoja jne. epäröivä varmasti saa lisää ponttaa kulutta. Tästä lähtee erilaisia ketjuja liikkeelle, jotka tukevat taloutta ja mahdollistavat investointeja.
Voisin väittää ettei rauha antaisi mitään lyhyessä aikajänteessä. Se jos Venäjä sisäisesti muuttuisi on sitten eri asia. Ei Venäjään voi eurooppa luottaa yhtään enempään vaikka sota loppuisikin. Paremminkin uhkana olisi missä Venäjä seuraavaksi sotii.
Kuinka ihmeessä väki luulee että samantien on Venäjän tahtotila muuttunut kun rauha vihdoin saadaan Ukrainaan. Sen jälkeen Venäjä kiristää otettaan kansasta ja propaganda loikkaa vielä askeleen kovemmaksi. Muutoin keisaria voidaan vaatia vaihtoon.
Miten ihmeessä väki luulee että sodan loppuminen avaisi rajat turisteille ja tavaralle. Monikohan yritys enää haluaisi nyky hallinnon Venäjälle sijoittaa kun tehdas saatetaan kansallistaa tms kuten juuri on käynyt. Pitkä on tie saada taas luottamus. Ei ennen kuin keisari on vaihtunut, tai paljon vettä virrannut.
Ja se uudelleen rakentaminen. Kaunopuheita riittää, mutta riittääkö tahtoa vielä kun sota on ohi. Ei niitä raunio kaupunkeja taistelulinjalla korjaa enää kukaan. Ei niihin kukaan halua muuttaakaan jos jäävät lähelle vihollisen rajaa. Eikä Venäjän puolelle jääviä alueita taida kukaan halutakaan korjata. Edes Venäläiset. Ww2 jälkeinen Saksa oli kovin erilainen tilanne. Länsi halusi omasta puolestaan kiiltokuvan, kuten myös Neuvostoliitto.
Ei tässä mitään sellaista tarvita. Riittää, että Venäjän talouden pakotteet lopetetaan, kuten rauhansopimuksessa tulee olemaan - niin EU:n kuin USA:n puolelta.